Kannattaako katsoa elokuvan pidennetty versio? Kolme toimintaleffaa vertailussa

Kolme erilaista toimintaelokuvaa, kolme rankempaa erikoisversiota. Tai niin Unrated-maininta ainakin lupailee.

Julkaistu:

Yhdysvaltalaisen Skip Woodsin käsikirjoittama ja ranskalaisen Xavier Gensin ohjaama Hitman (2007) oli monitahoinen projekti, jossa kohtasivat eurooppalainen ohjaajavisio ja yhdysvaltalaisen suurtuotannon kaupalliset paineet. Elokuva perustuu IO Interactiven luomaan Hitman-pelisarjaan, joka tunnetaan hiiviskelyyn ja strategiseen salamurhaamiseen perustuvasta mekaniikastaan. Elokuvaversiossa nämä elementit saivat väistyä suoraviivaisemman toimintatrillerin tieltä.

Elokuvan matka valkokankaalle alkoi jo kauan ennen vuoden 2007 ensi-iltaa. Pelisarjan oikeuksista neuvoteltiin aktiivisesti helmikuusta 2003 lähtien, jolloin Eidos Interactive ja IO Interactive etsivät sopivia yhteistyökumppaneita rahoitusta ja jakelua varten. Alun perin projekti suunniteltiin toimintatähti Vin Dieselille, jonka oli tarkoitus paitsi näytellä pääosassa myös toimia elokuvan vastaavana tuottajana. Vaikka Diesel lopulta jättäytyi pois Agentti 47:n roolista, hän jatkoi tuottajana.

Ohjaajaksi valittiin ranskalainen Xavier Gens, joka oli saavuttanut mainetta kauhuelokuvallaan Frontier(s). Gensin valinta toi tuotantoon mannermaista estetiikkaa ja tyyliä, mikä näkyi erityisesti kuvauspaikkojen valinnassa ja visuaalisessa kerronnassa. Tuotanto oli kuitenkin vaikea, sillä se vaati useita käsikirjoitusmuutoksia ja useat eri ohjaajat olivat kytköksissä projektiin ennen Gensin lopullista kiinnitystä. 20th Century Fox toimi elokuvan jakelijana ja merkittävänä rahoittajana, mikä asetti tuotannolle tiukat kaupalliset raamit.

Kun Vin Diesel luopui pääosasta, rooliin valittiin Timothy Olyphant. Hänen kiinnittämisensä Agentti 47:ksi oli monella tapaa käytännönläheinen päätös sekä studiolle että näyttelijälle itselleen. Olyphant on myöhemmin avoimesti kertonut, että hänen motivaationsa osallistua projektiin oli ensisijaisesti taloudellinen, sillä hänen tähdittämänsä arvostettu lännensarja Deadwood oli peruttu täysin yllättäen. Olyphant kuvaili tilannetta myöhemmin toteamalla, että työttömyys pakotti hänet hyväksymään rooleja, joita hän ei ehkä muuten olisi harkinnut, mukaan lukien pahiksen rooli elokuvassa Live Free or Die Hard sekä pääosa Hitmanissa.

Tästä huolimatta Olyphant sitoutui rooliin ammattimaisesti. Hän aloitti vaativan kuntosaliharjoittelun välittömästi sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ja ajoi päänsä kaljuksi vastatakseen pelihahmon ikonista ulkonäköä. Hänen tulkintansa Agentti 47:stä korosti hahmon etäisyyttä ja tarkkuutta, mutta toi mukaan myös hienovaraista inhimillisyyttä, joka tuli esiin hahmon kohdatessa muita syrjäytyneitä yksilöitä.

”Kuka teistä laittoi vessapaperirullan väärin päin?!”

Elokuvan tuotantoprosessi oli myrskyisä, ja raporttien mukaan 20th Century Fox ei ollut tyytyväinen Gensin alkuperäiseen leikkaukseen. Studio päätyi lopulta irtisanomaan Gensin jälkituotantovaiheen aikana ja eväsi häneltä oikeuden lopulliseen leikkaukseen. Leikkaaja Nicolas de Toth sai pestin pehmentää elokuvan sävyä ja muokata materiaalia enemmän valtavirran toimintaelokuvan suuntaan. Tässä vaiheessa tehtiin merkittäviä muutoksia myös Agentti 47:n taustatarinaan.

Hitman sai kriitikoilta negatiivisen vastaanoton, mutta se ei vähentänyt yleisön kiinnostusta. 24 miljoonan dollarin budjetilla tehty elokuva tuotti maailmanlaajuisesti hieman yli sata miljoonaa dollaria. Lisää rahaa tehtiin elokuvan sensuroimattomalla kotiteatterijulkaisulla.

Hitman – Unrated (95 min) ei ole kuin minuutin verran teatteriversiota pidempi, mutta kaikki pienet lisäykset nostavat kokonaisuuden enemmän Hitman-pelejä vastaavalle väkivaltaisuustasolle. Kuudennella minuutilla tapahtuvassa kidutuskohtauksessa hakataan machetella käsi poikki, 13. minuutilla ammutaan pää tohjoksi, ja useissa muissa kohtauksissa veri roiskuu luotisateiden siivittämänä; ero teatteriversioon verrattuna on huomattava.

Hancock

Vuosi 2008 oli todellinen vedenjakaja supersankarielokuvien kehityksessä. Samanaikaisesti, kun Marvel Cinematic Universe sai alkunsa Iron Man -elokuvan myötä ja Christopher Nolan määritteli synkkyyden käsitteen uudelleen elokuvalla Yön ritari, Columbia Pictures toi markkinoille Peter Bergin ohjaaman ja Will Smithin tähdittämän Hancockin. Teos ei ollut tavanomainen tarina hyvän ja pahan välisestä taistelusta, vaan se pyrki dekonstruoimaan supersankarikuvastoa esittelemällä katsojille antisankarin, joka oli alkoholisoitunut, masentunut ja yhteiskunnan hyljeksimä.

Hancock sijoittuu nykypäivän Los Angelesiin, jossa John Hancock (Smith) asuu maailman ainoana supersankarina. Hahmo poikkeaa radikaalisti perinteisistä oikeuden puolustajista: hän viettää päivänsä humalassa ja suhtautuu vihamielisesti häntä ympäröivään yhteiskuntaan. Vaikka Hancockilla on jumalalliset voimat – hän on haavoittumaton, kuolematon, kykenee lentämään yliääninopeudella ja omaa valtavat fyysiset voimat – hän käyttää niitä holtittomasti. Rikollisia pysäyttäessään hän aiheuttaa toistuvasti miljoonien dollarien omaisuusvahinkoja kaupungille, mikä on johtanut siihen, että yleisö ja media inhoavat häntä. Hancockin amnesia on tarinan keskeinen moottori; hän ei muista mitään elämästään ennen vuotta 1931, jolloin hän heräsi miamilaisessa sairaalassa ilman menneisyyttä.

Kun Hancock pelastaa PR-konsultti Ray Embreyn (Jason Bateman) varmalta kuolemalta junaradalla, Ray tarjoaa kiitokseksi Hancockille ammatillista apua tämän julkisuuskuvan parantamiseksi. Rayn ehdotuksesta Hancock suostuu menemään vankilaan kärsimään rangaistusta aiemmista tuhoistaan tarkoituksenaan osoittaa Los Angelesin asukkaille, kuinka paljon kaupunki todellisuudessa tarvitsee häntä rikollisuuden kasvaessa hänen poissa ollessaan. Tämä asetelma luo mielenkiintoisen metaforan julkisuuskuvan hallinnasta ja sankarimyytin keinotekoisesta rakentamisesta nykyaikaisessa mediayhteiskunnassa.

Tarinan edetessä Rayn vaimo Mary (Charlize Theron) nousee keskeiseksi hahmoksi. Aluksi Mary vaikuttaa vastustavan Hancockin läsnäoloa heidän perheessään, mutta vähitellen paljastuu, että hänellä on yhteys Hancockin menneisyyteen.

Elokuvan ikäraja oli jatkuva keskustelunaihe tuotannon aikana. Alun perin tarina oli suunnattu aikuisyleisölle (R-ikäraja), mutta Will Smithin kiinnittäminen johti tavoitteeseen saavuttaa PG-13-luokitus. MPAA (Motion Picture Association of America; nykyisin MPA) hylkäsi elokuvan PG-13-anomuksen kahdesti väkivallan ja kielenkäytön vuoksi. Tuotantoryhmän oli tehtävä useita leikkauksia välttääkseen R-luokituksen, joka olisi rajoittanut elokuvan kaupallista potentiaalia. Kielenkäyttöä siistittiin ja tiettyjä seksuaalisia viittauksia poistettiin. Tästä huolimatta elokuvaan jäi kohtauksia, jotka testasivat PG-13-luokituksen rajoja.

Hancock sai ilmestyessään hyvin ristiriitaisia arvioita, mutta sen kaupallinen menestys oli huikea. Elokuvateattereista kertyi maailmanlaajuisesti lähes 630 miljoonaa dollaria (150 miljoonan dollarin budjetilla), ja lisää tuli kotiteatterijulkaisun myötä: pelkästään Yhdysvalloissa dvd-myynnit nousivat yli 90 miljoonaan dollariin.

”Sinulla on hieman parsakaalia hampaidesi välissä.”

Hancock – Unrated -versio (102 min) sisältää lukuisia lisäyksiä, mutta valtaosa niistä on tavallisia kohtauksia, ei mitään sensurointimielessä teatteriversiosta (92 min) poistettuja.

Unrated-version merkittävin muutos nähdään heti alun viisiminuuttisessa lisäyksessä: baarissa istuva Hancock tutustuu naiseen, jonka hän lopulta vie traileriinsa sekstailemaan. Muhinoimisen päätteeksi nainen singahtaa syrjään ja Hancock ”ampuu” kolme katon lävistävää ”laukausta”. Nainen on kauhuissaan.

Valtaosa lopuista lisätyistä minuuteista liittyy Maryyn; hänen ja Hancockin suhdetta syvennetään pitkin elokuvaa merkittävästi. Myös Ray saa hieman lisäaikaa.

Lisäykset ovat alun naurettavaa seksikohtausta lukuun ottamatta hyviä, ja ne tekevät Unrated-julkaisusta paremman version.

Hercules

Vuonna 2014 ensi-iltansa saanut, Brett Ratnerin ohjaama ja Dwayne Johnsonin tähdittämä Hercules ei ole perinteinen mytologinen seikkailu, vaan se on rakennettu periaatteelle, jossa antiikin sankarin yliluonnollinen legenda puretaan ja selitetään inhimillisen toiminnan ja psykologisten traumojen kautta.

Hercules kuvataan miehenä, jota piinaavat menneisyyden varjot – erityisesti hänen perheensä kuolema, josta hän tuntee syyllisyyttä. Cotyksen tytär Ergenia pyytää Herculeksen apua pelastaakseen valtakunnan, mutta tarinan edetessä käy ilmi, etteivät poliittiset asetelmat ja moraaliset rajat ole niin selkeitä kuin aluksi vaikutti. Elokuva kääntää perinteiset myyttiset työt realismin puolelle: esimerkiksi Hydra paljastuu joukoksi miehiä, jotka käyttävät käärmenaamioita, ja Cerberus on Herculeksen traumaperäinen hallusinaatio. Keskeinen kysymys on, voiko Hercules hyväksyä legendansa ja muuttua siksi sankariksi, joksi maailma häntä luulee, vaikka hän tietäisikin olevansa vain ihminen.

Lue myös: Kauhuelokuvien rankemmat versiot avaavat uusia näkökulmia

Lue myös: Naurattaako nyt enemmän? Tarkastelussa Will Ferrell -komedioiden erikoisversiot

Hercules sai ilmestyessään ristiriitaisen mutta myös monella tapaa yllättävän positiivisen vastaanoton ottaen huomioon Brett Ratneriin kohdistuneet ennakkoasenteet. Kriitikot kiittelivät erityisesti elokuvan yritystä tehdä jotain uutta kuluneelle tarinalle.

”Muistitko palauttaa lottokupongin? Muistitko?!”

Kaupallisesti Hercules oli kohtuullinen menestys, vaikka se ei yltänytkään vuoden suurimpien hittien joukkoon. 100 miljoonan dollarin budjetilla se keräsi maailmanlaajuisesti 244,8 miljoonaa dollaria.

Elokuva jatkoi tuottavuuttaan myös teatterikierroksen jälkeen. Se julkaistiin blu-ray- ja dvd-formaateissa marraskuussa 2014. Pelkästään Yhdysvaltojen fyysisen median myynnistä kertyi noin 19 miljoonaa dollaria lisätuloja.

Hercules – Extended Version (102 min) on kolme ja puoli minuuttia teatteriversiota (98 min) pidempi. Se sisältää huomattavasti enemmän (digitaalista) verenlentoa 35. minuutilla alkavassa taistelukohtauksessa. Näiden lisäksi mukana on muutama uusi kohtaus, jotka avaavat hieman lisää Sitaclesin (Peter Mullan) motiiveja.

Pidennetty versio, jota ei julkaistu teatteriversion tavoin 3D:nä, on ehdottomasti parempi valinta, jos tämä vauhdikas mutta unohdettava toimintaelokuva kiinnostaa.

Teksti: Tom Kajaslampi

Info: Miten nähdä artikkelin versiot?

  • Hancock: Teatteriversio on julkaistu suomiteksteillä niin blu-rayllä kuin UHD:lläkin. Unrated-versio on julkaistu suomiteksteillä edellisten formaattien lisäksi myös dvd:llä.
  • Hercules: Teatteriversio on julkaistu suomiteksteillä dvd:llä, blu-rayllä ja 3D blu-rayllä. Pidennetty versio julkastiin blu-rayllä.
  • Hitman: Ainoastaan Unrated-versio on julkaistu dvd:llä ja blu-rayllä. Teatteriversio on nähtävissä Disney Plus -suoratoistopalvelussa.