Näillä näkymin Oscar-gaalan juontaa toistamiseen positiivisen vastaanoton viime vuonna saanut Conan O’Brien. Yhdysvalloissa televisio-oikeudet ovat ABC-kanavalla vielä tulevat kolme vuotta, jonka jälkeen show siirtyy viideksi vuodeksi (2029–2033) YouTubeen. Suomessa gaala nähdään todennäköisesti jälleen kerran YLE:llä.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Paul Thomas Andersonille on kertynyt jo 11 ehdokkuutta ilman voittoa. Tätä epäoikeudenmukaisuutta ollaan nyt korjaamassa isolla kädellä, sillä viime syksyn yleisömenestys One Battle After Another on saamassa yhden vuoden suurimmista ehdokkuussaaliista. Nykyisen ennätyksen jakaa kolme elokuvaa. Kaikki Eevasta (1940), Titanic (1997) sekä La La Land (2016) noteerattin kukin 14:lla ehdokkuudella.
Yleisömenestys ei Andersonin tapauksessa kuitenkaan tarkoita varsinaisesti taloudellista hittiä, sillä 200 miljoonan dollarin lipputuloillakin miehen uran kallein elokuva on vielä pahasti miinuksella. Warner Brosia tuo tuskin haittaa, sillä etenkin Oscar-haavit tuottavat muilla tavoin taaloja vielä vuosikymmentenkin ajan. Muutenkin studiolla on ollut loistava vuosi lippuluukuilla, ja esimerkiksi jo keväällä nähty Sinners on tuottanut melkein 370 miljoonaa. Tästä tosin valtaosa tuli Pohjois-Ameriksta, ja koska akatemia on nykyään paljon kansainvälisempi, jää nähtäväksi vaikuttaako se lopulta Oscareihin. Paperilla ainakin Sinnersillä olisi mahdollisuudet saada peräti historialliset 15 ehdokkuutta eli eniten koskaan.
Pelkoa ja kauhua Hollywoodissa
Vuonna 2025 Warner Brosilla oli seitsemän peräkkäistä elokuvaa, jotka tienasivat avausviikonloppunaan yli 40 miljoonaa dollaria, eikä siihen ole mikään muu studio pystynyt aiemmin. Ja Warner on vaihtamassa omistajaa?! Nähtäväksi jää vaikuttaako tällainen megadiili akatemian äänestyskäyttäytymiseen.
Yksi Warnerin hiteistä oli komediallinen kauhuhitti Weapons, jonka sivuroolissa nähtiin Amy Madigan vahvasti meikattuna. Gladys-täti oli jo viime Halloweenin hittiasu, eikä karaktäärin popkulttuurillista arvoa voi vähätellä. Madigan on ollut ehdolla kerran aiemminkin, mutta siitä on kulunut jo tasan neljä vuosikymmentä. Akatemia rakastaa tällaista narratiivia, mutta samalla se ei juurikaan lämpene kauhugenrelle. Jos Madigan voittaa, niin vertailuksi sopii parhaiten Ruth Gordon, joka sai sivuosapystin elokuvasta Rosemaryn painajainen (1968). Madiganin ongelmaksi voi muodostua se, ettei Weaponsia välttämättä huomioida muissa kategorioissa.
Kauhugenreä ei usein pidetä Oscareiden arvoisena, mutta Sinners vaikuttaisi olevan harvinainen poikkeus. Se on tosin paljon muutakin. Sillä on esimerkiksi hyvät mahdollisuudet saada ehdokkuudet jopa kahdesta eri laulusta. Warner osaa tämän pelin. Kauhuelokuvien kruunaamaton kuningas Manaaja (1973) nappasi studiolle aikanaan 10 ehdokkuutta. Viime vuonnahan The Substance pärjäsi vallan hyvin, eli akatemia on ehkä nykyään astetta avarakatseisempi.
Eniten Warneria kiinnostanee silti One Battle After Another, sillä se voi saada peräti viisi näyttelijää ehdolle. Tähän on aimmin pystynyt yhdeksän elokuvaa, mutta edellisestä kerrasta on kulunut jo liki puolen vuosisataa (Kasvot kuvaruudussa, 1976). Jos Regina Hall yllättäisi naissivuosakategoriassa, voisi puhua jopa ennätyksestä. Tässä kategoriassa Teyana Taylor on kuitenkin varma. Vaikka hän esiintyykin vain elokuvan ensimmäisellä viidenneksellä, kyseessä on niin väkevä suoritus, että sillä on mahdollisuudet voittoon saakka. Taylorille ehdokkuus olisi ensimmäinen, mutta miessivuosassa Andersonin elokuva onkin lastattu aiemmilla voittajilla.
Benicio del Toro (Traffic, 2000) sekä Sean Penn (Menneisyyden ote, 2003 ja Milk, 2008) todennäköisesti noteerataan molemmat, mutta jälkimmäisen voitto on haasteellisempaa. Näyttelijöille kolmas Oscar on aina se vaikein, eikä Penn vaikuta mieheltä, joka pystejä edes paljon arvostaisi. Tähänastisissa kriitikoiden palkinnoissa del Toro on ollut miehistä ylivoimaisesti palkituin, mutta Chase Infiniti voi taas olla liian uusi nimi noustakseen naispääosakategoriaan. Akatemia tekee tunnetusti selvän pesäeron pääosa- ja sivuosakategorioiden arvostuksessa ja kerran aiemmin Oscarilla palkittu Leonardo DiCaprio (The Revenant, 2015) nimetään suurella varmuudella elokuvan pääosasta.
One Battle After Anotherista vielä sen verran, että Paul Thomas Anderson voittaa aika lailla varmasti pystin parhaasta ohjauksesta ja on vahvoilla myös sovitetusta käsikirjoituksesta sekä tuottajana vuoden parhaasta elokuvasta.
Ulkomaalaisen elokuvan riemuvoitto
Jos Warnerilla on luvassa jättimenestys, niin kahdella muullakin studiolla menee todennäköisesti hienosti. Vuonna 2017 perustettu indielevittäjä NEON on suhteellisen uusi firma, mutta se on voittanut parhaan elokuvan pystin jo kahdesti (Parasite, 2019, ja Anora, 2024). Se on helppoa, kun ostaa Cannesista melkein kaikki elokuvat oikealta ja vasemmalta. Tänä vuonna heillä olisi saumat rikkoa ennätys ja saada täytettyä kaikki viisi paikkaa kansainvälisen elokuvan kategoriassa, ja kolme niistä voisi olla ehdolla jopa parhaan elokuvan kategoriassa.
Parhaan kansainvälisen elokuvan kategoriassa noteerattuja ei-englanninkielisiä elokuvia on samana vuonna nähty kaksin kappalein ehdolla pääkategoriassa vain kerran, ja sekin oli vasta viime vuonna, kun Emilia Pérez sekä Olen yhä täällä nappasivat kaksi paikkaa amerikkalaisia elokuvia suosivasta top kympistä. Vuoden 2023 The Zone of Interest sekä Putoamisen anatomia olisivat voineet tässä myös onnistua, jos Ranska olisi ymmärtänyt lähettää harkintaan viimeksi mainitun sensaation. Tähän mennessä ainoastaan Parasite on tunnetusti onnistunut voittamaan molemmissa kategorioissa.
NEON hakee tämän vuoden kattaukselle peräti kolmea elokuvaa, mutta mitä kertoo Yhdysvaltain elokuvateollisuudesta, jos ulkomaiset elokuvat ovat niin hyvin esillä Hollywoodin omissa kisoissa?
Norjan Sentimental Value tulee todennäköisesti kärkkymään liki kaksinumeroista ehdokkuuksien määrää ja legendaarinen Stellan Skarsgård on vahvoilla miessivuosakategoriassa. Naissivuosassa elokuva voi saada kaksikin ehdokkuutta, jos sekä Inga Ibsdotter Lilleaas että Elle Fanning noteerataan. Noin viidennes elokuvasta on englanninkielistä dialogia, mutta se ei vielä riko sääntöjä kansainvälisen elokuvan kategoriassa. Melkein 50 prosenttia hyväksytään.
Kaksi muuta NEON-tyrkkyä tulevat Brasiliasta ja Ranskasta. Brasilia voitti viime vuonna, mutta Ranska ei ole voittanut yli kolmeen vuosikymmeneen (Indokiina, 1992) vaikka ehdokkuuksia sillä on vuosien saatossa ollut eniten. Brasilialainen The Secret Agent sekä ranskalainen It Was Just an Accident voivat molemmat saada ehdokkuudet pääkategoriassa. Jälkimmäisen ohjaaja Jafar Panahi on kertonut menevänsä suorittamaan tuoretta vankeustuomiotaan Iranissa heti Oscar-kampanjansa jälkeen. Akatemia tuskin jättää häntä pystittä, ja mies on varmasti vahvoilla parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen kategoriassa. Cannesissa kultaisella palmulla palkittu elokuva uskaltaa olla kriittinen ohjaajan kotimaan hallitusta kohtaan.
Netflix hakee myös kolmea ehdokkuutta parhaan elokuvan kategoriassa, mutta taitaa lopulta tyytyä kahteen. Frankenstein näyttää vahvalta etenkin teknisistä ansioistaan, ja se on suoratoistojätin ykköstitteli. Jos Netflix kampanjoi kiivaasti, niin miessivuosa (Jacob Elordi) sekä ohjaus (Guillermo del Toro) olisivat varsin uskottavia ehdokkaita. Vuoden kauneimpiin elokuviin lukeutuva Train Dreams tuskin jää unholaan (mm. kuvaus ja laulu), mutta alunperin isoksi pelaajaksi povattu Jay Kelly taitaa jäädä ulos kisoista. Miessivuosassa Adam Sandler on mahdollinen, mutta suhteellisen rohkea veikkaus sekin. Wake Up Dead Man: Veitset esiin -mysteeri saanee trilogian aiempien osien tapaan huomiota eritoten Rian Johnsonin käsikirjoituksesta. Etenkin kun kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä siitä, että se on sarjan onnistunein osa.
Kassamagneetit loistavat poissaolollaan?
Jos One Battle After Anotherilla on oikeasti jokin varteenotettava kilpailija parhaan elokuvan kategorian voittajaksi, niin se on todennäköisesti Hamnet, joka saanee lähemmäs kymmenen ehdokkuutta sekin. Ei varmaankaan haittaa, että yhtenä tuottajana toimii itse Steven Spielberg, jolla on jo ennen tätä eniten ehdokkuuksia parhaan elokuvan kategoriassa. Hamnetista tulee hänen neljästoista tuottaja-ehdokkuutensa. Elokuva on erittäin vahvoilla parhaassa naispääosassa. Kerran aiemminkin ehdolla ollut Jessie Buckley on jo nyt vedonlyöjien suosikki. Paljon muuta elokuva tuskin voittaa, mutta Buckleyn imussa Paul Mescal saanee ehdokkuuden miessivuosasta. Se on niin ikään miehen toinen ehdokkuus.
Vuoden suurimpiin kassamagneetteihin lukeutuva Avatar: Fire and Ash nauttinee teknisissä kategorioissa. Voiko mikään muu elokuva edes voittaa parhaista elokuvatehosteista? Wicked: For Good on jonkinlainen kysymysmerkki. Edeltäjää heikommat arviot sekä alhaisemmat lipputulot vaikuttavat varmasti ehdokkuuksien määrään. Kahtia halkaistun viiden tunnin mittaisen musikaalin ensimmäinen näytös sai peräti kymmenen ehdokkuutta, mutta nyt voidaan jäädä jopa puoleen siitä, eikä ehdokkuus parhaan elokuvan kategoriassakaan näytä hyvältä. Näyttelijät Cynthia Erivo sekä Ariana Grande tunnustettiin molemmat, mutta samasta roolista ehdokkuuksien saaminen kahdesti on todella vaikeaa. Melkein sadan vuoden historian aikana se on kuitenkin tapahtunut kuudesti, mutta peräkkäisinä vuosina vain kerran (Bing Crosby, 1944–1945). Grandella on vielä jonkinlaiset mahdollisuudet, mutta Erivo on ainakin ulkona kisasta.Akatemia yllättää usein yhdellä näyttelijänimellä, jota ei ole noteerattu kriitikoiden, Golden Globen tai minkään muunkaan merkittävän ennakoivan tahon listoilla. Episodi veikkaa uhkarohkeasti Glenn Closen (Wake Up Dead Man: Veitset esiin -mysteeri) hyökkäävän takavasemmalta ja nappaavan uransa yhdeksännen ehdokkuuden. Close ei ole voittanut koskaan, eli tällaisessa skenaariossa narratiivi olisi niin vahva, että hän todennäköisesti voittaisi naissivuosapystin vaikkei muualta saisi edes ehdokkuuksia. Murhamysteerigenressä hyvä vertaus olisi Ingrid Bergman, joka palkittiin sivuosasta elokuvasta Idän pikajunan arvoitus (1974).
Teksti: Tero Heikkinen
Episodin ehdokkuusveikkaus
Paras elokuva
- Bugonia
- Frankenstein
- Hamnet
- It Was Just an Accident
- Marty Supreme – Unelmoi isosti
- One Battle After Another
- The Secret Agent
- Sentimental Value
- Sinners
- Train Dreams
Paras ohjaus
- Paul Thomas Anderson – One Battle After Another
- Ryan Coogler – Sinners
- Jafar Panahi – It Was Just an Accident
- Joachim Trier – Sentimental Value
- Chloé Zhao – Hamnet
Paras naispääosa
- Jessie Buckley – Hamnet
- Rose Byrne – If I Had Legs I’d Kick You
- Chase Infiniti – One Battle After Another
- Renate Reinsve – Sentimental Value
- Emma Stone – Bugonia
Paras miespääosa
- Timothée Chalamet – Marty Supreme – Unelmoi isosti
- Leonardo DiCaprio – One Battle After Another
- Ethan Hawke – Blue Moon
- Michael B. Jordan – Sinners
- Wagner Moura – The Secret Agent
Paras naissivuosa
- Glenn Close – Wake Up Dead Man: Veitset esiin -mysteeri
- Inga Ibsdotter Lilleaas – Sentimental Value
- Amy Madigan – Weapons
- Wunmi Mosaku – Sinners
- Teyana Taylor – One Battle After Another
Paras miessivuosa
- Benicio del Toro – One Battle After Another
- Paul Mescal – Hamnet
- Sean Penn – One Battle After Another
- Adam Sandler – Jay Kelly
- Stellan Skarsgård – Sentimental Value
Viralliset ehdokkaat julkaistaan torstaina 22. tammikuuta.