Kirja-arvostelu: Loiri-elämäkerta on muutakin kuin panojuttuja, mutta kohdetta käsitellään kuin myyttistä miesneroa

Kirja on vetävää luettavaa, mutta kirjoittaja arvostaa kohdettaan liikaa.

Jari Tervon elämäkerta Vesa-Matti Loirista on vuoden puhutuin – ja myydyin – kirja. Konsepti on kustantajan kannalta hyvä kaikin puolin. Tervo on paitsi arvostettu kirjailija myös tunnettu kasvo. Vesa-Matti Loirin tuntevat kaikki suomalaiset.

Tervon kirja herätti heti ilmestymispäivänään kohua, kun tiedotusvälineet alkoivat siteerata siitä naisjuttuja ja seksiseikkailuja. Loirin spermaan liukastuminen on jo muodostunut jonkinlaiseksi klassikoksi.

Loiri on kuitenkin onneksi muutakin kuin panojuttuja. Kirja sisältää liitteineen yli 700 sivua, ja Loirin elämänvaiheet on kirjattu huolellisesti ja tarkkanäköisesti.

Tervo on ammattitaitoinen kirjoittaja, ja Loiri on elänyt harvinaisen vaiherikkaan elämän. Loiri on ollut paitsi naistenmies myös muusikko, näyttelijä, urheilija ja vaikka mitä, ja hänen elämästään riittää kerrottavaa.

Ongelma vain on se, että Tervo on arvostaa kohdettaan liikaa. Hän käsittelee Loiria kuin myyttistä miesneroa. Kaikki mitä Loiri tekee, on jotenkin ihailtavaa ja hienoa, ja sen Tervo on myöntänytkin. Helsingin Sanomien haastattelussa hän sanoi näin:

”Kaikki miehet ovat kateellisia miehelle, joka on miesten mies ja naistenmies. Hän on molempia. Täysin kakistelematta.”

Jonkun muun mielestä kyseessä voisi olla hoitoa vaativa seksiaddikti, mutta Tervo ei sellaista halua nähdä. Ei edes silloin, kun maskuliinisuus on toksista. Loirin väkivaltainen käytös tyttöystäväänsä Marita Hakalaa kohtaan ei ole Tervon mukaan oikeaa lyömistä: se on vain läpsäisy, jonka nainen suorastaan ansaitsee – pitihän Maritan äitikin tytärtään itsepäisenä.

Loirin uraankin suhtaudutaan kritiikittä. Hölmöt Uuno Turhapuro -elokuvat ovat Tervon mukaan kansainvälisen tason taidetta, jota nyt ei vain satuta ymmärtämään ulkomailla. Kriitikot ovat aina vihanneet Uunoa, ja näyttää siltä, että Tervo ja Loiri taas molemmat vihaavat kriitikoita. Seppo Heikinheimon tylyä kritiikkiä Kullervo-oopperasta, jossa Loiri oli mukana, käydään läpi kyllästymiseen saakka.

Muutenkin kirjassa ajaudutaan sivupoluille aivan liikaa, ja Tervon perinteiseen lehtimiestyyliin kirjoitetut lyhyet päälauseet toisensa perään tuntuvat töksähtäviltä.

Teoksessa on monenlaisia ongelmakohtia, mutta se on myös suurilta osin vetävää luettavaa. Suomen lähihistoriasta löytyy osuvia yhtymäkohtia Loirin elämään, joka sisältää niin monenlaisia uskomattomia tarinoita, että kirjaa ei tee mieli laskea käsistään, vaikka yhteen menoon sitä ei pystykään lukemaan.

Mahtipontinen lopetus on tavallaan selitys sille, miksi kirja ei ole pelkästään Loiri vaan LOIRI. – siis isoilla kirjaimilla ja piste perään. Kyseessä on suuri persoona, joka vaatii isoja kirjaimia. Ja hänen elämäntarinalleen toinen isolla egolla varustettu persoona pistää loppuun pisteen, vaikka tarina tavallaan jääkin kesken.

Jussi Huhtala

★★★

LOIRI. Kirjoittanut Jari Tervo. Kustantaja Otava. 719 sivua.

Aiheeseen liittyvät jutut