Isä ja hänen poikansa ryöstävät koruliikkeen, mutta kesken pakomatkan he huomaavat autonsa kadonneen. Samaan aikaan on alkamassa vammaisten kesäleiri ja bussikyyti sinne on juuri lähtemässä. Varkaat soluttautuvat lähtijöiden mukaan tietämättä, mihin bussi heitä on viemässä.
Toisenlaiset kesäkaverit on ranskalainen komediaelokuva, joka nousi kotimaassaan suorastaan ilmiöksi, eikä syyttä. Elokuvan keskiössä on lämminhenkinen, kevyt ja tunteellinen kertomus isän ja pojan välisestä suhteesta. Se osoittaa, kuinka erilaisten ihmisten kanssa eläminen voi tuoda elämään uutta tarkoitusta ja syvyyttä.
Juonellisesti elokuva on yksinkertainen ja helposti lähestyttävä, vaikka sen vitseissä ja juonenkuljetuksessa onkin pieniä ongelmia. Elokuvan keskiössä olevat sivuhahmot ovat kuitenkin mielenkiintoisesti ja hauskasti kirjoitettuja. Esimerkiksi vastuuhenkilö Alice (Alice Belaïdi) kamppailee työn ja parisuhteen välillä. Vaikka pariskunnan taustaan ei syvennytä, hänen tekemisensä ja valintansa korostavat sitä tosiasiaa, että hoitoalan työympäristö on kuin toinen perhe.
Varkaat Sylvain (Artus) ja hänen isänsä Lucien (Clovis Cornillac) ovat elokuvan keskeisimmät hahmot, ja heidän välisensä isä/poika-suhde on teokset ydin. Sylvain soluttautuu vammaiseksi mutta huomaa pian, että jokaisen vammaisen henkilön takana on oma persoonallisuutensa, tarinansa ja haasteensa.
Lucien, Sylvainin isä, on karikatyyrinen kovan luokan rikollinen, joka esittää poikansa avustajaa. Hän huomaa yhden potilaista (Théophile Leroy), olevan intohimoinen jalkapallonpelaaja. Havainto herättää Lucienissa halun välittää muistakin ympärillään olevista ihmisistä, ja vähitellen hänen näkemyksensä vammaisuudesta muuttuu positiivisempaan suuntaan.
Elokuvan tyyli on nopeatempoinen mutta hallittu. Vaikka suurin osa vitseistä ei ollut omaan makuuni, ne on kirjoitettu hauskasti ja ne tuovat kevyttä huumoria tarinaan. Lavastus on intiimi ja luonnollinen, mikä lisää elokuvan viehättävyyttä.
Werneri Pihlajamäki
Toisenlaiset kesäkaverit -elokuvan traileri
