Judd Apatowin elokuvat tunnetaan siitä, että ne yhdistävät räävitöntä komediaa ja aitoja ihmissuhteita tavalla, joka puhuttelee sekä nauruhermoja että sydäntä. Osa hänen elokuvistaan kulkee myös käsi kädessä tavalla, joka on monelta jäänyt huomaamatta.
Paksuna (Knocked Up, 2007) esitteli yleisölle Benin ja Alisonin, kaksi toisilleen vierasta ihmistä, jotka joutuivat kohtaamaan odottamatta vanhemmuuden haasteet. Yli 200 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti tuottanut elokuva nousi ilmiöksi, ja sen rento mutta rehellinen ote aikuistumiseen ja parisuhteeseen teki siitä modernin romanttisen komedian kulmakiven.
Viisi vuotta myöhemmin Apatow palasi samaan maailmaan elokuvalla This is 40 (2012), joka keskittyi Paksuna-elokuvan sivuhahmojen, Peten ja Debbien, avioliittoon. Tuloksena oli jälleen rehellinen ja kipeän tunnistettava kuvaus keski-iän kynnyksellä elämässään kamppailevasta pariskunnasta. Näille kahdelle elokuvalle muodostui löyhä jatkumo, joka tarkastelee elämää eri vaiheissa: ensin nuoruuden sekasorrossa ja sitten arjen keskellä, kun kaikki ei olekaan enää uutta ja jännittävää.
Lue myös: Stephen Kingin kaksi elokuvaa on julkaistu kahtena eri versiona
Kummastakin elokuvasta ilmestyi myös pidennetty versio. Mutta toimivatko niihin lisätyt kohtaukset kuin nuoruuden into tai aikuisuuden järki – vai ovatko ne vain katsojan elämää tuhlaavia minuutteja?
Pidennetty raskausaika
Ben Stone (Seth Rogen) on rento ja vastuuton, työttömyydeksi naamioitua laiskottelua harjoittava nuori mies. Hän viettää päivänsä polttamalla pilveä kämppistensä kanssa ja haaveilee hitaasti etenevästä verkkosivuprojektista, joka kertoo elokuvien alastonkohtauksista.
Alison Scott (Katherine Heigl) taas on kunnianhimoinen uranainen, joka on juuri saanut ylennyksen tv-kanavalla ja juhlistaa sitä villillä illanvietolla. Baarissa hän kohtaa Benin – ja yhden yön jutusta seuraa odottamaton raskaus.
Kun Alison päättää pitää lapsen, nämä kaksi täysin eri maailmoista tulevaa ihmistä yrittävät ottaa selvää, voisivatko he kasvattaa lapsen yhdessä ja rakentaa suhteen – vai ovatko he yksinkertaisesti liian erilaisia.
Paksuna on romanttisen komedian ja aikuistumisdraaman hybridi, jonka huumori syntyy kömpelöstä arjesta, sukupuolirooleista ja elämän hallitsemattomuudesta. Erittäin pirteästi näytelty elokuva on monin tavoin kuin teinielokuva aikuisille.
Vuoden 2007 maaliskuussa filmifestivaaleilla ensiesityksensä saanut elokuva julkaistiin teattereihin komediaksi yllättävän pitkänä, 129-minuuttisena versiona. Samana vuonna Yhdysvalloissa ja myöhemmin muualla maailmassa ilmestyi myös Unrated-versio, jonka kesto on 133 minuuttia.
Yhdysvaltojen teatteriversio sai ikärajaksi R, eli sen katsominen ilman aikuisseuraa oli kielletty alle 17-vuotiailta. ”Tarkastamaton” Unrated-versio ei kuitenkaan sisällä mitään sellaista, mikä ylittäisi tämän rajan – mitään ultrahärskiä NC-17-materiaalia (joka estäisi kaikki alle 17-vuotiaat pääsemästä katsomaan) ei siis ole luvassa.
Käydään seuraavaksi läpi Unrated-version lisäykset.
Kun miehet keskustelevat elokuvan alussa verkkosivustoprojektistaan, jossa kerrotaan missä elokuvissa näyttelijät esiintyvät alasti, on kohtausta pidennetty noin puolen minuutin verran. Siinä käydään läpi muun muassa Julianne Mooren rooli elokuvassa Short Cuts ja yhdistetään se Hohtoon; tässä tapauksessa puhuva sormi ei kuitenkaan sano ”redrum”, vaan ”red bush”.
Alisonin ja Benin yhteisen yön jälkeen nähdään minuutin mittainen lisäys, jossa Alison kertoo Debbielle (Leslie Mann, joka on oikeassa elämässä Apatowin vaimo) yön olleen suuri virhe. Ben puolestaan kertoo ystävilleen, kuinka Alison ei lopulta pitänyt hänestä lainkaan. Nämä hetket ovat pidennetyn version parhaimmistoa.
52. minuutilla, heti pingispelin jälkeen, tulee uusi minuutin kestävä kohtaus. Autoa ajava Ben kysyy Alisonilta, kenet hänen ystävistään tämä ottaisi mukaan kolmen kimppaan. Alisonilla on vastaus valmiina.
Kun Alison soittaa Benille elokuvan 108. minuutilla, teatteriversio loppuu heti Benin vastatessa puhelimeen. Unrated-versiossa kohtaus jatkuu yli minuutin, kun Alison pyytää (ja huutaa) apua Benin ymmärtäessä tilanteen vakavuuden.
Nämä ja muutamat muut lyhyet lisäykset tekevät elokuvasta hieman ylipitkän – mutta jos teatteriversio on sydäntä lähellä, voi lisämateriaali tuoda mukavaa syvyyttä. Elokuvaa aiemmin näkemättömälle lyhyempi versio voi kuitenkin olla riittävä.
Suomessa teatteriversion ikäraja oli muuten ensi-iltansa aikaan K-12. Vuonna 2013, uuden lain mukaisessa tarkastuksessa, se nousi ikärajaan K-16.
This Is 4 Minutes
This is 40 (2012) on itsenäinen jatko-osa Paksuna-elokuvalle. Ben ja Alison eivät ole enää mukana, vaan tarina keskittyy sivuhahmoihin Peteen (Paul Rudd) ja Debbieen (Mann), jotka elävät keskiluokkaista elämää Los Angelesissa. Heidän avioliittonsa on ajautunut vaiheeseen, jossa pienet asiat kasaantuvat isoiksi ongelmiksi: rahaongelmat, seksielämän hiipuminen, kasvavat lapset, appivanhemmat, stressi ja ikäkriisi.
Kummankin 40-vuotissyntymäpäivä lähestyy, ja se saa heidät pohtimaan elämäänsä uudelleen. Molemmat käyvät läpi eräänlaista kieltäytymisvaihetta: Debbie väittää yhä olevansa 38, ja Pete yrittää pärjätä musiikkialan pienyrittäjänä myöntämättä, ettei hän ole enää ”cool”. Samaan aikaan heidän kaksi tytärtään (joita näyttelevät Apatowin ja Mannin oikeat tyttäret, Maude ja Iris Apatow) peilaavat perheen sisäisiä jännitteitä.
This is 40 julkaistiin – kuten Paksunakin – jo teattereissa pitkänä, tässä tapauksessa 134-minuuttisena versiona. Vuonna 2013 ilmestyi kotiteattereihin myös 137-minuuttinen Unrated-versio, joka sisältää noin kolme ja puoli minuuttia uutta materiaalia sekä noin puoli minuuttia vaihtoehtoista kuvastoa.
Vaihtoehtoista materiaalia nähdään heti elokuvan alussa, kun Pete ja Debbie kiistelevät Peten viagrankäytöstä. Unrated-versiossa Debbie väittää Peten roskaruoan kulutuksen oleva syy tämän erektio-ongelmiin – teatteriversiossa mahdollisesta syystä ei mainita mitään. Pete myös avaa kylpytakkinsa ja kysyy: ”Haluatko, että tämä menee hukkaan?”, viitaten juhlakunnossa olevaan varustukseensa.
Noin 73 minuutin kohdalla kuultava Graham Parkerin ja The Rumour -bändin esitys on hieman pidempi. Samassa kohtauksessa Cat (Lena Dunham) kertoo Petelle saaneensa töitä Sonylta. Tämä noin minuutin mittainen lisäys ei tuo elokuvaan mitään olennaista.
93. minuutin kohdalla nähdään toinen noin minuutin lisäys, jossa Pete ja Barry (Robert Smigel) keskustelevat rahan lainaamisesta. Tämäkin kohtaus on täysin turha kokonaisuuden kannalta.
This is 40 -elokuvan Unrated-versio on kokonaisuudessaan tarpeeton – lisätyt hetket ainoastaan jarruttavat tarinaa. Paras valinta katsojalle on edelleen teatteriversio.
Vakavampi välityö
Paksuna ja This is 40 -elokuvien välissä Apatow ohjasi yllättävän vakavan draama-komedian Funny People (2009). Adam Sandlerin tähdittämässä leffassa nähdään muissa rooleissa muun muassa Seth Rogen, Leslie Mann, Jonah Hill sekä Maude ja Iris Apatow.
Funny People seuraa George Simmonsia (Sandler), stand up -koomikkoa ja Hollywood-tähteä, joka saa kuulla, että hänellä on parantumaton sairaus. Yhtäkkiä George joutuu kohtaamaan oman kuolevaisuutensa ja miettimään, mitä on saanut elämällään aikaan.
Samaan aikaan George tutustuu nuoreen ja köyhään koomikonalkuun, Ira Wrightiin (Rogen). Lisäksi hän päättää lähestyä uudelleen Lauraa (Mann), naista jonka hän menetti vuosia aiemmin ja joka on nyt naimisissa.
Funny People heittäytyi yllättävän vakavaksi, eikä komediaa kevyellä draamalla odottava yleisö osannut oikein suhtautua siihen. Oman haasteensa antoi vielä lisäksi elokuvan pituus, joka oli elokuvateattereissa huimat 146 minuuttia. Mutta eivätpä nuo minuutit riittäneet, sillä kotiteattereihin julkaistiin vieläkin pitempi 153-minuuttinen Unrated-versio.
Funny Peoplen Unrated-versio on siitä erikoinen, että sen lisäykset ovat muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta pelkkiä kerrottuja vitsejä tai pidennettyjä stand up -numeroita. Suurin osa uusista hetkistä nähdään ensimmäisen tunnin aikana: kyseiset viisi ja puoli minuuttia eivät tuo mitään mullistavaa mukanaan, ellei nyt sitten halua nähdä Georgen stand-up-settejä vähän pitempinä.
Ainoa erottuva lisäys tulee 84. minuutilla. Siinä Ira ja Ray Romano (tuttu sarjasta Kaikki rakastavat Raymondia) keskustelevat Georgen sairaudesta. Tästä sinänsä ihan mielenkiintoisesta hetkestä huolimatta teatteriversio oli jo ihan riittävän pitkä.
Aikuistumisen anatomia
Judd Apatowin kolme peräkkäistä ohjaustyötä – Paksuna (2007), Funny People (2009) ja This is 40 (2012) – muodostavat epävirallisen trilogian, joka käsittelee aikuistumista eri näkökulmista ja elämänvaiheista. Yhdessä ne tarjoavat humoristisen mutta rehellisen katsauksen siihen, miten ihmiset yrittävät löytää paikkansa maailmassa olipa kyse sitten vanhemmuuden yllättävästä alusta, kuolemanpelon herättämästä katumisesta tai keski-iän kriisien keskellä tasapainoilusta.
Vaikka tyylilaji pysyy komedian puolella, elokuvat eivät pelkää nostaa pintaan kipukohtia – epävarmuuksia, pettymyksiä ja arjen ristiriitoja. Ne onnistuvat olemaan samanaikaisesti hauskoja ja inhimillisiä, räävittömiä mutta empaattisia. Apatow kuvaa aikuistumista prosessina, joka ei pääty mihinkään ikään – ja jossa tehdään virheitä, mutta niistä myös opitaan. Usein tosin vasta naurun kautta.
Mikäli nämä elokuvat eivät ole entuudestaan tuttuja, kannattaa pysytellä elokuvien teatteriversioiden parissa. Eroavaisuudet ovat tosin vain muutamia minuutteja, mutta silti.
Kaikki artikkelin kuvat ovat otsikkokuvaa lukuun ottamatta pidennetyistä versioista.
Miten nähdä elokuvien eri versiot?
Paksuna: Suomessa julkaistut dvd-, blu-ray- ja HD DVD -levyt sisältävät vain Unrated-version. Teatteriversion saa käsiinsä mm. Isosta-Britanniasta blu-rayllä.
This is 40: Suomen dvd- ja blu-ray-julkaisut sisältävät teatteriversion. Unratedin saa käsiinsä mm. Isosta-Britanniasta blu-rayllä.
Funny People: Suomen dvd-julkaisu sisältää ainoastaan teatteriversion. Ulkomaiset blu-ray-julkaisut sisältävät sen lisäksi myös Unrated-version.
Teksti: Tom Kajaslampi
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.