Elämäkerrat ja muistelmat ovat pääasiassa kaavamaisia. Jos ne eivät etene kronologisesti lapsuudesta alkaen, niihin on valikoitu vain huippuhetket tai rajatut vuodet. Kiusalliset muistot unohdetaan ja kollegoja kehutaan.
Onneksi on myös rohkeita kirjoittajia, jotka eivät säästele itseään, vaan ajattelevat teoksen ehdoilla. Sellaiseksi voi kutsua Neil Hardwickin loisteliasta muistelmaa Poistetut kohtaukset, jota on totisesti odotettu.
Toki, tiedämmekin Hardwickista paljon. Hän on kirjoittanut esimerkiksi yhden parhaista koskaan lukemistani kotimaisista kirjoista Hullun lailla (1999, Otava), joka on hänen avoin sairauskertomuksensa vakavasta masennuksesta. Kaikki kartalla olevat suomalaiset ovat katsoneet sarjat Tankki täyteen, Sisko ja sen veli ja Pakanamaan kartta.
Poistetut kohtaukset tarjoavat kaikkea edellä mainittua – kurkistuksia kulissien taakse, kipeiden muistojen kelaamista ja ripauksen tarinankertojan mielikuvitusta: alkaahan muistelma lumessa makaavan taiteilijan kuolemalla.
Kirjailija kertoo myös rehellisesti, vailla riepottelua, kollegoistaan. Pahimmista tarinoista nimet jäävät lausumatta, mutta muutamankin kerran arvostan lukijana sitä, että nimiä mainitaan. Varsinkin tänä päivänä hyvän pöhinän tavoittelu saa ihmiset turhan varovaisiksi, eikä monikaan halua Suomessa sanoa mitään.
Hardwick leikittelee tyylilajilla ja tuo elämäkerta ja muistelma -genreen jotakin uutta. Rakenne vaikuttaa ajatuksenvirralta, mutta pysyy tarkasti fokuksessa. Teksti rönsyilee ja jää junnaamaan kuolevan miehen pohdintoihin hykerryttävän taitavasti. Sanomattakin selvää, että se on myös hauska teos.
Jos kuolema on näin viihdyttävää, ei ole syytä pelkoon.
Jesse Raatikainen
★★★★★
Poistetut kohtaukset. Kirjoittanut Neil Hardwick. Suomentanut Tero Valkonen. Kustantaja WSOY. 223 sivua.