Viisivuotias I-Jing (Nina Ye) muuttaa yksinhuoltajaäitinsä Shu-Fenin (Janel Tsai) ja isosiskonsa I-Annin (Ma Shih-Yuan) kanssa maaseudulta Taiwanin pääkaupunkiin Taipeihin. Matkalla I-Jing katselee suurkaupungin loistoa kaleidoskoopin läpi, mikä kuvastaa hienosti sitä, minkälaisena Taipei I-Jingille näyttäytyy – värikkäänä, jännittävänä, ihmeellisenä ja alati muotoaan muuttavana.
Vasenkätinen tyttö on taiwanilaisen Shih-Ching Tsoun ensimmäinen itsenäinen ohjaustyö. Aikaisemmin Tsou on ohjannut elokuvan Take Out (2004) yhdessä Sean Bakerin kanssa. Myös Vasenkätinen tyttö on kaksikon yhteistyötä – Baker on tuottanut ja leikannut elokuvan sekä käsikirjoittanut sen yhdessä Tsoun kanssa.
Indieohjaaja Baker muistetaan etenkin Oscareita kahmineen Anoran (2024) ohjaaja-käsikirjoittajana. Tsou on Bakerin pitkäaikainen yhteistyökumppani, joka on tuottanut ja näytellyt sivurooleissa Bakerin ohjaustöissä, muun muassa hienossa The Florida Projectissa (2017).
Tsoun elokuva on kuvattu iPhonella, mikä luo siihen intiimiä tunnelmaa. Taipein yötorin kuhina ja neonvalojen loiste taustoittavat pienen perheen arkea.
Shu-Fen pyörittää nuudelikojua rahahuolien varjossa. Painava vastuu perheen lapsista ja entisen miehen sairaalakuluista syövät jaksamista. I-Ann työskentelee betelpähkinäkojussa, jonka omistajan kanssa hän ajautuu seksisuhteeseen. I-Jingin vasenkätisyys osoittautuu ongelmaksi tämän isoisälle, joka selvittää tytölle, että vasen käsi tekee paholaisen töitä. Isoisän vanhaan uskomukseen perustuvilla kommenteilla on kauaskantoiset seuraukset, kun I-Jing alkaa nähdä vasemman kätensä paholaiskätenä.
Elokuvan ehdoton tähti on I-Jingiä tulkitseva nuori Nina Ye, jonka aurinkoiset kasvot tuovat valoa pimeään maailmanaikaan. Ye on täysin luonteva roolissaan, ja hänen suloisuutensa jättää jälkeensä hyvän mielen, joka jatkuu vielä pitkään elokuvateatterista lähdön jälkeenkin.
Tsou onnistuu käsittelemään vakavia teemoja empatialla ja huumorilla paljasten kuitenkin samalla kokemusten kipeyden. Elokuva näyttää hienosti sen, kuinka suuressa määrin kasvojen menettämisen pelko sanelee taiwanilaisen kulttuurin sosiaaliset säännöt. Kaikenlainen normeista poikkeaminen on häpeällistä ja perheet päätyvät vaalimaan visusti salaisuuksiaan. Myös perinteiset sukupuoliroolit istuvat vahvassa ja elämässä etenemisen voi katkaista jo se, että on sattunut syntymään tytöksi.
Lopulta elokuvassa yritetään kuitenkin käsitellä liian monia teemoja, näkökulmia ja sivujuonia kerralla, mikä hajottaa kokonaisuutta. Loppupuolen huipennukseksi rakennettu kohtaus poikkeaa elokuvan muusta tyylilajista ja tuntuu siksi väärään elokuvaan eksyneeltä.
Siitä huolimatta Tsoun elokuva on tervetullut väripilkku pimeän talven keskellä. Tsou näyttää kuinka kaikkien vaikeuksien keskelläkin on mahdollista pitää kiinni toivonpilkahduksesta. Vasenkätinen tyttö nostaa keskusteluun aasialaisen kulttuurin vaiettuja teemoja helposti lähestyttävällä tavalla.
Elokuva kannattaa nähdä ihan vain jo vuonna 2016 syntyneen Nina Yen säteilevän roolisuorituksen vuoksi.
Susanna Bono
Vasenkätinen tyttö -elokuvan traileri
