Kukapa ei tunnistaisi Heikki Silvennoisen kasvoja, jotka tulevat tonnin seteli -meemissä lähes päivittäin vastaan. Suuri yleisö näkee Silvennoisen koomikkona, mutta jos odottaa pelkkää Kummeli-historiikkia, niin Tommi Saarelan kirjoittama elämäkerta Nousuja ja laskuja on pettymys.
Ei kuitenkaan syytä huoleen: komediaryhmän vaiheet käydään kyllä huolella läpi. Silvennoinen siirtyi televisioviihteen pariin vasta myöhemmällä iällä. Sitä ennen hänellä oli takanaan pitkä ura arvostettuna kitaristina.
Silvennoinen nousi maineeseen progressiivista rockia soittaneessa Tabula Rasassa 1970-luvulla, mutta hänen varsinainen rakkautensa oli bluespohjainen rock, jota hän on soittanut muun muassa Mikko Kuustosen kanssa perustamassaan Q.Stone -yhtyeessä ja monilla sooloalbumeillaan. Harva tiesi vakavaa musiikkia soittavan miehen koomikonkyvyistä, mutta sitten syntyi Kummeli-ryhmä, joka lähti liikkeelle kotivideolle kuvatuista pöljäilyistä.
Yli 600-sivuiseen elämäkertaan mahtuu tarinoita ja anekdootteja. Silvennoinen avautuu myös alkoholismistaan ja ihmissuhteistaan. Viinanjuonti loppui jo 30 vuotta sitten. Vakituisessa parisuhteessa pysyminen on ollut taiteilijasielulle vaikeaa. Silvennoinen kertoo elämästään rehellisen tuntuisesti ja maanläheisesti eikä tee itsestään numeroa. Muusikkona hän sanoo olevansa itseoppinut, ja komediaroolitkin ovat syntyneet helpon tuntuisesti, vaikka taustalla varmasti on paljon työtä ja monipuolista lahjakkuutta.
Tommi Saarela on rakentanut Silvennoisen elämäntarinasta sujuvan ja helppolukuisen teoksen, jonka tekisi mieli lukea yhdeltä istumalta, ellei se olisi niin paksu. Mitään erityisen syvällistä kirja ei sisällä, mutta se tarjoaa nostalgisia muisteloita suomalaisesta musiikkimaailmasta ja televisioviihteestä. Luettavaa riittää moneksi illaksi.
Jussi Huhtala
★★★★
Heikki Silvennoinen – Nousut ja laskut. Kirjoittanut Tommi Saarela. Kustantaja Tammi. 640 sivua.
