Moni ohjaaja on todennäköisesti joskus unelmoinut oman trilogian toteuttamisesta. Norjalainen Dag Johan Haugerud päättikin tarttua tuumasta toimeen ja ohjasi Oslo-trilogian (ei sovi sekoittaa Joachim Trierin samannimiseen kokonaisuuteen), joista jokainen sai valmistui viime vuonna. Elokuvilla ei sinänsä ole muuta yhteistä keskenään kuin että jokainen niistä käsittelee seksuaalisuutta, rakkautta ja identiteettiä eri suunnista.
Elokuvat otettiin hyvin vastaan, ja trilogian kolmas osa, Dreams (Sex Love), peräti voitti Berliinin elokuvajuhlilla pääpalkinnon. On helppo ymmärtää miksi.
17-vuotias Johanne kokee elämässään tyhjyyttä, kunnes yhtäkkiä huomaa ihastuneensa ranskanopettajaansa, Johannaan. Ihastus muuttuu obsessioksi ja Johanne joutuu elämänsä ensi kertaa kipuilemaan sydämensä kanssa. Ihastuskuvion lisäksi seuraamme eräänlaista metanarratiivia, jossa Johannen hienosti kirjoitetun päiväkirjan luettuaan tämän mummo ja äiti haluaisivat julkaista sen romaanina.
Tematiikan lisäksi Oslo-elokuvissa yhteistä on Haugerudin tyyli, jossa tärkeimmässä osassa on hahmojen väliset keskustelut, kun visuaalinen kerronta ja tapahtumat ovat usein minimaalisia. Trilogian ensimmäisessä osassa Sex se muodostui ongelmaksi kerronnan tuntuessa hieman tönköltä, mutta Dreamsissa tyyli on hiottu huippuunsa.
On ihmeellistä, miten syvälle sen hahmoihin ja maailmaan uppoaa, vaikka suuria konkreettisia asioita ei juuri tapahdu. Se kertoo paitsi poikkeuksellisen vahvasta käsikirjoituksesta myös taidokkaasta tarinankerronnasta ja näyttelijäntyöstä.
Elokuvan ydin on sen moniulotteinen päähenkilö. Johanne tuntuu kaikkine vikoineen ja kipuiluineen raadollisen aidolta ihmiseltä, joka joutuu yhtä aikaa kamalan ja ihanan tunnevyöryn kohteeksi. Ihastuminen esitetään elämää suurempana, räjähtävänä ja vaarallisena, joilta kaikilta se tuppaa usein tuntumaan, vaikka todellisuus onkin yleensä jotain ihan muuta. Ihanaa Dreamsissa kuitenkin on, että se ei koskaan tuomitse hahmojensa tunteita vaan suhtautuu kaikkiin henkilöihin suurella lämmöllä.
Elokuva on täynnä empatiaa, mikä saa kokonaisuuden tuntumaan hyvin puhdistavalta. Katsojana on yksinkertaisesti mukava kuulla, että on tosi ok, jos ei aina pysty hallitsemaan omia tunteitaan.
Kiinnostavan uuden ulottuvuuden elokuvaan tuo juonikuvio, jossa Johanne keskustelee perheensä kanssa mahdollisuudesta tehdä Johannen päiväkirjasta oikea romaani. Dreams tutkii, mikä on oikeanlainen tapa käsitellä omia tunteitaan. Tuoko omien tunteiden paljastaminen maailmalle turvaa vai viekö se niiden arvoa?
Dreams (Sex Love) on paikoin surullinen, mutta jatkuvasti lämmin tutkielma siitä, miten reagoimme elämää suurempiin tunteisiin. Se tarjoaa paitsi paljon kiehtovia ajatuksia aivoille myös lämpimän halauksen verran katarsista sydämelle. On tietysti subjektiivista, mikä puhuttelee ketäkin, mutta teos on niin elämänmakuinen ja aito, että sille on helppo antautua. Osalle se nousee varmasti ihan suurimpien suosikkielokuvien joukkoon.
Dreams (Sex Love) on nähtävissä festarinäytöksissä vielä perjantaina 26.9. klo 16:00 Lasipalatsissa sekä sunnuntaina 28.9. klo 17:00 Kino Konepajalla tai klo 17:30 Kino Engelissä.
Justus Elo
