Propagandaa, kidnappauksia ja jättihirviö – Pohjois-Korean kieroutunut elokuvahistoria

Seth Rogenin ja James Francon The Interview -komedia sai Pohjois-Korean hallituksen raivoihinsa. Elokuvassa kaksi journalistia pakotetaan salamurhaamaan Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un. Pohjois-Korea vaati komedian esittämisen kieltämistä, ja lopulta elokuvan tuottanut Sony joutui hakkerointihyökkäyksen kohteeksi. Vielä ei ole selvää, oliko Pohjois-Korea vai joku muu taho hyökkäyksen takana.

14.2.2015 10:00

Teksti: Lauri Vuotila

Kyseessä ei kuitenkaan ei ole ensimmäinen kerta, kun Korean demokraattinen tasavalta on sekaantunut elokuvabisnekseen. Maan edesmennyt johtaja Kim Jong-il oli omalla valtakaudellaan myöskin mukana elokuva-aiheisessa skandaalissa.

Kim Jong-il (16.2.1941–17.12.2011) oli monipuolinen mies. ”Rakkaan johtajan” saavutuksiin kuului mm. ”maailman parhaitten” oopperoitten kirjoittaminen, kävelemään oppiminen kolmeviikkoisena, sään kontrollointi ajatuksen voimalla ja 1500 kirjan kirjoittaminen jo opiskeluaikana.

Kaikkien näiden asioiden lisäksi Kim oli suuri elokuvataiteen ystävä. Tarinoiden mukaan Kim Jong-ilillä oli yksi maailman suurimpia elokuvakokoelmia. Kerrotaan, että erityisesti Kim piti James Bond -elokuvista. Rakkaus elokuviin syntyi varhaisessa iässä. Kimin isä Kim Il-sung uskoi, että elokuvien kautta pystyi vaikuttamaan ihmisiin, ja hän asetti Pohjois-Korean elokuvateollisuuden valtion valvontaan.

25-vuotiaana Kim otti maansa elokuvateollisuuden hallintaansa. Kunnon elokuvamogulin tavoin Kim ryhtyi varsinaiseksi elokuvan monitoimimieheksi. Hän käsikirjoitti, leikkasi ja roolitti elokuvia. Tuotanto oli luonnollisesti propagandapainotteista. Elokuvien aiheet olivat monipuolisia. Elokuvissa muun muassa kerrottiin Pohjois-Korean ylivoimaisesta sotilaallisesta mahdista, kuinka kurjia ihmisiä japanilaiset ovat ja kuinka hieno mies Kim Il-sung oli. Kim kirjoitti kirjankin kommunistisesta elokuvataiteesta.

Nämä elokuvat nostivat Kimin maineen ja poliittisen aseman lähes jumalalliselle tasolle. Kimin propagandatuotantoa pidetään osasyynä hänen valtaan nousemiselleen. Alun perin Kim oli kolmantena jonossa Pohjois-Korean johtajaksi.

Näihin aikoihin Pohjois-Koreassa oli pakollista mennä elokuviin. Pakollista oli myös osallistua keskusteluihin elokuvista puoluejohtajien kanssa. Lain ote viihteeseen ei ole laantunut nykypäivänäkään. On lainvastaista pitää hallussaan elokuvia joita hallitus ei ole hyväksynyt.

Kimin intohimo elokuvia kohtaan synnytti mahtipontisen ajatuksen nostaa Pohjois-Korean elokuvateollisuus Hollywoodin tasoiseksi. Kim halusi Pohjois-Korean elokuvatuotannolle kansainvälistä menestystä ja tunnustusta. Mutta kuinka tämä operaatio onnistuisi? Kim kehitti viekkaana miehenä mielipuolisen ja kunnianhimoisen suunnitelman elokuvateollisuuden kehittämiseksi.

kim3

Koska omasta maasta ei löytynyt elokuvaosaajia, päätettiin osaajat hankkia muualta – kidnappaamalla. Eteläkorealainen ohjaaja Shin Sang-ok ja näyttelijätär Choi Eun-hee siepattiin Pohjois-Koreaan. Sin Sang-ok ja Choi Eun-hee olivat entinen aviopari. Pariskunta oli sen ajan julkkispari Etelä-Koreassa. Shin Sang-okin piti alkaa ohjata elokuvia Pohjois-Korealle ja Choi Eun-heen näytellä niissä. Pohjois-Korea väitti julkisesti, että he olivat loikanneet pohjoiseen taiteellisen vapauden säilyttämisen vuoksi.

Kim pakotti myös pariskunnan menemään uudestaan naimisiin. He palasivat oikeastikin yhteen.

Kidnappaaminen ei ollut Pohjois-Korealle mikään harvinainen menettelykeino. Maa on julkisesti myöntänyt, että he kaappasivat 11 Japanin kansalaista 70- ja 80-luvuilla kulttuurineuvojiksi. On raportoitu myöskin, että kaappauksia tehtiin myös Euroopasta ja Lähi-idästä. Nämä siepatut pakotettiin neuvomaan miten pohjoiskorealaiset pystyisivät soluttautumaan siepattujen kotimaihin. Mikäli neuvot eivät olleet hyviä joutuivat siepatut työleireille.

Choi Eun-heetä kohdeltiin hyvin. Näyttelijätär asui kartanossa, jossa häntä kestitettiin. Shin Sang-ok sai myöskin asua kartanossa, kunnes yritti karata. Kahden pakoyrityksen jälkeen Shin joutui vankilaan. Vankilatuomio kesti 2,5 vuotta. Shin kärsi tuomiotaan yhdessä Pohjois-Korean pahamaineisimmista vankiloista. Päivät vankilassa olivat kidutusta. Shin joutui istumaan lattialla jalat ristissä pää alaspäin, 16-tuntisia päiviä liikkumatta. Vankilan ruokatarjoilu koostui ruohosta, suolasta ja riisistä.

Pariskuntaa alettiin myös aivopesemään. Ainut tapa selvitä oli toteuttaa Kim Jong-ilin elokuvavisio. Elokuvien toteuttamista varten annettiin maailmanluokan välineet ja taiteellinen vapaus. Taiteellinen vapaus kuitenkin tässä tapauksessa tarkoitti sitä, että Kimillä piti hyväksyttää elokuvien aiheet. Jatkuvan valvonnan alla pariskunta toteutti seitsemän elokuvaa. Alkupään elokuvia kuvattiin hyvin ”nationalistisiksi”. Koska elokuvat miellyttivät Kim Jong-iliä, pariskunta alkoi saada enemmän vapauksia ja heitä palkittiin runsailla rahakorvauksilla.

Kuuluisin näistä elokuvista on Pohjois-Korean Godzilla-kopio Pulgasari. Pulgasaria oli toteuttamassa alkuperäisen Godzillan tehostetiimi, ja hirviöpuvussa oli itse yksi Godzillan näyttelijöistä. Pulgasari sijoittuu feodaaliaikaan. Julma kuningas hallitsee rautaisella otteella köyhiä talonpoikia. Vankilaan joutuva seppä tekee pienen hirviöfiguurin, joka herää henkiin jouduttuaan kosketuksiin sepän tyttären veren kanssa. Figuurista tulee jättimäinen metallia syövä hirviö Pulgasari.

Elokuva aiheutti hysterian Pohjois-Koreassa ja ihmiset rynnivät teattereihin. Pulgasarilla on nykyään kulttimaine yhtenä elokuvista, jotka ovat niin huonoja että ne ovat hyviä. Kim Jong-il tosin rakasti sitä. Kimin mielestä Pulgasari olisi se elokuva, jolla Pohjois-Korean elokuvateollisuus saisi kansainvälistä huomiota. Pulgasarin traileri alla:

Kimin haluama kansainvälinen huomio kuitenkin vaati Pohjois-Koreasta poistumista. Suunnitelmiin kuului perustaa elokuvastudio Itävaltaan. Kim halusi tehdä elokuvan Tsingis-kaanista ja lähetti Shin Sang-okin ja Choi Eun-heen Itävaltaan hankkimaan rahoitusta projektille. Siinä vaiheessa pariskunta oli Kimin suosiossa, joten matkustaminen sallittiin. Matka Itävaltaan oli pariskunnan mahdollisuus paeta, mutta mukana oli kolme henkivartijaa valvomassa pariskuntaa.

Itävallassa pariskunta onnistui järjestämään tapaamisen japanilaisen journalistiystävänsä kanssa. Henkivartijat suostuivat, koska artikkeli japanilaisessa lehdessä olisi hyvää julkisuutta Pohjois-Korealle. Tapaamisen aikana henkivartijat suostuivat pysyttelemään kauempana, jottei jatkuva vahtiminen olisi paljastunut medialle.

Tapaamisessa pariskunta työnsi journalistiystävänsä taksiin ja käski taksinkuljettajaa ajamaan äkkiä karkuun. Henkivartijat lähtivät takaa-ajoon omalla taksillaan mutta jäivät pariskunnan taksista jälkeen liikennevaloissa. Pariskunta ajoi taksilla Yhdysvaltain suurlähetystöön, ja vapaus koitti.

Pariskunnan paon takia Kim Jong-il otti kaikki Shinin elokuvat levityksestä pois, jopa Pulgasarin. Pulgasaria ei kukaan Pohjois-Korean ulkopuolella nähnyt ennen vuotta 1998. Eräs japanilainen elokuvakriitikko alkoi silloin kampanjoimaan Pulgasarin julkaisemisen puolesta. Elokuva päästettin Pohjois-Korean ulkopuolelle siinä toivossa, että siitä tulisi menestys lippuluukuilla. Pulgasari kutenkin floppasi rajoitetussa levityksessäänkin.

Pariskuntaa kuulusteltiin viikkoja Kim Jong-ilistä. Tämän jälkeen Shin Sang-ok ja Choi Eun-hee vietiin Yhdysvaltoihin. Paluu Etelä-Koreaan olisi ollut liian riskialtista Pohjois-Korean mahdollisen koston takia. Shin jatkoi elokuvien tekemistä ja teki mm. Disneylle 3-Ninjaa elokuvia. Shinin elokuvat eivät kuitenkaan Yhdysvalloissa menestyneet.

Vuonna 1999 pariskunta palasi Etelä-Koreaan. Kotiin palatessa he joutuivat kuulustelujen kohteeksi, koska ilmassa oli epäilys että he saattoivat olla loikkareita eikä kaapattuja. Epäilyksiä lisäsi se, että Pohjois-Korea väitti varsinkin Shinin loikanneen Pohjois-Koreaan rahan perässä.

Shin kuoli vuonna 2006. Choi Eun-heen on vielä elossa. Pariskunnan paon jälkeen Kim lopetti lahjakkuuksien kaappaamisen ulkomailta ja turvautui kotimaisiin elokuvantekijöihin. Kimin unelma suuresta kansainvälisestä menestyksestä ei kuitenkaan ikinä toteutunut.

Ylempi kuva Mark Fahey ja alempi kuva elokuvasta Team America.

Lähteet: The Guardian, The Mental Floss, New York Daily News, New York Post, New York Times, The Telegraph.

Lisää luettavaa