John Watersin ohjaama Pink Flamingos (1973) on surrealistinen musta komedia, joka kiellettiin mm. Australiassa, Norjassa, Briteissä ja Suomessakin vuosikymmeniksi.
Tarinan pääosassa nähdään Divine (Harris Glenn Milstead) -niminen rikollinen, joka kantaa mainetta ”maailman likaisimpana ihmisenä”. Häntä haastaa pariskunta, joka pyrkii tekemään vieläkin ällöttävämpiä asioita.
Pink Flamingosissa nähdään sarja mauttomia, groteskeja ja järkyttäviä kohtauksia, jotka kärjistyvät äärimmilleen – aina koiran kakan syömisestä eläinten pahoinpitelyyn ja kummallisiin seksuaalisiin fetisseihin. Elokuvassa viitataan myös kannibalismiin.
Elokuvaa markkinoitiin iskulauseella: ”huonon maun taidonnäyte” tai ”tarkoituksella mauton” (”an exercise in poor taste”), joka todellakin kuvaa elokuvaa.
Waters itse kutsui teostaan ”maailman ällöttävimmäksi koskaan tehdyksi elokuvaksi”. Monet elokuvakriitikot toistelivat lausetta, jolloin haukku muuttui markkinointilauseeksi.
Lue myös: John Waters: ”Nuoriso haluaa mennä katsomaan sarjakuvaelokuvia ostarille ja mellakoida”
1970-luvulla elokuvaa esitettiin lähinnä underground-teattereiden nk. keskiyön näytöksissä, jonka avulla se keräsi omistautuneen fanikunnan.
Elokuvasta tuli vuosien saatossa kulttiklassikko ja päähenkilö Divinestä drag-ikoni. Vaikka elokuvan hahmot eivät olleet ”mallikelpoisia”, kyseessä oli yksi harvoista aikansa elokuvista, jossa queer-ihmiset tekivät elokuvan ja esiintyivät siinä avoimesti.
Nykyään Pink Flamingos kuuluu samaan queer-kulttielokuvien kaanoniin kuin The Rocky Horror Picture Show (1975) ja Paris Is Burning (1990) vaikka sen sävy on rajumpi ja shokeeraavampi.
Suomen tv:ssä elokuva näytettiin ensimmäisen kerran 1997. Vuonna 2008 Pink Flamingos näytettiin Yle Teemalla.
