Kaksi kriitikoiden ja yleisön arvostamaa mielikuvituksellista mutta täysin erilaista elokuvaa. Kummastakin tuli menestyksen jälkeen pidennetty versio, mutta tekevätkö ne jo hyvistä elokuvista parempia?

Aluksi mykkäelokuvat muuttuivat äänellisiksi. Sitten tuli stereo, sen jälkeen monikanavaäänet, ja nykyään kaiuttimia kiinnitetään jo kattoon asti. Kuvat puolestaan olivat aluksi mustavalkoisia, kunnes värielokuvat valloittivat maailman. Nyt kuitenkin jotkut ohjaajat haluavat palata takaisin mustavalkoisuuden äärelle.

Kaksi täysin erilaista mutta omissa genreissään unohtumatonta elokuvaklassikkoa on saanut tämän vuosituhannen puolella uudenlaisen ilmeen. Osa näistä muutoksista ihastuttaa, osa taas jää helposti huomaamatta.

Kun hätä on suurin, laulaminen auttaa. Näin uskotaan ainakin näissä erikoisversioita poikineissa poikkeuksellisissa kauhumusikaaleissa.

Caligula-elokuvan historia on täynnä kiistoja, taiteellisia ristiriitoja ja tuotantoon liittyviä ongelmia, mitkä tekivät siitä yhden elokuvamaailman puhutuimmista ja skandaalinkäryisimmistä projekteista.

Kolme huomionarvoista elokuvaa 1990-luvulta, joita kaikkia yhdistävät rikokset, väkivalta ja sensuroimattomat erikoisjulkaisut.

Tarkastelussa kolmen erilaisen mutta yhtä kaikki rääväsuisen menestyskomedian pidennetyt erikoisversiot.

Tässä tunnettujen elokuvien eri versioita käsittelevän juttusarjamme 40. osassa hypätään ajassa 40 vuotta taaksepäin. Silloin ensi-iltansa sai kaksi ainutlaatuista elokuvakokemusta, joista toinen riemastutti katsojia ja toinen raivostutti. Molemmista elokuvista ilmestyi myöhemmin myös alkuperäisestä poikkeava erikoisversio.

Näillä elokuvilla ei ollut helppoa kotimaassamme! Elettiin 1960-lukua, ja Valtion elokuvatarkastamo piti niin ohjaajat kuin tuotantostudiotkin varpaillaan. Vuosikymmenten jälkeen nämä sensuroidut elokuvat voi kuitenkin vihdoin nähdä sellaisina kuin ne alun perin oli tarkoitettu.

Kaikkien elokuvien erikoisversiot eivät aina sisällä isoja eroja. Ei tälläkään kertaa. Mutta näitä erikoisversioita yhdistää se, että ne ovat isosti parempia julkaisuja.

Voiko kauhuelokuva olla liian pitkä? Tai mitä käy tunnelmalle, jos leffan ”liian kauheat” osuudet leikataan pois, jotta kokonaisuudesta saataisiin teinikelpoinen?

2010-luvulla nähtiin useita elokuvia, joista julkaistiin lopulta jopa kolme erilaista versiota. Tällaisessa versioviidakossa jää helposti epäselväksi, mikä onkaan se kannattavin valinta illan leffahetkeksi. Selvitetään nyt kolmesta hyvästä toimintajännäristä niiden paras versio!

Katsotaanpa yhden tunnetun, yhden vähemmän tunnetun ja yhden täysin käsittämättömän komedian erikoisversiot. Näihin julkaisuihin ei kovinkaan helpolla törmää, joten selvitämme onko niiden metsästäminen vaivan arvoista.