Raamattu on ollut elokuvantekijöiden suosiossa välillä enemmän, välillä vähemmän – mutta sen tarinoihin perustuvia elokuvia on tehty tasaiseen tahtiin. Tällä hetkellä tuntuu jälleen olevan käynnissä hienoinen Raamattu-buumi. Varsinkin Yhdysvalloissa selkeästi kohdennetut uskonnolliset elokuvat ovat viime vuosina menestyneet hyvin. Raamattuun perustuvista elokuvista näkyvimmät esimerkit ovat tietysti Darren Aronofskyn keväällä ilmestynyt Noah ja Ridley Scottin uunituore Exodus. Niiden kunniaksi Episodi teki katsauksen kiintoisimpiin raamatullisiin elokuviin.
Noah ja Exodus perustuvat Raamatun Vanhaan testamenttiin, mutta Episodin listalla mukaan otettiin myös Uuden testamentin kirjoituksiin perustuvia elokuvia. Listaa tehdessä oli yllättävää havaita, miten erilaisia tarinoita Raamatun kertomusten ympärille on mahdollista rakentaa.
Listalle pääsemisen edellytyksenä ei ollut niinkään uskollisuus alkuperäisteokselle kuin elokuvallinen kiinnostavuus. Lisäksi valintakriteerinä toimi aivan puhdas subjektiivisuus, eli valitsijan elokuvamaku. Siksi esimerkiksi Mel Gibsonin kaikin tavoin Jeesukseen liittyvää pääsiäisajan kuvausta ja realistista ajankuvaa tavoitteleva The Passion of the Christ jäi listalta, koska se tuntui kirjaimellisuudessaan puisevalta ja luotaantyöntävältä. Pois jäi myös Mies Nasaretista, sillä alkuperäisnimestään huolimatta se ei ole mahtavin koskaan kerrottu tarina.
Teksti: Jouni Vikman
10. Raamattu… alussa loi Jumala (1966)
Melkein ketä tahansa muuta Raamatun kokonaisuudessaan filmatisointia suunnittelevaa ohjaajaa voisi epäillä suuruudenhulluudesta, mutta vuosikymmeniä klassikoiksi muodostuneita elokuvia suoltaneelle John Hustonille se suotakoon. Tukenaan hänellä oli toinen suureellisiin projekteihin erikoistunut mies, tuottaja Dino De Laurentiis.
Vaikka lopulta mukaan mahtui käytännön syistä vain osa ensimmäisestä Mooseksen kirjasta ja mukaan saatiin sellaisia nimiä kuin Richard Harris, George C. Scott, Ava Gardner ja Peter O’Toole, ei elokuvalle valitettavasti tehty jatkoa. Mahtavasti toteutettua filmatisointia olisi mielellään nähnyt enemmänkin.
Ohjaajaan voi elokuvan myötä tutustua raamatullisessa mielessä, sillä hän myös esittää Nooaa ja toimi Jumalan äänenä.
9. Brianin elämä (1979)
Millaista olisi ihmisen elämä, jos hän olisi syntynyt Jeesuksen naapuritallista ja hänen elämänsä leikkaisi tämän elämänvaiheita roomalaisvallan alaisessa Juudeassa, mutta ilman jumalallista johdatusta? Aika kurjaa, mutta sitä ulkopuolelta seuraavan kannalta ratkiriemukasta.
Vaikka Monty Python -ryhmän komedia ei millään tavoin halveerannut Jeesusta, ja lähinnä pilkkasi sokeasti uskonnollisia johtajia seuraavia laumasieluja (tai ehkä juuri siksi), monet uskonnolliset ryhmät protestoivat elokuvaa ja sen esittäminen estettiin tai peräti kiellettiin kokonaan jopa muutamassa ihan sivistyneessä länsimaassa.
Nykyään Brianin elämää pidetään yhtänä hienoimmista komedioista kautta aikojen. Ja mikä tärkeintä, se on edelleen yhtä hauska ja valitettavan ajankohtainen kuin vuosikymmeniä sitten.
8. Daavid ja Batseba (1951)
Vaikka Raamatun pitäisi olla hengellinen ohjenuora, niin on todettava, että varsinkin Vanha testamentti on pakanallisempaakin mieltä viihdyttävä huima paketti fantasiaa, seksiä ja väkivaltaa. Siihen perustui monen Hollywood-elokuvan olemassa olo, ja sitä myös avoimesti hyödynnettiin muka hurskaiden tarinoiden markkinoinnissa.
Goliatin nujertanut Daavid on noussut Israelin toiseksi kuninkaaksi, ja hänellä on valtaa, rikkauksia ja naisia joka sormelle. Silti hän himoitsee alamaisensa vaimoa Batsebaa, joka rakastaa häntä miehenä, ei kuninkaana. Himo sokaisee rakastavaiset siinä määrin, että valitun kansansa toilailuja sormien läpi katsova Jumalakin vihastuu.
Kun tuhmeluksina ovat Gregory Peck ja Susan Hayward hehkeimmillään, niin kyllähän syntistä menoa mielellään seuraa.
7. Jesus Christ Superstar (1973)
Hyvä tarina kestää siirtämistä uusiin ympäristöihin ja viitekehyksiin. Harvemmin kuitenkin tehdään yhtä radikaaleja päivityksiä kuin kärsimysnäytelmän siirto Andrew Lloyd Webberin ja Tim Ricen rock-oopperaksi, toteutettuna 1970-luvun parhaalla mahdollisella maulla. Norman Jewison kuvasi musikaalista elokuvaversion rahdaten Broadway-näyttelijät Lähi-itään kuvauksia varten.
Elokuvan kehystarinassa joukko hippejä saapuu autollaan autiomaahan tarkoituksenaan kertoa Jeesuksen (Ted Neeley) ristiinnaulitsemisen tarina. Mielenkiintoisesti elokuva kuitenkin katsoo nimihahmoaan pitkälti muiden silmin. Tärkeimmät ovat Maria Magdaleena (Yvonne Elliman) ja ennen kaikkea Carl Andersonin Juudas Iskariot.
Filmatisointi oli sen verran suosittu ja vaikutusvaltainen, että jotkut sen muutokset alkuperäistekstiin päätyivät myöhempiin näyttämöversiohin.
6. Sodoma ja Gomorra (1962)
Sodoman ja Gomorran kaksoskaupungit elävät yltäkylläisyydessä orjatyövoimalla pyörivien suolakaivosten ansiosta. Niiden asukkaat viettävät hedonistista elämää, ja ”kaikki mikä tuottaa nautintoa, on hyvää”. Tähän ympäristöön saapuu Lootin johtama aavikolla vaeltanut juutalaisheimo, joka etsii uutta asuinpaikkaa.
Kaupunkien hallitsijat ottavat tulokkaat vastaan, mutta heillä on omat taka-ajatuksensa näiden käyttämisessä niin ulkoisten vihollisten torjumisessa kuin sisäisissä valtataisteluissa. Rakkaus ja lihallisemmat ilot sekä kaupunkien yltäkylläinen elämä alkavat vaikuttaa myös askeettisempiin oloihin ja ihmisten tasa-arvoon tottuneiden heimolaisten elämään.
Lopulta Loot saa jumalallisen ilmoituksen lähestyvästä tuhosta ja Raamattu-melodraama muuttuu katastrofielokuvaksi. Hauskinta mauttomuudessa on, että se on Robert Aldrichin käsialaa!
5. Egyptin prinssi (1998)
Edellinen meillä valkokankaille päässyt Mooseksen tarinan kertova elokuva ennen Ridley Scottin Exodusta taisi olla DreamWorksin animaatio Egyptin prinssi 16 vuoden takaa. Se toistaa uskollisesti Raamatun kertomuksen siitä, kuinka Mooses pelastuu juutalaisvauvojen surmalta, kun hänet lähetetään korissa ajelehtimaan jokea pitkin, päätyy Egyptin hoviin ja löytää paikkansa kansansa orjuudesta luvattuun maahan johtavana Jumalan äänitorvena.
Huolimatta suoraan Raamatusta johdetusta, ajoittain synkästä tarinasta Egyptin prinssi ei jäänyt kuriositeetiksi, vaan tyylikkäästi tietokoneanimaatiota käsityöhön yhdistävästä elokuvasta tuli maailmanlaajuinen hitti.
Egyptin prinssissä kuultu When You Believe voitti aikoinaan Oscarin parhaana lauluna.
4. Montrealin Jeesus (1989)
Jesus Christ Superstar -musikaaliakin mielenkiintoisempi väännös Jeesuksen elämästä ja erityisesti pääsiäisen tapahtumista on kanadalainen Montrealin Jeesus.
Joukko näyttelijöitä saa katoliselta kirkolta toimeksi annon tuottaa kärsimysnäytelmä ja esittää sitä kirkon puistossa Montrealissa. Näyttelijäryhmän henkinen vetäjä ja näytelmän Jeesus on Daniel (Lothaire Bluteau), jonka johdolla ryhmä sisällyttää tuotantoon akateemisia teorioita, jotka poikkeavat kirkon opetuksista.
Kirkko ei ymmärrettävästi pidä ajatuksesta, että Jeesuksen isä olisi roomalainen sotilas, ja kääntyy vastustamaan esitystä sen suosiosta huolimatta. Kiinnostavinta elokuvassa on kuitenkin kuinka näyttelijöiden elämät alkavat muistuttaa raamatullisia vastineitaan, ja versiointi ylösnousemuksesta varsinkin on kutkuttava.
3. Kymmenen käskyä (1923)
Tuottaja-ohjaaja Cecil B. DeMille oli elokuvan varhaisia spektaakkelivelhoja, eikä ole ihme, että hän löysi aiheen useampaankin elokuvaansa Raamatusta. Kymmenen käskyä oli ensimmäinen hän kolmen elokuvan trilogiastaan.
Mooseksen säästelemättä kerrottu tarina vie yllättävän pienen osan elokuvasta, joka lopussa hyppää nykyaikaan ja kertoo kahdesta veljeksestä, jotka äitinsä opetuksista huolimatta lähtevät eri poluille toisen rikkoessa kaikkia käskyjä vastaan.
Vuonna 1956 DeMille julkaisi uusintaversion elokuvansa raamatullisesta osasta, ja se teki Charlton Hestonista kaikkien aikojen Raamattu-roolien miehen. Elokuvallisesti varhaisempi versio on kuitenkin eläväisempi ja elokuvallisesti kekseliäämpi kuin uusi.
2. Matteuksen evankeliumi (1964)
Pier Paolo Pasolini oli jo ennättänyt joutua oikeuteen ja saanut vankilatuomion jumalanpilkasta Jeesuksen elämää kuvaavasta lyhytelokuvastaan, kun hän ryhtyi työstämään pitkää elokuvaa, jonka perustana oli yksi Uuden testamentin neljästä evankelistasta. Voi vain kuvitella millaisen mielenkuohun vallassa kommunistiksi julistautuneen homoseksuaalin ateistin elokuvaa odotettiin.
Esimerkiksi Venetsian elokuvajuhlilla joukko katsojia valmistautui buuamaan kilpasarjaan osallistuneen elokuvan ohjaajan lavalta. Näytöksen jälkeen he osoittivatkin suosiotaan. Varsinkin näin jälkikäteen Pasolinin myöhempiä töitä ajatellen on uskomatonta, kuinka seesteinen ja hiljaisessa runollisuudessaan vaikuttava teos Matteuksen evankeliumi on.
Matteuksen evankeliumi kertoo Jeesuksen tarinan syntymästä kapinalliseksi saarnaajaksi ja sen vuoksi ristille tuomituksi messiaaksi. Pasolinin mukaan muut
evankeliumit olivat hänen makuunsa liian mystisiä tai mauttomia. Juoni ja iso osa dialogistakin on nostettu suoraan Raamatun kertomuksesta, mutta Pasolini saa luotua siitä itsenäisen elokuvallisen teoksen.
1. Kristuksen viimeinen kiusaus (1988)
Joidenkin mielestä Kristuksen viimeinen kiusaus on pääsyy sille, että elokuvan suurmies Martin Scorsese sai Oscarin vasta vuoden 2006 The Departed -rikosdraamasta, yli 30 vuoden uran ja lukemattomien mestariteosten jälkeen. Pitää se paikkansa tai ei, Scorsese on kyllä saanut lokaa niskaansa elokuvan takia, ja suurimmaksi osaksi aivan turhaan.
Scorsesen elokuva, joka perustuu vuonna 1960 ilmestyneeseen kirjaan, näkee Jeesuksen ihmisenä, joka etsii tiensä kohti jumaluutta, eikä ihmisen olomuodon ottaneena valmiina jumalolentona, jolla ei ole henkilökohtaisia inhimillisiä mielihaluja, ongelmia tai vikoja. Hän tekee päätöksiä sen mukaan, mikä sillä hetkellä tuntuu oikealta, ja katuu jälkikäteen virheitään.
Isoin ongelma elokuvan vihaajille tuntuu olevan, että elokuva esittää Jeesuksen tavallisena ihmisenä ja ennen kaikkea – hyvänen aika – seksiä harrastavana sellaisena. He irrottavat kohtauksen viitekehyksestään, sillä kyseessähän on elämä, jonka Jeesus kieltää itseltään kiusauksista huolimatta. Senhän pitäisi nostaa hänen uhrinsa arvoa elokuvan katsojan silmissä, ei päin vastoin.