Edellisen elokuvansa Lady in the Water täydellisestä epäonnistumisesta toipumassa olevan M. Night Shyamalanin uutuusohjauksen juoni ja jopa aihe pidettiin ennen elokuvan maailmanensi-iltaa tiukasti salassa. Tämän lehden ilmestyessä se lienee jo yleisessä tiedossa ja itse elokuvakin siirtynyt pieniin saleihin.
Hyvä uutinen on se, että The Happening on elokuvana selkeästi parempi kuin Lady in the Water. Huono uutinen on se, ettei tuo parannus ole kovin merkittävä.
The Happening on jännityshitti Signsin (2002) tavoin kertomus yhdestä tavallisesta perheestä, joka yrittää selvitä hengissä samaan aikaan, kun ylimaallisen kaltainen uhka on vaarassa tuhota yhteiskunnan heidän ympäriltään. Signsin pahantahtoiset avaruusolennot ovat kuitenkin tällä kertaa vaihtuneet monta astetta abstraktimpaan tuhon lähteeseen.
Elokuvan erinomaisen tehokas ensimmäinen varttitunti esittelee tilanteen mieleenpainuvasti. On täysin tavallisen näköinen aamu New Yorkin Central Parkissa. Yhtäkkiä puistonpenkillä istuva nuori nainen alkaa käyttäytyä oudosti ja tekee lopulta verisen itsemurhan. Vain minuutteja myöhemmin järjettömältä näyttävien itsemurhien aalto on levinnyt lähikortteleihin, joiden talojen katoilta ihmiset heittäytyvät kuolemaansa kuin järjiltään oleva sopulilauma.
Mark Wahlberg näyttelee philadelphialaista opettajaa, jolla on (tahattoman koomisia) avio-ongelmia vaimonsa (Zooey Deschanel) kanssa. Pari on lisäksi lapseton. Kun itsemurha-aalto leviää ympäri itärannikkoa ja saavuttaa Philadelphian, pari joutuu pakenemaan yhdessä John Leguizamon matematiikanopettajan ja tämän tyttären kanssa. Turvapaikan etsintää vaikeuttaa se, että yhteiskunnan rakenteet alkavat kirjaimellisesti murtua pakenijoiden ympärillä.
Mielikuvitusta kiihottava Hämärän rajamailla -aihe lässähtää kuitenkin melko nopeasti, kun Shyamalan ryhtyy yhdistelemään siihen tuhanteen kertaa puhki kaluttuja teemoja yhtä köyttä vetämisen, perinteisten perhearvojen ja keskinäisen luottamuksen tärkeydestä; ryhtyy surutta rikkomaan itse kehittelemäänsä tarinan sisäistä logiikkaa; ja sotkee vielä joukkoon niin vaivaannuttavaa huumoria, että teatterin penkissä saa paikoitellen repiä hiuksiaan vieläkin tarmokkaammin kuin Lady in the Waterin aikana.
Shyamalan tuntuukin onnistuneen yhdistämään The Happeningissa tuon floppinsa huonoimmat puolet Signsin parhaisiin. Lopputulos jättää kaksijakoisen olon: alun idea oli hyytävällä tavalla kiehtova, mutta lopputekstien lähtiessä rullaamaan saattaa vain hämmästyneenä ihmetellä miten täydellisesti Shyamalan onnistui nuo hyvät lähtökohdat pilaamaan.
15 vuoden ikäraja on ansaittu: syystä tai toisesta ohjaaja on tällä kertaa erityisen viehättynyt itsemurhien verisyyteen. Paikoitellen liikutaan selkeästi splatter-elokuvan tyylilajissa.