Mikäli vuonna 1992 ensi-iltansa saaneesta Alien 3:sta ei välitä, on Alien: Earth -sarja parasta Xenomorph-kamaa sitten Aliens – paluun (1986). Fargo- ja Legion-sarjoja tehnyt Noah Hawley on onnistunut mahdottomassa. Hän laajentaa Alien-universumia komealla tavalla tuoden mukaan Blade Runnereista tuttua transhumanistista filosofista pohdintaa sekä aivan uusia alieneita, jotka uhkaavat ihmiskunnan tulevaisuutta Weyland-Yutanin tutkimusaluksen rysähdettyä Maahan.
Pääosissa nähdään Wendy (erinomainen Sydney Chandler), joka on ylivoimaiseen synteettiseen kehoon siirretty 12-vuotias tyttö, sekä hänen joukkionsa, joka koostuu muutamasta muusta synteettisestä hybridiolennosta. Heidät on luonut upporikas nuori nero Boy Kavalier (Samuel Blenkin), joka johtaa Prodigy-nimistä korporaatiokompleksia. Hän haluaa elää ikuisesti.
Lue myös: Ne ovat täällä! Alien-xenomorfit tunkeutuivat suoratoistoon
Lue myös: Alien: Earth -sarjan viimeinen traileri lähettää terkut alkuperäiselle Alienille
Peter Pan -sadun mukaisesti nimetty aikuisten kehoihin siirretty synteettinen lapsijoukko lähtee selvittämään Prodigy-kaupunkiin rysähtäneen aluksen saloja johtajanaan vanhanaikainen androidi Kirsh (Timothy Olyphant). Pelastustiimi ottaa verisesti turpaansa, mutta tuttu Xenomorph ei tunnu välittävän keinotekoisesta elämästä.
Valta, korruptio ja epätasa-arvo hallitsevat edelleen maailmaa, jonka tapahtumat sijoittuvat kaksi vuotta ennen Alien-elokuvan tarinaa. Ihmisten, androidien ja avaruuden vierasperäisten lajien välinen kuilu ei ehkä olekaan niin syvä. Sarja käsittelee ajankohtaisia kysymyksiä älykkäästi, kuitenkaan tuputtamatta ideologioita tai ismejä.
Ridley Scott pyrki kysymään jotain syvällistä Prometheuksellaan (2012) ja Alien: Covenantillaan (2017), mutta epäonnistui siinä pahasti turmellen samalla Alien-tarustoa. Hawley on onnistunut tuomaan tuttuun universumiin oikeasti mielenkiintoisia ja syvällisiä filosofisia kysymyksiä, jotka kunnioittavat kahden ensimmäisen Alien-elokuvan perinteitä. Hieno sarja.
Niko Ikonen
Tähdet ★★★★