Lucasfilmin Star Wars -imperiumi on ollut viime vuosina melkoisessa myllerryksessä. Eikä ihme, koska Star Warsin ja Indiana Jonesin kaltaisten, miljoonien palvomien megasarjojen luotsaaminen on tuulista puuhaa. Sen on saanut tuntea nahoissaan myös Lucasfilmin toimitusjohtaja, pitkän linjan entinen menestystuottaja Kathleen Kennedy.
Äänekästä arvostelua on riittänyt faneilta joka tuutista, halusipa sitä kuulla tai ei. Kaikilla meillä kun on oma vahva mielipide edellä mainituista menestyssarjoista.
Vaihtelevia Star Wars -sarjoja
Kolmannen Star Wars -elokuvatrilogian muodostavat episodit VII – IX (The Force Awakens, 2015, The Last Jedi, 2017 ja The Rise of Skywalker, 2019) oli ladattu huikeilla ennakko-odotuksilla. Star Wars -franchisen myyttinen luoja George Lucas, 80, oli jo ehtinyt myydä sarjojensa oikeudet Disneylle miljardien arvoisella kaupalla muutama vuosi aikaisemmin. Jatko-osat saivat kuitenkin niin faneilta kuin kriitikoilta monin paikoin kylmää kyytiä. Lucaskaan ei ollut kovin mielissään: ainutkaan hänen jatkoideoistaan ei ollut kelvannut uudelle Lucasfilmille.
Jatko-osien VII–IX aikana vuonna 2019 käynnistynyt Disney Plus -suoratoistopalvelu tarjosi Star Wars -narratiivin luotsaamiselle uuden, ihanteellisen alustan. Siinä missä Jon Favreaun ja Dave Filonin luotsaaman The Mandalorianin (2019–23) kolme kautta saivat hyvän ja innostuneen vastaanoton, The Book of Boba Fett (2021) ja The Acolyte (2024) jäivät ainoastaan yhteen tuotantokauteen.
Star Wars -universumiin sijoittuvat animaatiosarjat (esimerkkeinä The Clone Wars ja Rebels) taas vastaanotettiin keskimääräistä suopeammin. Niissä Star Wars -kaanonia on uskallettu soveltaa vapaamuotoisemmin poimimalla mukaan uusia aineksia muun muassa franchiseen liittyvistä romaaneista.
Vahvoja reaktioita
Kansainvälisten menestyssarjojen yhteydessä äänekkäimmät fanit – erityisesti sosiaalisessa mediassa – antavat tekijöiden usein kuulla kunniansa. Vain harvat ovat kuitenkaan yhtä kiivaita ja kovaäänisiä kuin Star Wars -multiversumin fanit. Jotkut SW-puristit kun eivät mielellään suvaitse eri sukupuolten ja etnisten vähemmistöjen moninaisuutta tai liiallisia tarinapoikkeamia itse saagan kaanonissa.
Toisinaan nämä uskaliaat ”poikkeamat” synnyttävät myös onnekkaita onnistumisia. Yksi näistä tunnetuista poikkeustapauksista oli elokuva Rogue One: A Star Wars Story (2016). Se sai faneilta ja kriitikoilta innostuneen vastaanoton niittäen samalla muhkeat kansainväliset lipputuotot, yli miljardi dollaria maailmanlaajuisesti. Ajallisesti Rogue Onen tarina sijoittui juuri ennen ensimmäisenä valmistuneen Episodi IV: Uuden toivon (1977) tapahtumia.
Suositun brittiläisen genreohjaajan, Gareth Edwardsin, ohjaama Rogue One: A Star Wars Story keskittyi tiukasti Kapinallisliiton hullunrohkeisiin suunnitelmiin anastaa vielä rakenteilla olevan Kuolontähden huippusalaiset suunnitelmat. Epätoivoinen vastarintaliike yrittää kartoittaa erityisesti Kuolontähden haavoittuvuuksia. Siinä yhdeksi johtavaksi hahmoksi nousee Diego Lunan esittämä Cassian Andor.
Rogue One oli myös sen verran suosittu Lucasfilmin johtoportaassa, että sille haluttiin kehittää tarmokkaasti jatkoa esiosan muodossa. Disney Plus -alusta tarjosi tähän ihanteellisen mahdollisuuden.
Lopputuloksena syntyi Andor (2022), 1970-luvun parhaita poliittisia trillereitä muistuttava 12-jaksoinen kausi. Huolimatta usein keskittymistä ja tarkkaavaisuutta vaativasta kerronnastaan Andorin 1. tuotantokausi sai pitkälti haltioituneen vastaanoton Star Wars -yhteisöltä. Andorin kehityskaari ei tosin ollut helpoin mahdollinen, koska koronapandemia ja käsikirjoittajien lakko heittivät runsaasti kapuloita tuotannollisiin rattaisiin.
Korona pelastajana
Andorin molempien tuotantokausien showrunner, elegantisti harmaantunut Tony Gilroy (Medusan verkko, Michael Clayton), 68, lukeutuu Hollywoodin arvostetuimpiin elokuvantekijöihin. Hän valvoi myös Rogue One -elokuvan uusintafilmauksia, kun niitä tarvittiin jälkituotannossa.
– Andorin mittakaava on valtava, mikä samalla pelotti ja haastoi minua. Olin jo vuosikymmeniä ollut harrastelijahistorioitsija, mistä osoittautui lopulta olevan paljon hyötyä Andorin kirjoittamisessa. Saatoin hyödyntää kaikkea, mitä olin lukenut esimerkiksi Oliver Cromwellista, Mao Zedongista ja Ranskan vastarinnasta toisessa maailmansodassa, tässä tavallista syvällisemmin henkilöpainotteisessa sarjassa, Gilroy kertoo Lontoossa.
– Koska Andor oli niin jättimäinen hanke, ainoa minut pelastava elementti olivat tietyt aika- ja budjettirajoitteet. Nämä edistävät usein sarjan tekijöiden luovuutta ja mielikuvitusta entisestään, etupäässä koska niiden on pakko. Nopeita ja koviakin ratkaisuja täytyy pystyä tekemään. Meitä auttoi tarinamme kehittelyssä valtavasti se seikka, että tiesimme miten kaikki päättyy. Kaikki Star Wars -fanit muistavat, mitä Rogue Onen lopussa tapahtui.
Ihmeellistä kyllä, Gilroyn mukaan koronaepidemian tuomat tuotannolliset myöhästykset pelastivat sarjan. Monellakin eri tapaa.
– En aluksi oikein tiennyt, miten ihmeessä kykenisin suoriutumaan kaikista tämän sarjan murskaavista aikatauluhaasteista. Covid antoi onneksi meille enemmän tarinallista kehittelyaikaa. Samalla se opetti samalla minulle tietyn kaavan, jolla kykenin toteuttamaan sarjan. Työstimme muutenkin Andoria erilaisella ja poikkeavalla tavalla. Hioimme kaikkien jaksojen käsikirjoitukset niin täydellisen valmiiksi kuin vain mahdollista. Sitten luovutimme ne ohjaajille ja näyttelijöille. Tämä nopeutti huomattavasti prosessiamme, erityisesti kun käsikirjoittajien lakko iski koko Hollywoodiin. Tuolloin emme voineet muokata käsikirjoituksia enää millään tavalla, Tony Gilroy paljastaa.
Rauha vallitsee harvoin pitkään
Gilroy tähdentää, että ajankohtaiset historialliset yhtäläisyydet näkyvät myös Andorin toisella kaudella.
– On surullista joutua jälkikäteen toteamaan, että maailmanhistoriassa rauha ja kansallinen vauraus ovat usein kestäneet vain lyhyitä ajanjaksoja. Sorto ja vallankumous näyttävät valitettavasti noudattavan vuosisadasta toiseen samaa kaavaa ja oppikirjaa. Ne toistuvat säännöllisin väliajoin.
– Vaikka huipputeknologia kehittyykin isoin harppauksin ja tuotannolliset osatekijät vaihtuvat, sama pelikirja tuntuu pätevän. Andor suunniteltiin tietoisesti alusta lähtien ajattomaksi narratiiviksi. Se ei silti tee minusta mitenkään merkittävää selvänäkijää, Gilroy tähdentää.
Yksi Andor-fanien suursuosikeista on ruotsalaistähti Stellan Skarsgårdin esittämä salaperäinen Luthen Rael. Hän on kapinaa Imperiumia vastaan lietsova taustavaikuttaja. Raelin todelliset motiivit pysyvät edelleen hämärän peitossa kakkoskauteen tultaessa.
– Luthen on ollut alusta lähtien hyvin arvoituksellinen hahmo, myös minulle. Tony onnistui pitämään hänen todellinen ideologiansa piilossa. Tiedän toki, mikä Luthenin oma loppupeli tulee olemaan kapinallisten isossa suunnitelmassa, Skarsgård vihjailee.
Skarsgårdin mielestä Luthenin henkilöhahmo on kiehtovalla tavalla moraalisesti häilyvä.
– Ihmisenä hän joutuu pohtimaan sisimmässään, tappaako hän oikeista vai vääristä syistä. Luthen Rael ei haluaisi tehdä vääriä päätöksiä, joiden johdosta paljon ihmisiä tulee kuolemaan. Mutta hänen etiikassaan lopullinen tarkoitus pyhittää silti aina keinot.
The Mandalorian maksaa viulut
Tony Gilroy myöntää auliisti, että Andorin isoa tuotantobudjettia on ollut välillä hyvin vaikeaa perustella Lucasfilmille.
– Andorin ensimmäinen tuotantokausi saapui Disneyn suoratoistopalvelun ollessa vielä melko tuore kansainvälisille katsojille. Kaiken kaikkiaan on ollut hyvin haastavaa perustella näin isoa budjettia tällaiselle verrattain hidastempoiselle sarjalle. Toinen tuotantokausi oli todella iso riskinotto Disneylle. Se, että saimme myös 12 jaksoa kakkoskaudelle oli todellinen taivaanlahja ajatellen suunnittelemaani tarinaa.
Sitten Gilroy sanoo jotain yllättävää.
– En usko, että Andoria olisi välttämättä edes olemassa ilman The Mandalorianin kaltaista jättimenestystä. Tuo sarja on käytännössä maksanut molempien tuotantokausiemme jättimäiset laskut. Olen siitä tietysti äärimmäisen kiitollinen. Sarjamme saama ylistysvyöry tuntuu silti edelleen hieman yllättävältä, Gilroy tunnustaa.
Moniulotteinen konnakaarti
Kuten usein sanotaan, jokainen sankari on ainoastaan niin vahva kuin hänen vihollisensa. Amerikkalaisen Kyle Sollerin (41) Syril Karn ja brittiläisen Denise Goughin (45) Dedra Meero ovat molemmat herkullisen moniulotteisia, nuoria Imperiumin kätyreitä. Kuten niin monien Andorin henkilöhahmojen kohdalla, heidänkin neuvokkuuttaan testataan matkan varrella monella tapaa.
Syrilin ja Dedran seuraksi liittyy Andorin toisella tuotantokaudella Rogue One -elokuvasta tuttu häikäilemätön Imperiumi-johtaja Orson Krennic. Häntä esittää karismaattinen, Emmylläkin palkittu australialaistähti Ben Mendelsohn, 56.
– Kun esittää pahista, ei ole välttämättä kovin palkitsevaa – tai motivoivaa – esittää Krennicin kaltaista keskiportaan johtajaa. Mutta hän on silti mahtava henkilöhahmo, koska hänen roolinsa pyörii pitkälti huippusalaisen Kuolontähden suunnittelun ympärillä. Orson Krennic on hyvin ylpeä tehtävästään ja tuntee olevansa sen vuoksi etuoikeutettu. Minäkin otan tuota roolin suomaa etuoikeutta kernaasti hieman omalle kontolleni. Ennen kaikkea Krennic pitää enemmän hauskaa Andorin kakkoskaudella kuin aikaisemmin. Hänen käytöksensä on selkeästi aiempaa rehvakkaampaa ja julkeampaa, etten sanoisi jopa railakkaan röyhkeää, vallattoman hyväntuulinen Mendelsohn naurahtaa.
Teksti: Juhani Nurmi, Lontoo. Kuvat: Disney Plus / Lucasfilm Ltd.