Valkokangasohjelmistossa on parhaillaan parikin lentokoneaiheista elokuvaa: Jaume Collet-Serran ohjaama Liam Neeson -jännäri Non-Stop sekä japanilaisen animaatioguru Hayao Miyazakin todennäköisesti jäähyväisteokseksi jäävä Tuuli nousee. Niiden innoittamana valitsimme tämän numeron Top 10 -listan teemaksi lentokone-elokuvat.
Rajauksiksi asetettiin, että elokuvien tapahtumien pitää suureksi osaksi keskittyä lentokoneen sisätiloihin, tai elokuvan pitää muuten olla vahvasti lentokoneteemainen. Esimerkiksi Howard Hughesin klassikko Hornan enkelit (Hell’s Angels, 1930) jäi tästä syystä pois listalta. Sen aikoinaan ennennäkemättömät ja edelleenkin näyttävät lentokohtaukset ovat kuitenkin loppujen lopuksi sivuosassa ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvassa melodraamassa. Sen sijaan Martin Scorsesen ohjaama Hughes-elämäkerta Lentäjä (Aviator, 2004) mahtui mukaan, koska siinä lentokoneet – mukaan lukien Hornan enkeleiden kuvauksista kertova jakso – limittyvät oleellisesti multimiljonäärin elämänvaiheisiin.
Oli myös helppo karsia pois hyvinkin tiukasti lentokoneeseen tapahtumapaikkana sijoittuvat heikot tekeleet, kuten nimessään koko elokuvan tarinan kertova Snakes on a Plane (2006), jossa Samuel L. Jacksonin esittämä FBI-agentti joutuu suojelemaan tärkeää todistajaa tappajakäärmeitä kuhisevassa matkustajakoneessa. Lopulta löytyi kuitenkin kymmenen omassa lajityypissään mainiota elokuvaa, jotka hyödyntävät lentokoneita tärkeinä juonielementteinä.
Teksti Jouni Vikman
10. Kiitorata (Airport, 1970)
Lumimyrsky ei riitä stressin aiheeksi lentokenttänsä auki pitämiseksi kamppailevalle johtajalle ja yläilmoissa hetki hetkeltä huolestuneemmille, tunnetuista Hollywood-nimistä koostuville lentomatkustajille, sillä matkustamossa on myös itsemurhapommittaja, joka haluaa tuhota koneen.
1970-luvulle tultaessa katastrofielokuvien lajityyppi oli vielä uusi, ja Kiitorata yhdessä vuonna 1974 ilmestyneen Liekehtivän tornin (Towering Inferno) kanssa määritteli genren vuosiksi ja vuosikymmeniksi eteenpäin. Kaava on edelleen tuttu: tunnetut näyttelijä käyvät läpi henkilökohtaista draamaansa samalla kun maailma heidän ympärillään on tuhoutumassa.
Nykyään näyttäviäkään tuhon kuvauksia ei arvosteta samalla tavalla: on vaikea kuvitella Roland Emmerich -spektaakkelin saavan kymmentä Oscar-ehdokkuutta, mukaan lukien paras elokuva, kuten Kiitoradalle kävi. Niistä tosin toteutui ”vain” Helen Hayesin naissivuosan palkinto.
9. Yölento (Red Eye, 2005)
Red Eye -lento tarkoittaa illalla matkaan lähtevää ja aamulla perillä olevaa lentovuoroa, jonka matkustajien silmät saattavat määränpäässä punottaa kunnon levon puutteen vuoksi. Rachel McAdamsin esittämä Lisa matkustaa sellaisella Teksasista Floridaan, kun hänen jo kentällä tapaamansa mukavan oloinen vierustoveri paljastuu terroristiksi. Cillian Murphyn näyttelemä konna kiristää Lisaa auttamaan salamurhan järjestämisessä puhelimen välityksellä samalla kun Lisa yrittää epätoivoisesti keksiä keinoa pelastaa itsensä, perheensä ja iskun kohteen.
Erityisesti vuoden 1984 Painajainen Elm Streetillä -elokuvasta tunnettu kauhuohjaaja Wes Craven osoitti kykyjensä toimivan myös jännityksen puolella. Vaikka välillä piipahdetaan maan pinnalla, Craven pitää jännityksen pitkään yllä pelkästään lentokonekabiinin klaustrofobisessa tilassa.
8. Tora! Tora! Tora! (1970)
Tälle paikalle kaavailtiin myös vuoden 1969 elokuvaa Taistelu Englannista (Battle of Britain), joka kertoo brittiläisten ja natsi-Saksan lentojoukkojen taistelusta Englannin ilmaherruudesta. Päädyimme kuitenkin toisen maailmansodan näyttämön toista laitaa kuvaavaan elokuvaan Tora! Tora! Tora! sen historiallisen ja sisällöllisen kiinnostavuuden vuoksi – vaikka Taistelu Englannista ehkä elokuvan viihdyttävämpi onkin.
Amerikkalais-japanilaisena yhteistyönä toteutettu Tora! Tora! Tora! Pyrki mahdollisimman todenmukaiseen ja puolueettomaan kuvaukseen hyökkäyksestä Pearl Harboriin ja sen mahdollistaneisiin kömmähdyksiin rintamalinjojen kummallakin puolella. Erikoistehoste-Oscarin voittanut elokuva on merkittävä hienojen lentokone- ja lentotukialuskohtaustensa sekä lento- ja hyökkäysjaksojensa ansiosta. Sen kuvamateriaalia käytettiin myöhemmin lukemattomissa elokuvissa, muun muassa vuoden 2001 Pearl Harborissa.
7. Con Air – Lento vapauteen (1997)
Con Air – Lento vapauteen on ehkä Simon Westin esikoisohjaus, mutta yhtä lailla siinä näkyy tuottajana toimineen Jerry Bruckheimerin käden jälki. Sen verran äijänköriläsviihteestä on kyse.
Con Air edusti kevyempää päätä laatudraamaa ja toimintaa vuorottelevan Nicolas Cagen ohjelmistossa.Vuosituhannen vaihteessa Cage oli vielä varteenotettava ja kiinnostava näyttelijä muutenkin kuin vain siinä mielessä, että mihin roskaan hän oli rahapulassa sattunut suostumaan. Ehdonalaiseen vapautumassa olevan, mutta matkalla kuljetuskoneen kaappavien rikollisten joukkoon kohtalon oikusta joutuvan miehen vastapainona lain toisella puolella nähtiin John Cusack, jolla myös oli tuolloin lupaava ura edessään.
Elokuva ei ilmestyessään saanut osakseen kovin suurta kriittistä suosiota, mutta vuosien vieriessä siitä on aivan ansiosta muodostunut jopa kulttikuva.
6. Lentäjä (The Aviator, 2004)
Howard Hughes oli mies, jolla oli monta pakkomiellettä. Rahaa ja naisia ehkä enemmänkin hän rakasti lentämistä ja lentokoneita. Maailman rikkain mies käyttikin surutta omaisuuttaan lentoteknologian kehittämiseksi.
11 Oscar-ehdokkuutta saanut ja viisi niistä voittanut Lentäjä oli toinen ohjaaja Martin Scorsesen ja näyttelijä Leonardo DiCaprionThe Wolf of Wall Streetin myötä jo viiteen nousseista yhteistöistä. Hughesin elämäkerta keriytyy heidän käsittelyssään auki nimenomaan lentokoneiden kautta. Hornan enkeleiden lentokohtausten kuvauksista siirrytään Hughesin omiin lentoennätyksiin ja niiden metsästyksessä koettuihin onnettomuuksiin ja lopulta koko elämän ja omaisuuden yhden kortin varaan asettamiseen.