Zodiac

GENRE ENSI-ILTA 25.05.2007 TÄHDET

Mestariluokan mysteeri.

Useiden suunnittelemiensa projektien joko siirryttyä hamaan tulevaisuuteen (Fertig, Rendezvous with Rama) tai päädyttyä muille ohjaajille (Lords of Dogtown, Musta Dahlia), David Fincher ohjasi lopulta kuudentena pitkänä elokuvanaan tositapahtumiin pohjaavan sarjamurhaajadraaman Zodiac. Uutuudellaan Fincher luo erinomaisen rinnakkaistyön vuoden 1995 mestariteokselleen Seitsemän (Se7en). Siinä missä jälkimmäinen, enemmän trilleri, sukeltaa sarjamurhaajateeman kautta urbaanin gotiikan klaustrofobisiin syövereihin, nojaa Zodiac, enemmän draama, realistisempaan mutta yhtä lailla otteessaan pitävään henkilökerrontaan.

Zodiac pohjaa San Francisco Chronicle -sanomalehden pilapiirtäjästä rikoskirjailijaksi siirtyneen Robert Graysmithin samannimiseen teokseen kaupunkia 1960- ja 70-luvuilla terrorisoineesta sarjamurhaajasta. Poikkeukselliseksi Zodiacin tekee se, että häntä ei saatu koskaan kiinni tai edes hänen henkilöllisyyttään varmennettua. Poliisilla oli kuitenkin vahva pääepäilty, jota ei pystytty vangitsemaan todisteiden puuttuessa. Ei, vaikka kotietsinnän yhteydessä kyseisen Arthur Leigh Allenin asuntovaunusta löytyikin muun muassa tuliaseita.

Poliisin ohella juttua seurasi intensiivisesti San Francisco Chroniclen rikostoimittaja Paul Avery, jonka työpaikalle ja muihin lehtiin Zodiac lähetti useita koodattuja kirjeitä ja vaati niiden julkaisua tai hän tappaisi uudestaan. Avery sai myös henkilökohtaisia uhkauksia Zodiacilta, jonka jutun ratkaisemattomuus yhdistettynä henkilökohtaisiin ongelmiin ajoi tähtireportterin vakavaan alkoholismiin.

Juttua toistakymmentä vuotta maallikon silmin seurannut Graysmith ryhtyi lopulta omiin tutkimuksiin poliisin nostaessa jutun hyllylle Zodiacin vietettyä hiljaiseloa useita vuosia. Kuten tutkintavastuussa ollut etsiväkaksikko David Toschi ja William Armstrong aiemmin, myös Graysmith vakuuttui Allenin syyllisyydestä sataprosenttisesti ja kirjoitti tutkimustensa pohjalta teoksen, jota pidetään yleisesti Zodiac-tapauksen lopullisena ratkaisuna. Virallisesti juttu on kuitenkin yhä selvittämättömien joukossa Yhdysvalloissa.

Yhdentekevää kauhu- ja toimintakuonaa aiemmin käsikirjoittanut James Vanderbilt (Darkness Falls, Pako viidakkoon) on jalostanut mahtavan adaptaation Graysmithin kirjasta, jonka selvä elokuvallinen esikuva on Alan J. Pakulan Kaikki presidentin miehet (All the President’s Men, 1976). Lähes kolmituntinen Zodiac ei tunnu minuuttiakaan liian pitkältä vaan kulkee eteenpäin mestariluokan mysteerin voimalla. Luonnollisesti kiehtovuutta lisää tieto tarinan ja tapahtumien todellisuudesta.

David Fincher tekee ohjaajana sen mitä tältä odottaakin, eli loihtii tyylilleen ominaisen vahvoja, urbaania angstia ja gotiikkaa tulvivia kuvia, jotka synnyttävät levottomuutta jo ennen väkivallan puhkeamista. Murhakohtaukset ovat arkisuudessaan hätkähdyttäviä ja yksityiskohtaisen brutaaleja, mutta samalla käy selväksi että pitkitetty väkivallan maalaus ei ole Fincherin päämissio. Zodiac on ennen kaikkea tarina neljästä tapaukseen sidotusta miehestä ja jutun ratkaisemattomuuden psykologisesta hinnasta. Se on tarina kasvavasta pakkomielteestä, myös paranoiasta, ja sen itsetuhoisesta hallinnasta ja siihen pyrkimisestä.

Jotta tämän tason voimakas, psykologisesti katsojaa rinnuksista tarttuva kerronta toimisi, on mukana oltava aivan erinomaiset päänäyttelijät. Ne Fincher on myös saanut Jake Gyllenhaalin (Graysmith), Robert Downey Jr:n (Avery), Mark Ruffalon (Toschi) ja Anthony Edwardsin (Armstrong) muodossa.


Aiheeseen liittyvät elokuvat