Itävallan Oscar-ehdokas kertoo tosipohjaisen tarinan natsien kynsistä selvinneestä mestariväärentäjästä ja tämän osallisuudesta maailman suurimpaan rahaväärennösoperaatioon.
Berliinin elokuvajuhlien kilpasarjassa vuosi sitten ensi-iltansa saanut ja Itävallan Oscar-ehdokkaaksi nimetty Väärentäjä on kiehtova tarina maailman suurimmasta rahaväärennösoperaatiosta, jonka natsit käynnistivät 1930-luvun lopulla. Tarkoitus oli väärentää niin paljon puntia, että Iso-Britannian rahatalous romahtaisi.
Tarinan keskushahmo on mestariväärentäjä Salomon ”Sally” Sorowitsch (Karl Markovics), joka elää väärentämänsä valuutan turvin huoletonta elämää vuoden 1936 Berliinissä. Sallyn onnenpäivät ovat kuitenkin ohi, kun natseihin kuuluva poliisitarkastaja Friedrich Herzog (Devid Striesow) pidättää tämän. Saatuaan rintaansa juutalaisten keltaisen sekä taparikollisten vihreän tähden, Sally passitetaan Mauthausenin keskitysleirille, jossa tämä pysyy hengissä käsityötaitojensa avulla.
Pian Sally ja kourallinen muita vankeja siirretään Sachsenhauseniin. Siellä heitä odottaa SS-upseerina toimiva Herzog, joka johtaa leirin suojissa tapahtuvaa väärennysoperaatiota. Käy ilmi, että Sally ja muut vangit, kuten nuori Adolf Burger (August Diehl), on valittu mukaan siviiliammattiensa perusteella. Joukkoon mahtuu rikollisten ohella myös pankkiireja ja painoalan ammattilaisia. Miehet saavat kaksi vaihtoehtoa: joko onnistua punnan väärentämisessä ja nauttia työn mukanaan tuomasta erityiskohtelusta, tai päätyä kaasukammioon muiden vankien kanssa.
Väärentäjä perustuu Adolf Burgerin (s. 1917) kirjaan Des Teufels Werkstatt (Paholaisen työpaja), jonka pohjalta elokuvan itävaltalainen ohjaaja Stefan Ruzowitzky on sovittanut käsikirjoituksen. Perheensä natseille menettänyt Burger ei halunnut ryhmän onnistuvan työssään ja siten edesauttavan Saksan sotakoneistoa. Niinpä Burger ryhtyi sabotoimaan Sorowitschin luomia painolaattoja henkensä kaupalla. Vaikka mestariväärentäjä tiesikin toverinsa touhuista, ei tämä antanut Burgeria ilmi, vaan runnoi työn väkisin läpi pelastaakseen oman ja ryhmänsä hengen.
Aiemmin lähinnä saksalaisista kauhuhiteistä Anatomia (2000) ja Anatomia 2 (2003) tunnettu Ruzowitzky on tehnyt erinomaista työtä kuvatessaan niin keskitysleirielämän kauhuja kuin väärennösoperaatioon liittyvää jännitystä ja onnistumisen painetta. Tähän liittyy myös Burgerin ja Sorowitschin henkien taisto, joka korostaa ryhmän sisäistä dynamiikkaa.
Psykologisesti kiinnostavin hahmo on juuri Sorowitsch, joka toimii lakonisen mutta kaiken hulluuden ja epäinhimillisyyden keskellä harvinaisen selvän moraalikoodiston mukaan. Ystävästä ei kielitä, vaikka tämän marttyyri-idealismi uhkaakin koko porukan henkeä. Samalla filmi ottaa kiehtovasti kantaa eloonjäämisvietin ja eettisten valintojen ikiaikaiseen dilemmaan.
Ruzowitzkyn ohjaus on tiukan naturalistista kerrontaa, joka ei juhli liialla valolla, väreillä ja harkitusti rajatuilla kuvilla. Askeettisuus toimii filmin eduksi, sillä se hälventää tositarinan ympäriltä fiktiivistä rajaa ja tuo katsojan yhä lähemmäs rekonstruoitua todellisuutta. Myös näyttelijät pelaavat loistavasti yhteen.