Ollaanpa rehellisiä. Usein tällä alalla ihmiset tunnetaan vain yhdestä asiasta. Voit olla Harrison Ford, joka tunnetaan Harrison Fordina olemisesta, tai Mark Hamill, joka tunnetaan Tähtien sodan Luke Skywalkerina. Voit olla George Clooney, joka tunnetaan George Clooneynä olemisesta tai Noah Wyle, joka tunnetaan Teho-osastosta. Ainakin ennen The Pittiä.
Se ei tarkoita, etteikö ura olisi mennyt suunnitellusti tai että se olisi haihtunut ilmaan. Jokin asia on vain iskenyt niin lujaa kulttuurissamme, että heidän kasvonsa liitetään aina siihen. Harva asia on iskenyt niin lujaa kuin Harry Potter.
Daniel Radcliffe, Emma Watson ja Rupert Grint ovat ikuisesti Harry, Hermione ja Ron. Sen täytyy olla turhauttavaa, mutta hei, ainakin he ovat taloudellisesti vapaita tekemään mitä haluavat. Vuosien mittaan Radcliffe on esittänyt piereskelevää ruumista ja Weird Al Yankovicia Watsonin keskittyessä ympäristöasioihin. Ja Grint? Hän teki elokuvan Suomessa.
Täsmällisemmin Liettuassa, mutta Yön lapsi sijoittuu Suomeen. Berliinin ensi-illan jälkeen kestää vielä hetken, ennen kuin se saapuu tänne, joten tässä lyhyesti: pariskunta päättää saada lapsen keskellä metsää. Nainen on suomalainen, mies hämmentynyt. Ja vauva? Se saattaa olla demoni.
Ennen haastatteluja kaikki saavat lyhyen viestin: ”Toimittajia pyydetään olemaan kysymättä Rupert Grintiltä Harry Potterista tai JK Rowlingista.” Siksi onkin hauskaa, kun selvästi itsetuhoinen toimittaja kysyy lähes ensi töikseen: ”Miltä Harry Potterin edelleen jatkuva suosio tuntuu?”
Tiedottajat ja avustajat jähmettyvät kuin Ankeuttaja olisi livahtanut huoneeseen. Homma voisi jatkua kahdella tavalla: joko hänet heitetään ulos tai vaiennetaan. Haastan kenet tahansa puhumaan Bondista, kun Daniel Craig promoaa jotain uutta elokuvaa. Eikä Broadwayllä tätä nykyä vaikuttava Radcliffekaan varmasti haluaisi puhua aiheesta.
Mutta Grintin urakaari ei ole yhtä loistokas. Vaikka hän välillä käänsi selkänsä hänet kuuluisaksi tehneelle luomukselle (ei sentään yhtä näyttävän hullusti kuin Shia LaBeouf Transformersin jälkeen), hän vaikuttaa tyytyväiseltä siihen, että ihmiset yhä välittävät.
– On hassua kuinka iso se on yhä. Elän yksityistä elämää, ja silti ihmiset tulevat usein juttelemaan. Ensimmäisestä elokuvasta on 25 vuotta ja silti he intoilevat ja haluavat puhua siitä, Grint toteaa.
Hän myöntää, että hänen kalenterinsa väljyys saattaa johtua Potter-vuosien keskeytyksettömästä raatamisesta. He käytännössä asuivat studiolla. Nyt hän arvostaa kotia. Mielenkiintoista kyllä, haastattelun jälkeenkin Grint on valmis puhumaan Rowlingin näkemyksistä transnuorista ja uudesta Potter-sarjasta.
Tosiaan, kolme lasta saattaa myös päätyä tulemaan tunnetuiksi Harrynä, Hermionena ja Ronina. Grint toivottaa heille kaikkea hyvää ja kertoo kirjoittaneensa Alistair Stoutille, uudelle Ronille. Hän käskee varautumaan siihen, että tulee vaikeita hetkiä, mutta näin jälkikäteen hän ei kadu mitään.
– Tarina alkaa muotoutua uudella tavalla sen sijaan että se pikku hiljaa hiipuisi, kuten olin odottanut. Joten kyllä, olen ylpeä että sain olla osa sitä. Sukupolveni kasvoi sen kanssa ja he ovat suojelevaisia sen suhteen. Se on tärkeä osa heidän lapsuuttaan ja nostalgiaansa.
Ja sitten kysymykseen, jonka jokainen LotR– tai Rilli huurussa -kaartin jäsen kuulee jatkuvasti: ”Pidättekö yhteyttä? Oletteko vielä parhaat kaverit?” Se on ymmärrettävää. Kun muistamme ennemmin hahmon kuin näyttelijän, emme halua luopua illuusiosta. Sinkkuelämää-naiset tietävät mistä puhun.
– Juttelemme ajoittain. Se on hankalaa, koska olemme niin levällään maailmalla, mutta he ovat aina tärkeitä ihmisiä elämässäni. Elokuvien päättyminen oli outoa, koska… Harry Potter ei ollut vain elokuva. Se oli kuin koulu. Kuin vankila, Grint nauraa.
– Nautin nyt pienemmistä projekteistani, mutta Potter oli niin monta asiaa yhdessä, ja kun se yhtäkkiä päättyi… Kesti aikansa saada kiinni elämästä ilman sitä, koska en ollut juuri kokenut sellaista.
Hän hiljenee hetkeksi.
– Joo, tuntuu hassulta muistella sitä nyt.
Rupert Grint tunnetaan Harry Potterin Ron Weasleynä. Uskon, että hän on sujut sen kanssa.
Marta Bałaga
Elokuvatoimittaja Marta Bałaga on FIPRESCIn ja European Film Academyn jäsen, tekee yhteistyötä Varietyn ja Cineuropan kanssa ja avustaa säännöllisesti Episodia. Hän on istunut monessa juryssa, mm. Venetsian elokuvajuhlien Kansainvälisellä kriitikkoviikolla. Tällä palstalla hän kuvailee outoja kohtaamisia elokuvan maailmassa.