Ehkä se johtuu ympäröivän maailman synkistä tapahtumista, ehkä vain omista leffavalinnoistani, mutta tämän vuoden Rakkautta ja Anarkiaa -festareilla on tuntunut olevan poikkeuksellisen monta raskasta elokuvaa. Ei siinä mitään, monet niistä ovat olleet vaikuttavia, mutta silti Matthew Rankinin Universal Languagen pyörähtäessä käyntiin tuntui kuin raikas tuuli olisi leijaillut lävitseni. Universal Language nimittäin nappaa ensi hetkistään lähtien mukaansa niin hurmaavalla rytmillä, että sen maailmaan uppoaa täysin. Tälläkin teoksella on painavaa sanottavaa ajastamme, mutta se on samaan aikaan vastustamattoman inhimillinen.
Universal Language sijoittuu Winnipegiin, joka on kuitenkin kaukana Kanadan kaupungin tosimaailman versiosta. Elokuvassa kaupunki on ranskan- ja farsinkielinen kylmä betonibrutalistinen pienoismaailma, jonka asukkaat näyttävät olevan pääosin irtautuneita toisistaan. Hallitus näkee ihmiset vain työvoimana, jota käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Maailma tuntuu tarkoituksella keinotekoiselta. Elokuva seuraa muutamaa henkilöä, jotka yrittävät navigoida outoa todellisuutta ja löytää siitä tarkoitusta.
Universal Language tuntuu yhdistelmältä useita erilaisia vaikutteita eri elokuvantekijöiltä. Elokuvassa on aistittavissa vahvoja kaikuja niin Jacques Tatilta, Abbas Kiarostamilta kuin Aki Kaurimäeltä, mutta lopputulos erottuu vahvasti kaikista mainituista moderniudellaan. Teos sisältää vahvaa kritiikkiä itsekeskeisyyden ja kapitalismin täyttämää nyky-yhteiskuntaa kohtaan. Samalla sen tyyli tuntuu aidosti lämpimältä kunnianosoitukselta mainituille elokuvantekijöille sekä Winnipegin kaupungille.
Lämpöä elokuvaan tuo ennen kaikkea kuitenkin sen ylitsepursuava inhimillisyys. Teoksen hahmot ovat pidettäviä ja sympaattisia mutta jumissa ympäröivän maailman sisällä. Voimakkainta Universal Languagessa onkin, miten se löytää kauneutta ihmisten välisistä suhteista ja vuorovaikutuksesta, mikä tuntuu elokuvan suurimmalta teemalta. Universal Languagen sisällä on alusta loppuun ihana viettää aikaa, koska vaikka sen maailma tuntuu välillä kylmältä, sen hahmot ovat poikkeuksellisen aidon tuntuisia. Lisäksi kokonaisuus on todella hauska. Absurdin kuiva dialogi yhdistettynä vinksallaan olevaan maailmaan saa hymähtelemään useasti. Vahva suositus!
Universal Languagen voi nähdä vielä festarinäytöksissä keskiviikkona 24.9. sekä sunnuntaina 28.9. Kumpikin näytös järjestetään Kinopalatsissa.
Justus Elo
