5 Mask (1994)
Kun lähdetään kartoittamaan tarustoista ja mytologioista vaikutteita ottavia elokuvia, Jim Carreyn tähdittämä hullunkurinen toimintakomedia Mask ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen. Luuserimainen Stanley Ipkiss sattuu löytämään vanhan skandinaavisen naamion, joka symboloi norjalaista yöjumala Lokia (Thor-elokuvien pahis). Mask-leffassa Lokin kerrotaan olleen vallattomuuden jumala, joka karkotettiin Valhallasta rettelöinnin vuoksi. Tämän suuntaista käyttäytymistä alkaa esiintyä myös herra Ipkississä, kun hän laittaa naamion kasvoilleen. Lymyääkö Loki kenties hänen löytämässään naamiossa?
Mask oli ilmestyessään näyttävä ja häpeilemättömän villi elokuva. Monille aikansa lapsille tämä on juuri se elokuva, josta he sittemmin vakavampiakin rooleja tehtailleen koomikon muistavat. Ajan hammas on näykkinyt elokuvaa sieltä täältä, mutta vekkulia ysärinostalgiaa kaipaaville Maskin luulisi toimivan moitteetta.
4 Valasratsastaja (2002)
Indiehitti Valasratsastaja on yksi Uuden-Seelanin menestyneimpiä elokuvia. Teos perustuu vanhoihin maoritarinoihin, mutta sijoittuu nykyaikaan. Tapahtumapaikkana on Uuden-Seelannin itärannikolla sijaitseva Whangaran kylä, jonka asukkaat uskovat polveutuvansa myyttisestä valasratsastaja Paikeasta.
Elokuvan päähahmo on nuori tyttö, joka saa nimensä edellä mainitun pyhimyksen kaltaisen hahmon mukaan. Isoisä ei pidä siitä, että tytölle annetaan esi-isän nimi. Hän ei ota Paikeaa tosissaan, vaikka tyttö todistaakin kykenevänsä miehisiin hommiin. Kun hän jakaa johtajaoppejaan kylän pojille, Paikea jätetään ulkopuolelle. Nokkela tyttö kuitenkin löytää keinot oppia soturien taitoja ja häneltä löytyy myös kaikkia kylän asukkeja hätkähdyttävä lahja. Nuorille suunnattu elokuva kertoo syvään juurtuneista uskomuksista, niiden kyseenalaistamisesta sekä omiin kykyihin luottamisesta.
3 Henkien kätkemä (2001)
Henkien kätkemä -elokuvan jumalat ovat lähtöisin animaattori Hayao Miyazakin omasta päästä, mutta tarina ammentaa runsaasti itämaisen Shinto-uskonnon mytologioista ja perinteistä. Henkien kätkemä on kaunis ja aavemainen animaatioelokuva, joka saa rahvaankin miehen kyynelehtimään. Tarina kertoo 10-vuotiaasta Chihiro-tytöstä, joka päätyy taikatunnelin kautta keskelle henkien maailmaa ja sen omituisia otuksia.
Henkien kätkemä todistaa, että ilman cgi-grafiikkaa pystyy luomaan upean animaatioelämyksen. Elokuva sisältää myyttien lisäksi myös ympäristösuojelusanomaa. Maaginen fantasiaseikkailu oli ensimmäinen Hayao Miyazakin Suomessa teatteriensi-illan saanut elokuva. Lisäksi se voitti vuonna 2003 parhaan animaation Oscarin ja on edelleen yksi katsotuimmista japanilaiselokuvista.
2 Hellboy: Sword of Storms (2006)
Sarjakuvataiteilija Mike Mignolan luoman Hellboy-hahmon ensiesiintymisestä tuli juuri kuluneeksi 20 vuotta. Koko tämän ajan helvetistä esiin manattu pirulainen on nauttinut kulttisuosiosta sarjakuvapiireissä. Mignola on lainaillut luomukseensa vaikutteita useista eri mytologioista ja myyteistä. Hellboy kolkutteli mainstream-yleisön suosiota Guillermo Del Toron ohjaamilla elokuvilla Hellboy (2004) ja Hellboy 2: Kultainen armeija (2008). Leffat menestyivät hyvin, vaikkei hahmosta Iron Manin kaltaista hittiä tullutkaan.
Juron sympaattinen Hellboy on elokuvasovitusten lisäksi nähty myös animaatioelokuvissa. Näistä ensimmäinen oli japanilaisesta mytologiasta lainaileva Sword of Storms. Jurolle pirumiehelle päänvaivaa aiheuttavat muun muassa pitkäkaulainen naishirviö Rokurokubi, jättiläismäinen hirviö Oni ja kummitteleva räyhänhenki Tsukumogami.
Hellboy-hahmon yksi esikuvista on taiteilija Mignolan mukaan sarjakuvasankari Thor.
1 Rare Exports (2010)
Joulupukkimyyttiä uudelleen tulkitseva Rare Exports oli vuonna 2010 puhutuin kotimainen elokuva pitkään aikaan. Se oli yksi ensimmäisiä tyylipuhtaita suomalaisia genre-elokuva, joka kykeni suvereenisti kilpailemaan kansainvälisten lajitovereidensa kanssa. Ohjaaja Jalmari Helanderin valtteja ovat olleet vahva tunnelma, visuaalinen ilme ja selkeä visio siitä, mitä ollaan tekemässä. Rare Exportsin budjetti oli vajaa 2 miljoonaa euroa, ja se on saatu näyttämään paljon kalliimmalta. Pohjois-Norjan maisemat on kuvattu taiten ja lavastuksessa on onnistuttu.
Elokuva alkaa kuin perinteinen joulusatu, mutta muuttuu kauhusävyjä sisältäväksi fantasiatarinaksi. Myös one-linereihin perustuva komiikka toimii edukseen. Vaikka Rare Exportsin joulutontut potkivat ja purevat, olisi elokuva voinut silti revitellä vielä hiukkasen enemmän.