Naurattaako nyt enemmän? Tarkastelussa Will Ferrell -komedioiden erikoisversiot

1990-luvulta alkaen yleisöä naurattanut Will Ferrell on ollut etenkin Yhdysvalloissa erittäin suosittu tähti, joka on napannut useammastakin elokuvasta 20 miljoonan dollarin palkkashekin. Monet hänen elokuvistaan ovat olleet huippumenestyksiä, ja lisää taaloja on taottu pidennetyillä kotiteatterijulkaisuilla.

Julkaistu:

Vuonna 1967 syntynyt Will Ferrell (John William Ferrell) kasvoi Kaliforniassa ja opiskeli University of Southern Californiassa liiketaloutta, mutta jo nuoresta lähtien veri veti komedian suuntaan. 1990-luvun alussa hän liittyi Los Angelesissa toimivaan improvisaatioryhmään The Groundlings, jossa hän hioi energistä, hahmovetoista ja fyysistä komiikkaansa useiden vuosien ajan. Samalla hän alkoi käyttää nimeä Will Ferrell, koska se oli helpommin muistettava ja viihdealalla erottuvampi kuin John Ferrell.

Ferrellin läpimurto tuli vuonna 1995, kun hänet kiinnitettiin sketsiohjelmaan Saturday Night Live. Hänestä tuli nopeasti yksi ohjelman keskeisistä esiintyjistä vuosina 1995–2002, ja hänet tunnettiin erityisesti poliittisista imitaatioista, kuten George W. Bushin parodioinnista, sekä lukuisista toistuvista hahmoista. Ferrellin SNL-kausi loi hänelle vahvan julkisuusprofiilin ja johti lopulta päärooleihin 2000-luvun komediaelokuvissa.

Ferrellin uraan mahtuu useita elokuvia, joista on ilmestynyt myös pidennettyjä versioita. Huikeat viisi eri julkaisua saanut Anchorman 2: The Legend Continues (2013) käsiteltiin jo Episodissa 10/2021, joten nyt käydään läpi ensimmäinen osa ja muita mielenkiintoisia erikoisversioita. Kaikkia näitä elokuvia yhdistää Ferrellin lisäksi ohjaaja Adam McKay.

Härskimpi ja kadonnut uutisankkuri

Uutisankkuri: Ron Burgundyn legenda (Anchorman: The Legend of Ron Burgundy, 2004) oli elokuva, johon DreamWorks-studio ei uskonut, mutta josta tuli Yhdysvalloissa 85 miljoonan dollarin hitti. Muissa maissa elokuva lähinnä vain käväisi teattereissa, ja esimerkiksi Suomessa katsojaluku oli surkeat 1 377. Vuonna 2013 ilmestyneen jatko-osan suhteen mentiin sitten toisin päin: se tuotti kansainvälisesti yli 127 miljoonaa dollaria verrattuna Yhdysvaltojen 46 miljoonaan.

Uutisankkurin valkokangasversio (94 min) trimmattiin PG-13-ikärajalle sopivaksi, mutta kotiteattereihin julkaistiin myös pidennetty Unrated Cut (98 min). Noin kolme ja puoli minuuttia kestävät lisäykset pitävät sisällään härskiä, PG-13-ikärajalle sopimatonta dialogia (”Don’t you know I would never say the word fuck? I would never fucking ever fucking say that!”) ja pari muuta lyhyttä lisäystä. Jälkimmäisistä huomattavin on hieman pidennetty kohtaus, jossa Ron kävelee toimistossa housuista pullottavan erektion kera.

Unrated Cut sisältää myös kaksi yli minuutin mittaista uutta kohtausta. Ensimmäinen niistä tulee elokuvan puolivälissä, ja se näyttää Ronin unen: kuinka hän tulee töistä kotiin, lapset silittävät vaatteita ja pelkkään essuun pukeutunut vaimo Veronica (Christina Applegate) kertoo, kuinka hän on koko päivän ollut alasti ja puhdistanut Ronin saamia palkintopystejä sekä tehnyt ruokaa. Tämän jälkeen he suutelevat kiihkeästi.

Toinen uusi hetki nähdään noin 70 minuutin kohdalla. Siinä rähjäinen Ron on ravintolassa, mutta saa herkullisen ruoan asemesta lautasellisen kissankakalla höystettyä salaattia. Omistaja tulee ja käskee Ronin syömään sen, koska tämä loukkasi televisiossa San Diegon kaupunkia. Ron tottelee käskyä.

Uutisankkurin pitemmän version lisäykset sopivat kerrontaan eivätkä jarruta kokonaisuutta turhaan. Faneille se on mukavaa katseltavaa, mutta vielä mielenkiintoisempi on elokuvan ”kadonnut versio”.

Wake Up, Ron Burgundy: The Lost Movie (2004) on 93-minuuttinen, kokonaan Uutisankkurin vaihtoehtoisista otoksista ja leikkaamon lattialle jääneistä sivujuonista rakennettu elokuva. Se ei siis ole pelkkä kooste poistetuista kohtauksista, vaan suhteellisen koherentiksi kokonaisuudeksi editoitu oma elokuvansa. Todettakoon kuitenkin, että Uutisankkurista mitään tietämättömille The Lost Movie on kaikkea muuta kuin tyydyttävä – alkuperäinen elokuva täytyy olla nähty, jotta tästä erikoisuudesta saa kaiken irti.

The Lost Moviessa Ron lähtee pankin ryöstäneen terroristiporukka The Alarm Clockin perään. Kaiken sähläyksen jälkeen tilanne muuttuu panttivankidraamaksi. Menossa on mukana sama tiimi kuin Uutisankkurissa, mutta elokuvan juoni on siis täysin erilainen.

The Lost Movie on parhaimmillaan, kun sen katsoo heti Uutisankkurin jälkeen.

Komediallista kaahailua

Talladega Nights: The Ballad of Ricky Bobby (2006) on kaahailun maailmaan sijoittuva komedia, joka parodioi amerikkalaista NASCAR-kulttuuria, kilpailuhenkisyyttä ja julkisuuden rakentamaa sankarimyyttiä.

Elokuva seuraa Ricky Bobbya (Ferrell), joka kasvaa köyhistä oloista NASCAR-kuljettajaksi ja nousee nopeasti sarjan huipulle. Ricky elää mottonsa mukaan: ”If you ain’t first, you’re last.” Hänen menestyksensä, itsekeskeisyytensä ja kaupallinen brändäyksensä ovat kaiken keskiössä.

Tilanne muuttuu, kun sarjaan saapuu ranskalainen Formula 1 -taustainen kuljettaja Jean Girard (Sacha Baron Cohen), joka haastaa Rickyn ylivallan sekä radalla että identiteetin tasolla. Kilpailu johtaa Rickyn kriisiin: hän menettää itseluottamuksensa, asemansa ja jopa perheensä tuen.

Talladega Nightsia ei Suomen valkokankailla nähty, mutta maailmanlaajuisesti se tuotti yli 163 miljoonaa taalaa. Kun kotiteatterijulkaisun aika koitti, 108-minuuttinen teatteriversio jäi taka-alalle ja esiin nostettiin 122-minuuttinen Unrated-versio.

Mielenkiintoisesti ensimmäinen pidennetyn version muutos on minuutin mittainen poisto. Teatteriversion alussa oleva kohtaus, jossa pikkupoika-Rickyn äiti lähtee kauppaan ja Ricky lähtee ajamaan autolla, puuttuu Unrated-versiosta. Samoin puuttuu teatteriversion 74. minuutin kohdalla nähtävä minuutin mittainen kohtaus, jossa Lucius (Michael Clarke Duncan) pyytää tiimiään rauhoittumaan iäkkäämmän rouvan auton kanssa, sillä he eivät ole enää varikolla vaan autopesulassa töissä.

Edellä mainittujen poistojen lisäksi Unrated-versiossa on runsaasti lisäyksiä. Osa niistä on lyhyitä lauseita siellä täällä, mutta mukana on myös muutamia pidempiä ja kokonaisuuteen vaikuttavia hetkiä.

Ensimmäinen sopivasti yliampuva lisäys nähdään suht’ alussa ruokailun yhteydessä. Ricky kysyy pojiltaan, mitä he ovat tehneet töissä, ja saa varsin hassun vastauksen. Sitten Cal (John C. Reilly) kehuu Rickyn vaimon Carleyn (Leslie Bibb) rintoja. Ricky kiittää palautteesta ja Carley suorastaan liikuttuu.

Noin 40 minuutin kohdalla, Rickyn ollessa sairaalassa tajuttomassa tilassa, kohtausta on pidennetty lähes puolentoista minuutin verran. Lucius lukee hänelle nuorille tytöille tarkoitettua kirjaa, jonka jälkeen Cal itkee ystävänsä kohtaloa ja päättää lopettaa kaiken tukehduttamalla Rickyn tyynyllä. Ricky taistelee kuitenkin vastaan.

Tunnin kohdalla Cal soittaa vihaiselle Rickylle ja pyytää tätä tulemaan viettämään aikaa. Cal onnistuu saamaan entisen ystävänsä innostumaan, kunnes tämä muistaa olevansa edelleen vihainen.

Kun Ricky menee tapaamaan noin 80. minuutilla Jeania, paikalla olevat Elvis Costello, Mos Def ja ”Breeze”-kaksoset ainoastaan vilahtavat teatteriversiossa, mutta Unrated-versiossa he osallistuvat keskusteluun lähes puolentoista minuutin ajaksi. Kohtaus on sinänsä turha mutta ihan hupaisa.

Lopussa nähdään vielä yli puolentoista minuutin mittainen uusi kohtaus, jossa Cal palaa Rickyn luo kertomaan jälleen rakastavansa tätä. Ricky kuitenkin empii, ja tilanne saa yllättävän käänteen.

Talladega Nightsin Unrated-versio on kokonaisuutena hitusen liian pitkä, mutta Ferrell-faneille se on ehdottomasti parempi valinta teatteriversioon verrattuna.

Hämmentävät velipuolet

Velipuolet (Step Brothers) on vuonna 2008 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen komedia, joka kertoo kahdesta keski-ikäisestä mutta henkisesti teini-ikäisen tasolle jääneestä miehestä. He joutuvat vastentahtoisesti asumaan saman katon alle, kun heidän yksinhuoltajavanhempansa menevät naimisiin. Aluksi miehet inhoavat toisiaan, mutta yhteinen lapsellinen ja vastuuton elämäntyyli yhdistää heidät nopeasti – lähinnä katastrofaalisin seurauksin.

Velipuolet edustaa 2000-luvun amerikkalaista frat pack -komediaa: sekoitus absurdia ja improvisoitua dialogia, fyysistä slapstickiä ja tahallisen yliampuvaa infantiiliutta. Elokuva rakentuu pitkälti näyttelijöiden kemialle ja improvisaatiolle, mikä oli tyypillistä McKayn ja Ferrellin yhteistyölle.

128 miljoonaa dollaria teattereissa tuottanut komedia ei Suomen valkokankaille päässyt, mutta kotiteattereihin saatiin kunnon julkaisu, joka piti sisällään niin teatteri- (98 min) kuin Unrated-versiot (106 min).

Teatteriversio sai Yhdysvalloissa R-ikärajan, joten sitä ei ollut siistitty kielenkäytön osalta. Unrated-version lisäykset ovatkin juoneen liittyviä, joskin yksi niistä tuo mukanaan myös hieman härskimpää materiaalia.

Uuden perheen ensimmäinen ruokailuhetki on Unrated-versiossa 100 sekuntia pidempi. Siinä Brennan (Ferrell) kiukuttelee entistäkin enemmän, sillä hän ei halua jakaa lempikastikettaan uusien perheenjäsentensä kanssa.

Kymmenen minuuttia myöhemmin nähtävä Brennanin ja Dalen (Reilly) tappelu on pidennetty täysin turhaan puolen minuutin verran. Sen sijaan noin 40 minuutin kohdalla nähtävä lisätty työhaastatteluosuus sopii muiden teatteriversiossakin nähtyjen sekaan oikein hyvin; kestoa sillä on 48 sekuntia.

55. minuutilla nähtävä ravintolakohtaus on puolisen minuuttia pidempi, ja siinä Robert (Richard Jenkins) pitää hieman kyseenalaisen puheen Derekille (Adam Scott).

Roisein ja huomattavin lisäys kestää yli kolme minuuttia ja liittyy joulupäivälliseen. Kohtaus sijoittuu juuri ennen teatteriversiossakin nähtävää päivällisen loppuvaihetta, jossa vanhemmat ilmoittavat erostaan. Lisätty osuus käy läpi Dalen ja Alicen (Kathryn Hahn) lemmenleikkejä, joita he yrittävät harrastaa salaa viereisessä huoneessa – siinä hieman heikosti onnistuen.

Viimeinen uusi hetki kestää puoli minuuttia, ja se nähdään lopputekstien aikana käytävän pihatappelun lomassa. Lisäyksessä Brennan ja Dale kyykyttävät yhtä poikaa.

Osan Unrated-version lisäyksistä olisi voinut jättää pois, mutta hyvät uudet kohtaukset tekevät siitä kuitenkin ehdottomasti paremman valinnan, jos elokuvaa ei ole vielä nähnyt.

Teksti: Tom Kajaslampi

Info: Miten nähdä artikkelin versiot?

  • Uutisankkuri: Ron Burgundyn legenda: teatteriversio on julkaistu suomenkielisenä blu-raynä, dvd:nä ja UHD:nä. Unrated-version ja The Lost Movien suhteen joutuu kääntymään ulkomaille.
  • Talladega Nights: teatteriversio julkaistiin suomiteksteillä varustettuna blu-raynä vuonna 2016. Se sisältää myös Unrated-version, aivan kuten aikaisempi blu-ray-julkaisu ja dvd.
  • Velipuolet: kaikki suomiteksteillä varustetut blu-rayt, dvd:t ja UHD:t sisältävät sekä teatteri- että Unrated-versiot.

Info: Muita Will Ferrellin elokuvia, joista on julkaistu pidennetty versio

  • The Campaign (2012)
  • Get Hard (2015)
  • Katastrofikytät (The Other Guys, 2010)
  • Old School (2003)