Puhdistuksen ohjaaja Antti Jokinen: maalasin itseni musiikkivideoilla nurkkaan

6.9.2012 17:36

Sofi Oksasen näytelmään ja romaaniin perustuva Puhdistus tulee ensi-iltaan perjantaina. Kun kuultiin, että ohjaajaksi on valittu musiikkivideoilla kannuksensa hankkinut Antti Jokinen, monilla heräsi epäilykset. Jokinen kuitenkin on näyttänyt epäilijöille parhaalla mahdollisella tavalla: hän on tehnyt Oksasen teoksesta onnistuneen filmatisoinnin, joka on jo ehtinyt saada kiittäviä arvioita. Episodi tapasi Jokisen näytöksessä, jossa Puhdistusta esitettiin lehdistölle.

Haastattelu: Jussi Huhtala

Puhdistuksen vastaanotto näyttää olevan erittäin myönteinen. Oletko itse tyytyväinen lopputulokseen?
Tietysti on kivaa, että kriitikot ovat tykänneet. Voin itse sanoa, että jos jonkun mielestä tämä on huonosti tehty, niin sitten ei tiedä elokuvista mitään. Sen verran itsekäs voin olla. Se on sitten aivan eri asia, että tykkääkö vai ei. Ne on kaksi eri asiaa. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen, ja tietysti tässä on pohjalla ollut se, että kirja oli hyvä.

Olet nyt tehnyt kaksi pitkää elokuvaa putkeen: The Resident ja Puhdistus. Sitä ennen työskentelit pitkään musiikkivideoiden ja mainosten ohjaajana. Oliko siirtymä pitkiin elokuviin iso muutosprosessi?
Se oli tosi iso prosessi, koska olin ikään kuin maalannut itseni nurkkaan tekemällä musavideoita ja mainoksia. Ja minulle oli selvää, että haluan tehdä eurooppalaisempaa elokuvaa, joka on tunne- ja juonilähtöisempää. Minua ei kauhuelokuvat tai science fiction tai pienemmät toimintaelokuvat kiinnostaneet, mutta olin ikään kuin liputtanut sen puolesta aikaisemmalla uralla. Kun ilmoitin että haluankin ruveta tekemään draamaa, niin sen takia se viivästyi. Minulla olisi ollut mahdollisuus päästä tekemään puhdasta viihdettä aika paljon aikaisemmin, mutta kynnyksestä tuli korkeampi.

Onko se niin, että kun tausta on musiikkivideoiden ohjaajana, niin oletetaan automaattisesti, että siitä siirrytään tekemään kauhuelokuvia ja toimintaa?
Valitettavan usein se menee niin, varsinkin alussa. Kun ajattelee David Fincheriäkin, niin hänkin joutui tekemään Alien 3:n ennen kuin pääsi tekemään näyttelijälähtöisempää elokuvaa. Sama koskee aika paljon Ridley Scottia. Kyllä se kaikilla on omalla tavallaan haasteellista, mutta en koskaan vaihtaisi tätä pois. Ihmistuntemusta ja koneiston käyttämistä opin musiikkivideoissa viisikymmentä kertaa enemmän kuin elokuvakoulussa.

Oliko siis The Resident sinulle vähän samanlainen kokemus kuin Alien 3 David Fincherille?
Siinä tapahtui myös sellainen asia, että valitettavasti studio ja minä ja Hilary [Swank] tehtiin eri elokuvaa. Minulla oli enemmän mielessä Polanskin psykologinen trilleri Vuokralainen. Käsikirjoitus oli sellainen alkuvaiheessa, mutta jossain vaiheessa rahoittajat rupesivat miettimään, että tästä tehdäänkin kauhuelokuva. Olisi pitänyt olla tarkempi siinä, että kaikki tekevät samanlaista genreä.

Miten sitten siirryit The Residentin jälkeen tekemään Puhdistusta? Ainakin Solar Films on sinulle tuttu tuotantoyhtiö.
Minähän olen ollut perustamassa Markus Selinin kanssa Solaria, ja alettiin tehdä elokuvia yhdessä, mutta sitten minulla alkoi tuo ristiretki Amerikkaan. Markus lähetti kirjan ja näytelmän, ja minä luin ne. Aihe sai minut kiinnostumaan, ja siitä mentiin eteenpäin.

Jos palataan vielä The Residentiin, niin oliko siinä kokemuksia joita pystyi hyödyntämään Puhdistuksen tuotannossa?
Ilman muuta oli. Enemmänhän se auttaa karikkojen ja negatiivisten asioiden navigoinnissa, että pystytään niitä väistämään. Vaikka Puhdistuksen budjetti oli juuri hyvä enkä tarvinnut mitään, niin onhan Amerikassa koneisto tosi paljon isompi. Tässä joutui mukaan pienempiinkin asioihin, jotta ne toteutuivat niin kuin itse halusi.

The Residentissä näytteli kaksinkertainen Oscar-voittaja Hilary Swank, ja Puhdistuksessa nähdään monta hienoa suomalaista naisnäyttelijää. Voiko näitä kahta tapausta verrata keskenään?
Se on erilaista, mikä ei niinkään johdu näyttelijöistä. Suurin ero on tietysti se, että näyttelijä on siellä taustalla yhtä taitava, mutta Hollywood-tähtien kanssa on koneistoa niin perkeleesti ympärillä. Suomessa pääsee näyttelijään saman tien käsiksi ja pystytään keskustelemaan ja tekemään. Amerikassa saattaa mennä aika pitkään, että saa navigoitua kaiken muun roskan läpi ja pääsee tekemisiin sen yksittäisen ihmisen kanssa, joka näyttelijäroolin tekee.

Lisää luettavaa