Muusikko ja näyttelijä Jennifer Lopez oli haaveillut jo pitkään musikaalin tekemisestä. Unelma toteutui viimein, kun hän sai osan Bill Condonin ohjaamasta Hämähäkkinaisen suudelma -elokuvasta. Monitasoinen tarina perustuu vuoden 1992 teatteriesitykseen, joka puolestaan oli adaptaatio Manuel Puigin vuonna 1976 ilmestyneestä romaanista.
– Luin Puigin kirjan yliopistoaikana. Kun valmistauduin tekemään omaa versiotani, luin ja katsoin kaiken mahdollisen materiaalin, mikä liittyi Hämähäkkinaisen suudelmaan. Kirjoitin ensimmäisen käsikirjoitusversioni siitä reilut kolme vuotta sitten ja vasta sen jälkeen mietin, miten tarina toimii musikaalina, Condon kertoo Los Angelesissa.
Homoseksuaalisuutensa takia argentiinalaisessa vankilassa sotilasjuntan tuomitsevana lojuva Luis Molina (Tonatiuh) kertoo poliittisista syistä vangitulle sellitoverilleen Valentina Arreguille (Diego Luna) tarinaa kuvitteellisesta elokuvasta Hämähäkkinaisen suudelma. Sen pääosaa esittää Molinan ihailema Ingrid Luna (Lopez). Myös Lunalla ja Tonatiuhalla on osat elokuvassa elokuvan sisällä.
– Pidin kaikista 12 musikaalinumerosta, Lopez kertoo.
Tähti jatkaa, että kasvoi itsekin katsoen musikaaleja.
Kurjuutta ja glamouria
Hämähäkkinaisen suudelman musikaalikohtaukset tihkuvat glamouria vastapainona ankarille ja askeettisille sellikohtauksille. Condonin mukaan Lopez sopi kuin nakutettu osaan, sillä hänen taitojensa avulla tanssikohtaukset pystyttiin kuvaamaan nopeasti, usein yhdellä pitkällä otolla.
– Välillä olin turhautunut, koska Bill ei halunnut lähikuvia, mutta kaiken kaikkiaan luotin hänen visioonsa. Kyseessä oli monin tavoin vaativa kokonaisuus, Lopez miettii.
– Suosikkikohtaukseni tapahtui juhlasalissa, missä Jennifer tanssii miesryhmän kanssa ja hänellä oli päällä kultainen iltapuku, Condon kertoo.
– Tuo Colleen Atwoodin suunnittelema iltapuku oli todella painava ja aina välillä korkokenkäni jäi kiinni helmaan. Se otti minua päästä varsinkin, jos numero oli melkein purkissa ja sitten se piti kuvata uudestaan, Lopez muistelee.
Lopez ja neljä Oscaria voittanut pukusuunnitelija Colleen tekivät läheistä yhteistyötä.
– Hänellä oli selkeä näkemys siitä, millainen asu sopii mihinkin kohtaukseen. Ja jos puku ei tuntunut sopivalta, oli hänellä muita vaihtoehtoja sekä referenssikuvia erilaisista ideoista. Minulle tietysti oli tärkeää, että pystyin tanssimaan kaikissa asuissa, Lopez valottaa.
Kulttuuria ja politiikkaa
Kaliforniassa kasvanut Tonatiuhin löytyi tarinaan itsekuvatun koe-esiintymistiedoston ja neljän koe-esiintymisen kautta. Hänen avoimuutensa ja ilmeikkäät kasvot tekivät vaikutuksen roolittajiin. Hän muistaa onnenkyyneleen nousseen silmäkulmaansa, kun hän lopulta oli mukana kuvauksissa.
– Etsin klassista tyyliä, pieniä eleitä Errol Flynnin ja Gene Kellyn tavoin ja sitten lisäsin Molinan persoonallisuuden mukaan ja ripauksen itseäni, kaksikymmentä kiloa osaa varten tiputtanut näyttelijä kertoo.
Lopez pitää ensiarvoisen tärkeänä, että seksuaalivähemmistöjen henkilöhahmot ovat esillä elokuvissa.
– Ajatuksena on, että kaksi erilaista ihmistä, jotka eivät välttämättä normiarjessaan edes tapaisi, rakastuvat ja löytävät ihmisyyden, hän painottaa.
– Kulttuuri muuttuu nopeammin kuin politiikka. Ymmärrän myös, että minun valintani rooliin oli periaatteellinen teko, Tonatiuh sanoo.
Myös Lopezille on ollut tärkeää nähdä erilaisia hahmoja valkokankaalla.
– Taustani ovat Puerto Ricossa. Minulle merkitsi paljon, kun Rita Moreno esiintyi aikoinaan West Side Storyssa. Se muutti asenteeni, ja sai minut uskomaan, että minulla on mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita eikä minun tarvitse valita perinteistä uraa, yksi maailman menestyneimmistä artisteista muistelee esikuvien merkitystä.
Lopuksi Condon kuvailee Hämähäkkinaisen suudelma -elokuvaansa kuin maalaukseksi.
– Mitä syvemmäksi Tonan ja Diegon hahmojen yhteys kehittyy, sitä taiteellisemmaksi tarina muuttuu. Realismi kietoutuu yhteen Hollywoodin glamourin ja telenovellamaisten saippuaoopperajuonikäänteiden kanssa.
Teksti: Kirpi Uimonen, Los Angeles. Kuvat: Cinemanse.