Mainion Pesänlikaajat-dokumentin viimeksi ohjannut Arthur Franck on palannut, tällä kertaa aiheenaan kylmä sota. The Helsinki Effect on tutkielma 1970-luvun epävarmoista hetkistä ETYK:in (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi) prosessin kautta. Elokuva koostuu kokonaan arkistomateriaalista, jota maustetaan vitsikkäällä kertojaäänellä (itse ohjaaja Franck) sekä, huokaus, tekoälyllä tehdyillä historiallisten henkilöiden kommenteilla.
The Helsinki Effect etenee alusta loppuun mukavan energisesti ja tyylikkäästi. Osiin jaettu elokuva tutkii ajanjaksoa eri kulmista kiehtovalla ja informatiivisella tavalla. Infovyöry on valtava, missä on hyvät ja huonot puolensa. Elokuva rakentaa hienon ja eheän aikamatkan kylmän sodan jännitteisiin, mutta samaan aikaan asian määrä uhkaa jo hukuttaa katsojansa. Teokseen on välillä vähän vaikea päästä sisälle, mutta tähän toki myös vaikuttaa, kuinka tuttu ETYK-prosessi katsojalle on. The Helsinki Effect muistuttaa laadukkaasti tehtyä videoesseetä, mikä ei sinänsä ole huono asia.
Teoksella on myös kiehtovaa sanottavaa politiikasta ja demokratiasta. Parhaimmillaan The Helsinki Effect on analysoidessaan neuvotteluiden etenemistä, mikä on vaikuttava saavutus ottaen huomioon, kuinka tylsältä touhu saattaa paperilla kuulostaa. Elokuva näyttää, miten hitaalla säädöllä rauhan puolesta on lopulta suuri merkitys suuressa kuvassa, vaikkei siltä aina tuntuisi. Kokonaisuus on oodi demokratialle, mikä tuntuu juuri tässä epävakaassa hetkessä voimakkaalta ja tärkeältä.
Pelkkää materiaalin läpikäyntiä ei teos kuitenkaan ole. Mukana on kokonaisuuden läpi navigoiva kertojaääni, joka lisää väliin myös omia kommenttejaan ja vitsejä. On riski, häiritsevätkö vai huvittavatko esimerkiksi aiheen tylsyyteen liittyvät kommentit. Kommentaari on onneksi leivottu niin syvälle elokuvaan, ettei se hyppää häiritsevästi esiin vaan antaa teokselle rytmiä. Franckin maanläheinen lähestymistapa hymyilyttää läpi elokuvan. Teksti on lisäksi terävää ja toimisi hyvin myös litteroituna.
Sen sijaan ratkaisu, joka ei hymyilytä, on tekoälyn käyttäminen ääninäyttelijänä. Huomioitavaa on, että tekoälyä käytetään vain historiallisten henkilöiden imitoimiseen ja heidän dialoginsa koostuu oikeista asioista, jotka oikeat ihmiset ovat sanoneet. AI on siis vain yksi työkalu kokonaisuudessa. Siitä huolimatta se ärsyttää koko keston ajan. Tekoälypuhe tuntuu kylmältä kikkailulta muuten tyylikkäässä elokuvassa.
Tekoälyä ei onneksi kuulla jatkuvasti, eikä se vesitä elokuvan muita ansioita. Silti: tekoälyn käyttäminen oikeiden ääninäyttelijöiden sijaan jättää todella pahan maun suuhun.
The Helsinki Effect on toimiva ja viihdyttävä dokumentti. Se etenee mallikkaasti alusta loppuun, vaikka informaation määrä uhkaa jo hieman uuvuttaa, jos aihe ei ole entuudestaan tuttu. Tekoälyn käyttö ärsyttää, mutta ei pilaa muuten napakkaa kokonaisuutta.
Justus Elo
The Helsinki Effect -elokuvan traileri
