Salaisen valtakunnan alkuperäinen nimi on Epic, joka voi tarkoittaa niin fyysistä eeposta kuin toimia kuvailevana eeppinen-adjektiivina. Nimeen sisältyy ironista huumoria, sillä animaatioseikkailu tapahtuu kirjaimellisesti ruohonjuuritasolla, ihmissilmin juuri ja juuri nähtävissä olevassa mikrokosmoksessa. Pieniin rooleihin on silti saatu suuria tähtiä.
Kolmiulotteisen – mutta myös 2D-versiona maahan saapuvan – Salaisen valtakunnan takana ovat Ice Age ja Rio-hittien luojat, ohjaaja Chris Wedge ja hänen Blue Sky -studionsa väki.
Elokuvan juuret juontuvat vuoteen 1998, kun Wedge vieraili taidenäyttelyssä, jossa esiteltiin vanhoja maalauksia.
– Tauluissa kuvattiin pikkuriikkisiä puissa ja pensaissa sijaitsevia sivilisaatioita. Niiden maailma oli maaginen, ja ajattelin, että siinä on pakko piileksiä elokuva.
Tehdessään vuoden 2005 Robots-tietokoneanimaatiotaan Wedge tutustui tuottajana toimineeseen ja käsikirjoituksen kanssa auttaneeseen William Joyceen. Joyce oli kirjoittanut lastenkirjan The Leaf Men and the Brave Good Bugs, “Lehti-ihmiset ja urheat hyvät ötökät”, joka kertoo samuraityyppisistä sotureista, jotka käyvät elämän puolesta näkymätöntä sotaa ihmisten pihamailla lahottajavoimia vastaan.
Wedge ja Joyce olivat yhtä mieltä siitä, että tarinan pystyisi herättämään henkiin nimenomaan animaation keinoin.
– Joitakin asioita ei voi tehdä muulla tavalla, Wedge toteaa. – Olimme kehittäneet taiteellisia ja teknisiä lihaksiamme, ja meillä oli kyky luoda kokonaisia luonnollisia maailmoja. Uskoin, että pystyisin vetämään yleisöt animaatioon niin visuaalisella, tietoisella kuin tunteiden tasollakin.
Salainen valtakunta esitteleekin tutut metsämaisemat uudessa ja ennen näkemättömän fantastisessa valossa: pienet siemenet ovat lohkareita, kivet kuin vuoria, kukat jättimäisiä ja monimutkaisia ja perhoset kuin lentäviä seinävaatteita. Tähän maailmaan Wedge luo spektaakkelimaisia taisteluita, joita sävyttää huumori ja romantiikka.
Ääninäyttelijöiden löytäminen oli Wedgen mukaan pelottava prosessi.
– Heidän varassaan on niin paljon. Animaatiohahmon luomisen takana on yhdistelmä muotoilua, kirjoittamista, näyttelemistä, animointia ja ääntä. Yritän liittää äänen kokonaisuuteen niin, että se herättää hahmon eloon, mutta ei pudota katsojaa ulos elokuvasta.
Katsojat tutustuvat Salaiseen valtakuntaan 17-vuotiaan Mary Katherinen eli M.K:n kautta. Hän yrittää luoda yhteyttä höperöksi leimaamaansa isäänsä, professori Bombaan. M.K. hermostuu isänsä loputtomiin tarinoihin metsässä asuvista näkymättömistä ihmisistä, mutta joutuu itse maagisesti näiden maailmaan. Eikä siinä kaikki, hänen pitäisi pelastaa se.
M.K:n äänenä kuullaan muun muassa elokuvista Mamma Mia! ja Les Misérables tuttu Amanda Seyfried.
– M.K. on voimakastahtoinen ja vieraantunut isästään siinä määrin, ettei usko voivansa elää tämän kanssa, Seyfried valottaa hahmoaan. – Lopulta hänen on kuitenkin uskottava isäänsä ja myönnettävä, että tämä on ollut oikeassa monista asioista.
Tällä itsensä löytämisen matkalla M.K. tutustuu näkymättömän valtakunnan asukkaaseen, Nodiin. Tämän takaa löytyy Nälkäpelin Peeta Mallarkia esittänyt Josh Hutcherson.
Nod ei välitä säännöistä ja toimii mieluiten oman päänsä mukaan. Se ei kuitenkaan sovi lehtikansan arvostamaan ryhmätyöskentelyyn ja yhdessä toimimiseen, joten Nod jättäytyy lehdekkäiden taistelukaartista. Kohdatessaan M.K:n hän joutuu määrittelemään sankaruuden uudella tavalla.
Huolimatta toisiaan kohtaan tuntemasta epäluulosta M.K:ta ja Nodia yhdistää ulkopuolisuuden tunne ja kapina isähahmoja kohtaan. Nodilla isän korvike on lehdekkäiden komentaja Ronin.
– Nod on itsenäinen ja kapinallinen mutta ei ymmärrä maailmansa suojelemiseen liittyviä valtavia vastuita, Hutcherson kertoo. – M.K:n kohdatessaan hän oppii paljon myös itsestään ja alkaa ymmärtää omaa kohtaloaan.
– Ronin on Nodin sijais-isä ja on yrittänyt pitää huolta tästä, vaikka ei ole kovin hyvä siinä, Hutcherson jatkaa. – Ronin on harkitseva ja jäyhä, kaikkea sitä mitä Nod ei ole. Ei siis ihme, etteivät he oikein ymmärrä toisiaan.
Nodin pelottomuus ja taivavuus lentäjänä – mutta myös välinpitämättömyys seurauksista – selviää huimasta puiden, tiheikköjen ja aukioiden läpi kiitävästä kilpailun ja tappelun sekoituksesta, johon katsoja vedetään mukaan animaation keinoin.