Yksi elokuva – monta tarinaa

Kaksi kyttää, neljä elokuvaa, kolme erikoisversiota. Tappavat aseet ilmestyivät jo viime vuosituhannen puolella, mutta leffojen vaikutusvalta yltää yhä tähän päivään saakka. Kolmesta ensimmäisestä elokuvasta ilmaantuneet erikoisversiot ovat pian enää pelkkä muisto, joten katsotaanpa ne läpi kun vielä voi!

Omaelämäkerralliset elokuvat ovat lähes poikkeuksetta mielenkiintoista katseltavaa. Nyt tutustutaan kahdesta laulajasta kertoviin täysin erilaisiin elokuviin ja etenkin niiden (sietämättömän) pitkiin erikoisversioihin.

Kaksi 50 vuotta vanhaa elokuvaa, joista molemmat saivat vasta vuosikymmeniä myöhemmin erikoisversionsa. Kumpaankin lisättiin vain muutama aikoinaan poistettu kohtaus, mutta silti nuo pienet minuutit muuttivat kokonaisuutta niin filosofisesti kuin poliittisesti. Itse elokuvat edustavat kahta täysin eri tyylilajia, joten arvoisa lukija, tässä jos jossain on kaikkien aikojen erikoisin double feature!

Jatko-osa, jota ei pitänyt tulla. Mutta joka tuli. Ja tuli. Ja tuli. Ja joka yritti lopulta tuhota alkuperäisen tulemisen muiston.

Rutger Hauerin 1980-luvun elokuvista on tullut kuumaa keräilytavaraa. Niistä on myös ilmaantunut erikoisversioita, joiden olemassaolosta on hyvin vähän tietämystä. Episodi hankki käsiinsä parin hyvin mielenkiintoisen ja harvinaisen elokuvan kaikki julkaisuversiot analysoidakseen niistä jokaisen sekunnin. Näimme asioita, joita te ihmiset ette uskoisi.

William Friedkinin ura sisälsi niin elokuvahistoriaan jääneitä klassikoita kuin lähes täysin kartalta kadonneita tapauksia. Näiden kadonneiden leffojen lisäksi monelta on mennyt ohi hänen suuri vimmansa viilata tuotostensa uudelleenjulkaisuja.

Tämän vuoden elokuussa pois nukkuneen William Friedkinin ura sisälsi toinen toistaan ikimuistettavimpia elokuvaklassikoita. Hän oli myös hyvin aktiivinen omien elokuviensa jälkimuokkaamisessa. Hänen muistoaan kunnioittaen keskitymme nyt parin artikkelin verran näihin harvinaisiin erikoisversioihin. Seuraavassa ensimmäinen osa Yksi elokuva – monta tarinaa -palstan kaksiosaisesta artikkelista.

Francis Ford Coppolan kaksi ensimmäistä Kummisetä-elokuvaa tunnetaan mestariteoksina. Mutta miltä ne näyttävät yhteenleikattuina? Entäpä kiistelty kolmososa? Onko Coppolan muutama vuosi sitten viimeistelemä erikoisversio avauskaksikon vertainen klassikko? Varoitus: artikkeli paljastaa sen lopetuksen!

1980-luvulla ilmestyi runsaasti eräänlaisiksi klassikoiksi muodostuneita teinielokuvia. Ovatko niiden vähemmän tunnetut erikoisversiot metsästämisen arvoisia?

Nuorisoelokuvien skaala on leveä kuin mikä. Sekaan mahtuu kaikkea mahdollista typeristä kaljakomedioista pohdiskeleviin, elämänmakuisiin sekä lämpimällä huumorilla sävytettyihin draamoihin. Kiinnitetään nyt huomio jälkimmäisiin kaivamalla esiin pari takavuosien suosikkia.

Maltillisella budjetilla käynnistyneestä Hurjapäät-sarjasta on vuosikymmenien aikana muodostunut miljardeja tuottava rahasampo. Ekstrataaloja on kerätty myös hurjempien erikoisversioiden avulla.

Menestyksekäs tuottaja takoi ylimääräistä rahaa julkaisemalla aikaisemmista elokuvistaan houkuttelevia erikoisversioita. Ovatko nämä 2000-luvun alun kadonneet tapaukset timantteja vai pelkkiä rihkamahelmiä?