Kun puhutaan itsenäisyyspäivästä ja sodasta, ajatukset kääntyvät väkisinkin tiettyyn elokuvaan. Päivän toinen toimituksen suosikki on ehkä hieman yllättävämpi.
Taistelulähetit – 1917 (2019)
Kriitikoiden mielissä Sam Mendes ei ehkä koskaan ole päässyt samalle tasolle vuonna 1999 ilmestyneen American Beauty -esikoisensa kanssa. Hän on silti tehnyt 2000-luvullakin yleisöä miellyttäneitä elokuvia, muun muassa Bondit Skyfall ja Spectre. Ne eivät kuitenkaan saaneet Episodin toimittajilta ainuttakaan ääntä – ja täten julistettakoon, ettei 2000-luvun alun parhaimmistoon kuulu toimituksen mielestä yhtään Bond-elokuvaa.
Sen sijaan suosikkien joukkoon nousi teos, joka on sekä mestarillinen tekninen työnäyte, sisällöltään vaikuttava elokuva että huikean jännittävä sotaseikkailu. Taistelulähetit – 1917 kertoo kahdesta ensimmäisen maailmansodan brittisotilaasta, joiden on välitettävä ajoissa varoitusviesti kohti ansaa eteneville sotilastovereille. Koska yhteydet ovat poikki, heidän on juostava rintamalinjojen välisen ei-kenenkään-maan poikki.
Siitä kehkeytyy kirjaimellisesti hengästyttävä kilpajuoksu aikaa vastaan, ja pelissä on myös henkilökohtainen panos. Kaiken lisäksi elokuva on saatu vaikuttamaan yhdellä pitkällä otolla kuvatuksi. Vaikuttava juoni on siis vielä pikkutarkasti koreografioitu. Kuten valintaa perustellut toimittajamme totesi: ”Sam Mendesin luoma illuusio erittäin pitkistä otoista ensimmäisen maailmansodan taistelutantereelta on ajoituksen ja kameratyön mestariteos.” Aamen.
Tuntematon sotilas (2017)
Väinö Linnan klassikkoromaani on nyt filmatisoitu kolmeen otteeseen. Vaikka Edvin Laineen ensimmäisellä versiolla 50-luvulta on erityinen asema suomalaisten sydämissä, tuorein versio on varsinkin uudempien yleisöjen joukossa alkanut viedä sen paikkaa.
Aku Louhimiehen versio sisältää tietysti tutut hahmot ja tärkeät tapahtumat, mutta se esittelee joidenkin sotilaiden ja upseerien kautta tapahtumia myös kotirintamalla. Aikanaan maamme kallein elokuvatuotanto juhlisti omalta osaltaan Suomen satavuotisjuhlia, mutta silti se ei ollut isänmaallista pullistelua vaan alkuteoksen mukainen inhimillinen ja sodanvastainen kertomus.
Versiota puoltaneen toimittajan perustelu tuntuu siihen verrattuna jopa hillityltä: ”Aku Louhimiehen erilainen ote kotimaiseen mestariteokseen, joka on kuvattu nyt jo kolmesti, toimii hienosti.”
Huomenna luvassa sodan vastakohtaa – ja on ilo havaita, että siihen liittyviä nimikkeitä on huomattavasti enemmän.
