5. Kadonneen aarteen metsästäjät (1981)
”Natseja, mystiikkaa ja reliikkejä, niistä on timanttinen seikkailuleffa tehty”.
Kadonneen aarteen metsästäjät oli välitön hitti, vaikka studiot eivät siihen uskoneet ja vaativat tiukkaa budjettikuria – huolimatta siitä, että tuottajana hääri George Lucas ja ohjaajana toimi Steven Spielberg. Niin yleisöt kuin kriitikot antautuivat vanhanaikaisen vauhdikkaalle, hauskalle, jännittävälle ja ennen kaikkea viihdyttävälle seikkailulle.
Tähän mennessä kolme jatko-osaa saanut Kadonneen aarteen metsästäjät toimi esikuvana niin hyvässä kuin pahassa lukemattomille kopioille ja versioille. Se on kuitenkin modernin elokuvateollisuuden alkuperäinen seikkailuelokuva, jota aika ei ole onnistunut nakertamaan lainkaan. Jo tunnarin kuuleminen asettaa katsojan sopivaan mielentilaan.
4. Imperiumin vastaisku (1980)
”Yksinkertaisesti paras Star Wars -elokuva, mutta myös ylipäänsä avaruusseikkailujen parhaimmistoa. Perusteluja on hankala löytää, koska leffa on ollut koko pienen elämäni ajan ehdottomia suosikkejani.”
Jos elokuvasarjojen osien niputtaminen olisi ollut sallittua tai niiden saamat äänet olisi laskettu yhteen, koreilisi Tähtien sota -saaga tämän listan ykkösenä. Alkuperäisistä Star Wars -elokuvista synkin on monen mielestä paras ja kilvoittelee Kummisetä osa II:n kanssa elokuvahistorian parhaan jatko-osan tittelistä.
George Lucas halusi toteuttaa jatko-osan Tähtien sota -hitilleen mahdollisimman riippumattomasti studioista, mutta tahtoi itse keskittyä tuotantopuoleen ja efektifirmansa Industrial Light & Magic pyörittämiseen. Hän pyysi ohjaajaksi pienimuotoisempia elokuvia aikaisemmin tehneen Irvin Kershnerin, mikä ei lopputulosta ainakaan vahingoittanut.
3. Blade Runner (1982)
”Alien on huikea, mutta Blade Runner taitaa olla vielä huikeampi. Sanattomaksi vetävä mestariteos, jotain mitä elokuvan juuri kuuluu olla, jollain unen logiikalla kertovaa.”
Kauniisti myös ”scifi-klassikoista inhimillisimmäksi” perusteluissa mainittu Blade Runner ei menestynyt Yhdysvalloissa ensi-iltansa aikaan. Vika ei välttämättä ollut pelkästään elokuvan visuaalisesta ja sisällöllisestä haastavuudesta mutta myös siinä, että se kilpaili yleisöjen huomiosta sellaisten elokuvien kuin The Thing, Star Trek II ja E.T. Tuotantoyhtiö vaati siihen muutoksia, ja eri laskutavoilla on mahdollista päästä tänä päivään peräti seitsemään eri versioon elokuvasta.
Keinotekoisten ihmisten metsästäjästä ja elämän rajallisuutta vastaan kapinoinnista kertova teos kuitenkin kesti ajan haasteen ja on julistettu mestariteokseksi. Blade Runner paljastaa myös toimituksen suosikkinäyttelijän, sillä se on peräti neljäs kymppikärkeen päässyt elokuva, jossa Harrison Ford esiintyy!
2. Hohto (1980)
”Edelleen paras Stephen King -sovitus, joka Jack Nicholsonin loistavalla näyttelijätyöllä vie katsojankin hulluuden alttareille ja pistää pohtimaan omaa elämää työntäyteisessä oravanpyörässä.”
Stanley Kubrickista on sanottu, että hän on tehnyt mestariteoksen lähes kaikissa elokuvan lajityypeissä. Kaksi nimikettä tällä listalla ja pari muuta sen ulkopuolella tehnee hänestä myös toimituksen suosikin.
Kubrick oli panostanut kaikkensa vuoden 1975 elokuvaansa Barry Lyndon, ja oli pettynyt sen saamaan huonoon vastaanottoon lippukassoilla. Hän etsi seuraavaksi projektikseen jotain, jossa voisi toteuttaa taiteellisia kunnianhimojaan mutta joka voisi samalla olla hitti. Sellainen se myös oli, vaikka kriittinen suosio tuli hieman jälkikäteen.
Talveksi suljetun kummitushotellin talonvahdeiksi palkatusta avioparista ja heidän yliluonnollisia kykyjä hallitsevasta pojastaan kertova Hohto on edelleen vaikutusvaltainen teos populaarikulttuurissa. Monien mielestä se ei ole pelkästään paras kauhuelokuva, vaan myös yksi parhaista elokuvista ikinä.
1. Piukat paikat (1959)
”Komedioiden kunkku, kun kukaan ei ole täydellinen. Paitsi Marilyn.”
Marilyn Monroe saattoi kuvauksissa olla arvaamaton ja hankala – jos ylipäätään muisti tai pystyi saapumaan paikalle. Mutta kun kaikki osui kohdalleen kukaan ei säteillyt valkokankaalla kuin hän. Tuskin Billy Wilder muuten olisi työskennellyt hänen kanssaa toistamiseen Kesälesken (1955) jälkeen. Piukoissa paikoissa taika toimii paremmin kuin ikinä. Huolimatta legendoiksi muuttuneista hankaluuksista kaikki mikä valkokankaalla näkyy toimii edelleen täydellisesti.
Gangstereita naisten hepenissä pakoilevia muusikoita esittävät Tony Curtis ja Jack Lemmon tarjoavat hulppeaa taustatukea Marilynin rakkaudessa pettyneelle, mutta sitä – ja miljonääriaviomiestä – etsivälle Sugarille. Tilannekomiikka, slapstickia ja nokkelaa sanailua sisältävä elokuva sisältää myös traagista juonnetta kuten hyvän komedian kuuluukin, ja se nousee välittömästi helpon ”miehet mekoissa” -hauskuttamisen yläpuolelle.
Vaikka Monroe teki vielä kaksi elokuvaa, on Piukat paikat myös hänen joutsenlaulunsa. Kolme vuotta myöhemmin valkokankaiden kirkkain tähti oli kuollut.