Perinteiseen tapaan Espoo Ciné laukaistaan liikkeelle avajaisgaalassa, jonka yhteydessä nähdään festivaalin avajaiselokuva. Tällä kertaa se on Amélie Bonninin Leave One Day. Se oli myös tämän vuoden Cannesin elokuvajuhlien avajaiselokuva. Sattumaako?
Gaalaelokuvan pääosassa nähdään Pariisin olympialaisten avajaisissakin esiintynyt ranskalainen poptähti Juliette Armanet. Hän tekee ensiesiintymisensä valkokankaalla huippukokkina, joka joutuu palaamaan kotiseuduilleen. Keittotaitojen ohella laulutaidot ovat tarpeen, sillä kyseessä on musikaali, jonka kappaleet kattavat melkoisen katalogin ikivihreistä moderneihin ranskalaissuosikkeihin.
Leave One Dayn parina festivaalin päättävänä perinteisenä päätöselokuvana nähdään Dylan Southernin psykologinen draama The Thing with Feathers, jossa suru saa fyysisen hahmon. Benedict Cumberbatch esittää kahden pojan yksinhuoltajaksi päätynyttä sarjakuvataiteilijaa. Perheen äidin kuolema nousee kirjaimellisesti siivilleen, kun suru karkaa piirtäjän työpöydältä heidän elämäänsä synkistäväksi jättimäiseksi varikseksi.
Perinteistä puheen ollen: Episodi on tuttuun tapaan tehnyt satunnaisotannan elokuvajuhlien ohjelmistoon. Lopputulos alkaa tämän intron jälkeen. Täytyy sanoa, että en muista milloin viimeksi käytännössä sattumanvaraisesti napsitut nimikkeet ovat saaneet kokonaisuutena näin hyvän vastaanoton.
Sen verran aivan puhtaasta sattumasta tingittiin, että kun tuli tilaisuus katsastaa Dag Johan Haugerudin trilogia, eli elokuvat Sex, Love ja Dreams, tartuimme siihen tietysti heti. Haugerudin hellyttävästä kolmikosta voi lukea lisää tätä katsausta edeltävistä festivaalihaastatteluista!
Tapiolassa sijaitsevan Espoon kulttuurikeskuksen salien sekä Kino Tapiola -teatterin ohella Espoo Ciné laajenee Sellon ja Ison Omenan kauppakeskuksiin, Otaniemeen ja muutamaan muuhun lokaatioon. Helsingissä ja Vantaallakin on mahdollista nauttia Espoon lahjasta maallemme ainakin Cinema Orionissa, Gildassa, Kino Konepajassa ja Kino Myyrissä. JV
Espoo Ciné -elokuvia
The Disappearance of Josef Mengele ★★★★
Kirill Serebrennikovin henkilökuva Auschwitzissa ihmiskokeita suorittaneesta Josef Mengelesta (August Diehl) keskittyy tämän loppuelämän vaiheisiin maanpaossa Etelä-Amerikassa. ”Kuoleman enkelin” jalanjäljissä kulkeva tarina liikkuu vaarallisella alueella, mutta onnistuu tekemään Mengelestä kiinnostavan ilman hänen tekojensa silottelua. Katkeroituneen miehen elämässä on jäljellä vain lapsenomainen usko natsiaatteeseen. Huoliteltu kuvaus tuntuu ylelliseltä kokemukselta elokuvan karmeudesta huolimatta. VM
Dreams ★★★★
17-vuotias Johanne ihastuu naisopettajaansa ja purkaa tunteensa päiväkirjaan. Tekstin näkevät tytön äiti ja isotäti, jotka alkujärkytyksen jälkeen näkevät siinä markkinointipotentiaalia queer-kirjojen kentällä. Äitiä kalvaa myös huoli hyväksikäytöstä. Pikkuvanha Johanne ei samastu heidän ajatuksiinsa, sillä hän kokee olevansa vain nuori ja ihastunut. Kepeänä pysyttelevä elokuva tökkii nykypäivän moraalisia dilemmoja osuvasti. Berlinalen pääpalkinnon voittanut teos on osa Dag Johan Haugerudin ihmissuhdetrilogiaa. VM
Elämä on juhla ★★★★
Arttu (Bruno Baer) lähtee tapaamaan isäänsä Nauvon saaristoon. Hän kuitenkin tapaa siellä viehättävän Selma Eerolan, joka haluaa päästä pakoon omaa perhettään ja itsenäistyä. Pian kuitenkin käy ilmi, että perheen sisällä kulissit alkavat kaatua. Äidillä (Pirjo Lonka) on salasuhde ja isän vaivat tuntuvat vain pahenevan. Kahden nuoren rakkaustarina on kuitenkin mukavaa seurattavaa ja valkokankaalta välittyy juhannusillan aurinko ja lämmin merivesi. Lavastus tuntuu alusta alkaen todella uskottavalta ja Eeroloiden talo siltä, että siellä on eletty monta vuosikymmentä. Puvustus tuntuu jääneen 2000-luvun alkuun ja dialogi tuntuu erittäin puisevalta. Näyttelijäsuoritukset ovat sen verran hyviä, ettei se pidemmän päälle haitannut. WP
Jukebox ★★★★
Luovasta tukoksesta kärsivä kirjailija matkustaa Espanjan tasangoille etsiäkseen käsiinsä nuoruudestaan tutun maagisen musiikkilaiteen, jukeboxin. Elokuvaa on inspiroinut vuoden 2019 Nobelin palkinnon voittaneen Peter Handken kirja. Ohjaaja Rax Rinnekangas pysäyttää katsojan kääntymään sisimpäänsä, mutta samalla tarkastelemaan ympäröivää maailmaa oivaltavilla ratkaisuillaan tarinan edetessä. Elokuvan ytimessä ovat musiikin voima, omien tunteiden ja traumojen kohtaaminen sekä usko itseen ja tulevaan. NP
Letters from Wolf Street ★★★
Puolalaiskadun elämän seuraaminen tuntuu aluksi todella tylsältä idealta, mutta sen historia saa katsojan uppoutumaan maakuntamatkalle puolalaiseen kulttuuriin. Elokuva tuntuu kuitenkin kadottavan kohdennetun aihealueensa ja alkaa kertoa puolalaisten elämästä ja yhteiskunnan ongelmista, eikä kokonaisuus enää tunnu koherentilta. Intiasta Puolaan muuttanut Arjun Talwar on tehnyt elokuvaa aluksi yksin elokuvaa, mutta saanut sitten kavereiltaan apuvoimia. WP
Life After ★★★
Vuonna 1983 vammainen Elizabeth Bouvia aloitti Yhdysvalloissa kansallisen keskustelun taistellessaan oikeudestaan kuolla. Pitkien oikeustaistojen jälkeen hän kuitenkin katosi julkisuudesta. Vammainen ohjaaja Reid Davenport tutkii dokumentissaan Bouvian kohtaloa ja tarinan ajankohtaisuutta. Mielenkiintoinen elokuva nostaa esiin vammaisten äänen heitä koskevassa vaikeassa eettisessä kysymyksessä ja tarkastelee kriittisesti avustettua kuolemaa vaihtoehtona tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveydenhuollonjärjestelmä ei tarjoa riittävää tukea. NP
Love ★★★
Love päättää Dag Johan Haugerudin Oslo-trilogian, mutta samalla se on sarjan heikoin ja keskeneräisin osa. Elokuvan lähtökohdat ovat mallillaan: syöpälääkäri ja -hoitaja bondailevat ja elävät omaa seksuaalista elämäänsä omillaan. Lääkärinainen tapailee miehiä, ja niin tekee myös mieshoitaja, joka alkaa vapaa-ajallaankin huolehtia leikkauksesta toipuvasta homomiehestä. Kaksituntinen Love tuntuu liian pitkältä, eikä siinä ole samanlaista omaperäisyyttä kuin aiemmissa osissa. Elokuvaa olisi pitänyt täsmentää, ehkä keskittyä pelkästään hoitajan kiinnostavampaan tarinaan. JR
No Dogs Allowed ★★★
Oudosti nimetty saksalaiselokuva ottaa riskin ja käsittelee pedofiliaa uhkarohkeasta näkökulmasta. Teini-ikäinen Gabo huomaa ihastuneensa kaverinsa pikkuveljeen. Hän pyrkii tukahduttamaan viettejään, mutta ei uskalla puhua aiheesta kuin netissä kohtaamansa aikuisen saalistajan, Daven, kanssa. Etenkin Gaboa esittävä Carlo Krammling on loistava, mutta elokuvan fokus hukkuu, kun se muuttuu melkein jännitystarinaksi Daven manipuloitua pojan suohon, joka tuntuu upottavan sitä pahemmin mitä enemmän teini pyristelee. JV
Odd Fish ★★★★
Kalastajakylässä ravintolanpitäjä Hjalti pyörittää pikkukaupungissa museoravintolaa turisteille apunaan kaverinsa Björn kokkina. Isänsä kuoleman jälkeen Björnn päättää elää juuri sellaista elämää, mitä itse haluaa. Hän päättää tuoda esiin synnynnäisen naisensa. Niinpä ravintoloitsija joutuu elämään sen faktan kanssa, että hänen paras ystävänsä onkin transnainen. Raskaita aiheita käsitellään hyväntuulisesti ja luonnollisesti ilman, että niitä varsinaisesti tyrkytetään väkisin. Työelämän pyöritys ja inhimillinen draama toimivat ja ovat viihdyttävää katsottavaa. WP
On Falling ★★★★
Laura Carreiran On Falling muistuttaa Ken Loachin parhaita elokuvia, mutta Carreiran elokuva on kuvattu vielä syvemmällä empatialla. Aurora pakkaa varastolla tilauksia päivästä toiseen Skotlannin harmaan taivaan alla. Mikäli Aurora pakkaa tavaroita liian hitaasti, skanneri alkaa piipata ja hoputtaa naista. Elämä, niin töissä kuin kotonakin, on yksinäistä ja raskasta. Carreira upottaa katsojan Auroran tasaiseen mutta yksitoikkoiseksi arkeen ja kuinka paljon se syö Auroraa. On Falling saa katsojan harkitsemaan kuinka eettistä Amazonin kaltaisilta sivustoilta tilaaminen on, mutta elokuvan suurin vahvuus on Joana Santosin herkkä, vahva roolisuoritus. Carreira ja Santos luovat monitahoisen kuvauksen yksinäisyydestä erityisesti pandemian jälkeisessä maailmassa, jossa me kaikki yritämme löytää yhteyttä toisiimme.
On Falling käsittelee paljon nykypäivän kipukohtia ja vaikka Carreira onkin kiinnostunut erityisesti maahanmuuttajan kokemuksesta Skotlannissa, elokuva tuntuu intiimiltä ja siihen on helppo löytää kosketuspintaa. On Falling on ajoittain hieman liiankin hellävarainen ja lempeä, erityisesti koska Carreiralla on selkeästi paljon sanottavaa. ML
A Second Life ★★★★
Nuori amerikkalainen ja impulsiivinen kulkija muovaavat ohuen suhteen olympialaisten vilskeessä Pariisissa. A Second Life on kunnioitus ihmisyydelle siellä missä ihmisiä on kaikista eniten. Hukkaako ihmisyys arvonsa väkijoukkoja kuhisevassa kaupungissa, vai voiko sumeiden karikatyyrien alta löytyä jotain merkityksellisempää kuin katukuvasta voisi päätellä? Jotain ikuista ja luonnollista. AÄ
Sex ★★★
Ensimmäinen osa Dag Johan Haugerudin Oslo-trilogiasta, johon kuuluu myös Dreams ja Love. Sex kertoo kahdesta nuohoojasta, jotka alkavat yllättäen ja erikseen pohdiskella omia seksuaalisuuksiaan ja sukupuoliaan. Toinen nuohoojista huomaa harrastaneensa seksiä toisen miehen kanssa hetken mielijohteesta vaikka on naimisissa. Toinen puolestaan pohdiskelee sukupuoliteemoja oman lapsensa kautta. Dialogi on paikoin hauskaa ja Haugerudin huomiot teräviä. Tänä päivänä koskettavia teemoja voi käsitellä myös näin kypsästi mutta pilke silmäkulmassa. JR
Veteen piirretty ★★★
Aalto-yliopiston tuottama lyhytelokuva kertoo suomalaisen yhteiskuntarakenteen alkavasta muutoksesta, mutta hieman kädestä pitävällä selostuksella. Elokuva käsittelee perhesuhteita animaation ja metaforisten kuvia kautta tyylikkäästi, eikä päästä missään vaiheessa irti otteestaan. Animaatio on visuaalisesti hienosti toteutettu ja tukee kuvallisella kerronnallaan taustalla olevan selostajan puhetta. Vaikka tutkijoiden välikommentit rikkovat kertojaäänen tunnelmaa, ei se riko koko immersiota. WP
- AÄ – Aatos Äijö
- JR – Jesse Raatikainen
- JV – Jouni Vikman
- ML – Maria Lättilä
- NI – Niko Ikonen
- NP – Nea Pietiläinen
- VM – Viktoria Murskaja
- WP – Werneri Pihlajamäki
Lisätietoja ja lippuja Espoo Cinén sivuilta.
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.