Rocky-elokuviin on aina suhtauduttu ristiriitaisesti. Siinä missä ensimmäistä, John G. Avildsenin ohjaamaan Rockya arvostetaan usein koskettavan tarinankerrontansa vuoksi, monen mielestä Sylvester Stallonen ohjaamat jatko-osat olivat roskaa.
Nykysukupolvet ovat kuitenkin omaksuneet jatko-osat luontevaksi osaksi Rocky-tarinaa. Ne olivat 1980-luvulla myös suosittuja teattereissa. Rocky 5 (1990) katkaisi menestysputken.
Yhteistä kaikille Rocky-elokuville on nk. ”treenimontaasi”, jossa Stallonen hahmo pumppaa rautaa, juoksee ympäri kaupunkia ja treenaa mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla ottelua varten.
Elokuvateknisesti treenimontaasit toteutettiin nk. ”steadicam”-tekniikalla, joka mahdollisti tärinästä vapaan kuvanlaadun liikkuviin kohtauksiin.
Garrett Brownin kehittämä tekniikka kehitettiin 1975 ja sitä hyödynnettiin heti ensimmäisessä Rockyssa 1976. Elokuvan menestyksen jälkeen Steadicamista tuli suosittu väline elokuvateollisuuteen.
Rocky Balboan kuuluisa kipittely Philadelphian taidemuseon rappusia pitkin on elokuvahistorian tunnetuimpia kohtauksia. Idea oli aikanaan innovatiivinen, mutta ilman uuden teknologisen keksinnön tehokasta hyödyntämistä, se ei välttämättä olisi jäänyt elokuvahistoriaan.
Lähde: Screenrant.