The Prodigy

Lupaavan alun jälkeen vanhempien peloilla pelaava kauhu taantuu hölmöksi Ennustus-rip-offiksi ennen ennustettavan tylsää vakioloppua.

1.3.2019 08:48
MAA / VUOSI GENRE ENSI-ILTA 01.03.2019

Kuten yleensä kauhuelokuvissa, alkuasetelma on kiinnostava The Prodigyssakin. Inhan murhaajan kohtalo rinnastuu pariskunnan ensimmäisen lapsen syntymän iloon. Vuodet vierivät ja vanhemmat alkavat epäillä, että heidän pikku pojassaan on jotain outoa – muutakin kuin poikkeukselliset älynlahjat.

Valitettavasti (nyky)kauhuelokuvissa on vaikea keksiä loputusta, joka tarjoaisi mahdolliset yliluonnollisuudet tyydyttävästi kuittaavan, katsojaa vaivannäöstä ja jännittämisestä palkitsevan ja moraalisesti kiinnostavan täyttymyksen tarinalle. Näin myös The Prodigyssä, joka silti jollain tasolla onnistuu huijaamaan katsojaa odottamaan, että sen lopetuksessa olisi mielenkiintoinen rakkauden ja moraalin rajoja koetteleva tvisti.

Ikävintä on, että periaatteessa kiinnostavan alun ja pettymykseksi jo etukäteen tiedetyn lopun välissä on paljon tyhjää ja tylsää. Muutamia keskinkertaisia mutta sentään jotain omaperäisyyden aavistusta sisältäviä kauhutarinoita ohjannut Nicholas McCarthy selvästi pyrkii kasvattamaan jännitystä turvautumatta pelkkiin äkkisäikytyksiin. Valitettavasti tarina on niin tylsä, että böö-töräyksiäkin alkaa jo kaivata.

The Prodigy on nimittäin täysin häpeämätön vuoden 1976 Ennustus-klassikon väsynyt kopio. Uskonnolliset piirteet on vain korvattu new age -höpötyksellä, mutta se on tehty niin kömpelösti ja ryppyotsaisesti, että se alkaa hihityttää. Se ei koskaan ole hyvä asia kauhuelokuvaa katsottaessa.

Elokuvan tarina on kirjoitettu täyteen yksityiskohtia, jotka loppujen lopuksi ovat täysin merkityksettömiä. Pientä plussaa The Prodigy saa siitä, että Se-elokuvan pieni Georgie-poika, Jackson Robert Scott, laitetaan tilanteisiin, joissa salonkikelpoisuuteen pyrkivissä tarinoissa harvoin näkee. Paikoin dialogi todella piristää yllättävyydellään, vaikka siihen liittyvät tilanteet hölmöjä olisivatkin.

Kauhufani on toki tottunut pettymään, mutta samalla hänelle on tyypillistä, että seuraavaa pelottelua odottelee aina yhtä suurin toivein. Siksi onkin huolestuttavaa, että The Prodigyn löperöstä käsikirjoituksesta vastannut Jeff Buhler on myös Stephen Kingin Uinu, uinu lemmikkini -uusintafilmatisoinnin kynäilijä.

 

The Prodigy -elokuvan traileri

Lisää luettavaa