Tottumiskysymys

GENRE , ENSI-ILTA 27.09.2019 TÄHDET

Ahdistava kurkistus suomalaisten naisten arkielämään, josta paljastuu yhteiskuntarakenteista
kumpuavaa eriarvoisuutta. Tämänkö muka pitäisi olla hauskaa?

Naisten tasa-arvotaistelu on kohtalaisen nuori liike länsimaissakin, eivätkä naisten oikeudet ole olleet mikään läpihuutojuttu edes Suomessa. Suffragetit vaativat naisille tasa-arvoisia oikeuksia 1800-luvun puolivälin Yhdysvalloissa. 1900-luvun alussa liike oli levinnyt Isoon-Britanniaan, jossa naiset ryhtyivät vaatimaan äänioikeutta itselleen. Suomi sentään antoi naisille äänioikeudet jo vuonna 1906 – ihka ensimmäisenä eurooppalaisena valtiona.

Naiset ovat nousseet uuteen vastarintaan 2010-luvulla. Nyt taistellaan epäoikeutta, seksuaalista häirintää ja kaikenlaisia eriarvoisia perinteitä sekä tapoja vastaan. MeToo-liike on 2000-luvun näkyvin feministinen kannanotto naisten oikeuksien puolesta.

Ironisesti nimetty Tottumiskysymys on seitsemän naisohjaajan yhteiselokuva, joka nostaa isokokoisen kissan keskelle kyökin pöytää. Kuudesta lyhytelokuvasta syntynyt episodileffa esittelee rakkaan kotimaamme naisnäkökulmasta – nimenomaan sieltä nurjemmalta puolelta. Se taistelee omalla osallaan naisten tasa-arvon puolesta.

Elokuvan tapahtumat ovat ehkä liiankin tuttuja sekä miehille että naisille. Toisaalta harvemmin ne on kerrottu näin vahvasti uhrin, naisen, näkökulmasta.

On kuitenkin hieman harhaanjohtavaa, että elokuvaa markkinoidaan draamakomediana. Lehdistönäytöksessä olleet Episodin kriitikot kokivat nimittäin lähinnä ahdistusta, inhoa ja jopa vihaa. Huumoria ei löytynyt kuin muutamasta farssin puolelle eksyvästä ja hieman myötähäpeää aiheuttavasta kohtauksesta.

Lehdistömateriaali kuitenkin kysyy: ”Absurdi huumori itkettää ja naurattaa: voiko tämä olla totta?” Kyllä se helvetti vieköön voi totta olla. Tarinat perustuvat tekijöidensä omiin tosielämän havaintoihin.

Kirsikka Saari ja Elli Toivoniemi ovat ohjanneet elokuvan yhteistyössä Anna Paavilaisen, Alli Haapasalon, Reetta Aallon, Jenni Toivoniemen ja Miia Tervon kanssa. Käsikirjoitus perustuu naisten omien lyhytelokuvien käsikirjoituksiin.

Tarinat järkyttävät eri tavoin. Karuinta on, että näistä tapahtumista herää muistijälkiä menneisyydestä. Sitä muistaa ohimeneviä asioita ja hämäriä tapahtumia, joita on todistanut milloin kouluissa, milloin baareissa tai vaikkapa julkisessa liikenteessä – miten huonosti sitä on itsekin joskus käyttäytynyt? Mitä sitten naiset mahtavat kokea näitä tarinoita katsoessaan, lienee se tärkein kysymys.

Hilla (Krista Kosonen) on miehensä Kristianin (Eero Ritala) kanssa etelänlomalla, kun pariskunta joutuu raivostuttavaan tilanteeseen. Vieras mies kouraisee Hillaa pyllystä. Tämänkaltainen ahdistelu on naisille melko arkipäiväistä. Kosketus sieltä, kouraisu täältä tai pieni tönäisy tuosta. Kristian ei oikein tiedä miten reagoida tapahtuneeseen; tilanne ei ole helppo kummallekaan.

Emmi (Suvi Blick) järjestää kotibileet, joiden päätyttyä hän saa odottamattoman vieraan vierelleen. Hiljalleen humalainen Jani (Joonas Snellman) hivuttautuu lähemmäksi pehmeän puheensa ja suostuttelutaitojensa avulla. Mutta missä menee sopimattomuuden raja? Mikä on liikaa?

Miljan (Pinja Sanaksenaho) koulumatka saa ikävän käänteen, kun kaksi nuorukaista käy hieman liian läheisiksi bussissa. Milja tehdään lopulta myös naurunalaiseksi, koska pojat eivät saa haluamaansa. Miljan sisällä myllertää viha ja häpeä, mutta osaako kukaan auttaa?

Uraansa luova näyttelijä Emppu (Julia Lappalainen) treenaa tärkeää teatterinäytöstä miesvaltaisen porukan kanssa. Tunnelma on melko nihkeä, koska nuori ja kokematon nainen ei saa haluamaansa läpi, vaan hänet jyrätään aina kuin ohimennen. Ohjaaja ja miespääosan näyttelijä mitätöivät Empun totuttuun tapaan.

Kokematon syyttäjä Aleksi (Johannes Holopainen) valmistautuu aivan liian kiireellä tulevaan oikeudenkäyntiin, jota asianomistaja Niina (Lotta Kaihua) on odottanut vuosia. Istunto osoittautuu rutiininomaiseksi kaikille muille paitsi Aleksille sekä Niinalle ja hänen perheelleen. Virkamiehet eivät vaikuta välittävän ihmisistä ja heidän kohtaloistaan laisinkaan. Suomalainen oikeudentaju kyllä tiedetään.

Miia (Pirjo Lonka) on järjestänyt firman juhlat, joiden tunnelma muuttuu, kun Katja (Seidi Haarla) kertoo muutamalle naiskollegalleen edellisissä bileissä tapahtuneesta lähentely-yrityksestä. Juhlissa tietenkin juorutaan, joten tieto tapahtuneesta leviää kaikkialle. Jotkut naiset alkavat jopa syyttää Katjaa bileiden pilaamisesta.

Kuulostaako tutulta? Niinpä.