Tapaan Kelly Reichardtin Cannesissa, jossa hän kertoo The Mastermindin taustoja.
– Olen lukenut taidevarkauksista jo pitkään. On hienoa, kun tutkimuksen kohteena on taide. Tässä elokuvassa on eräänlaista oodia tietynlaiselle elokuvanteolle. Ne olivat miesten tekemiä elokuvia miehille – seuraat Travis Bicklea, tai mitä tahansa Jack Nicholsonin hahmoa, ja hän tekee mitä huvittaa. Mutta tämä genre purkautuu samaan tapaan kuin Mooneyn suunnitelma.
Elokuvassa The Mastermind, joka sijoittuu 1970-luvulle, Josh O’Connor näyttelee työtöntä puuseppää, josta tulee amatööritaidevaras. Hän on valmis suureen läpimurtoonsa – ainakin omasta mielestään.
– Hahmo jatkaa sen ajan tiettyä perinnettä: pettyneitä, kaikkein oikeutetuimpia valkoisia miehiä, jotka lähtevät etsimään itseään ja joilla on ylellisyys tehdä niin. Hahmoon voi projisoida paljon, toteaa Reichardt, ja O’Connor lisää:
– Elämme isolla egolla ja huonolla itsetunnolla varustettujan miesten ympäröiminä. Se kumpuaa etuoikeudesta, täydellisestä etuoikeudesta. Sukupolvien ajan miehille on kerrottu, että he ansaitsevat jotain enemmän.
– Sitten hänellä on tämä loistava idea ja kaikki menee hirvittävän pieleen. Mutta se olisi voinut onnistua. Eikö? Ainakin minun mielestäni.
Myös Mooneyn maa kamppailee, sillä elokuvan taustalla on Vietnamin sota. Mikä johtaa – ei yllättäen – poliittiseen keskusteluun lehdistötilaisuudessa.
– En vertaa Mooneytani siihen tyyppiin. Mutta kaikki taiteet Yhdysvalloissa, kuten tiede ja koulutus, ovat tällä hetkellä epävarmassa asemassa. Kun olimme täällä Cannesissa kolme vuotta sitten, sanoin, että Amerikka on synkässä paikassa. Ha! Voimmeko palata siihen aikaan?, Reichardt sanoo.
Elokuva kuvattiin vaalien aikana – ”kuljetusliiton miehet olivat onnellisia, pitopalvelu itki” – mutta se oli silti ihana kupla olla olemassa, hän myöntää.
– Suurta kahtiajakoa ei ollut, mutta kuvasimme J.D. Vancen naapurustossa. Kaikki on todella pelottavaa. On yllättävää, miten pitkälle tämä on mennyt ja miten nopeasti. Vielä pelottavampaa minulle oli nähdä Tuftsin yliopistossa, jossa opiskelin, kuinka nuori nainen käveli ulos luokasta ja hänet tönäistiin pakettiautoon ja vietiin pois maasta.
Reichardtin vakionäyttelijä John Magaro osallistuu keskusteluun.
Lue myös: R&A:ssa nähtävä odotettu dokumentti tehtiin poikkeuksellisella tavalla
– Meillä on johtaja, jolla saa raivokohtauksia päivittäin, mutta se vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään. Minun on vaikea pysyä toiveikkaana, mutta maassamme on yhä jossain määrin oikeusjärjestelmä, ja tuntuu vaikealta kuvitella, että hän saisi pidettyä tuon hullun järjestelmänsä voimassa. Yritän olla toiveikas – tiedätte, miten vaikeaa se on. Kaikki on tosi syvältä.
Toisaalta, Mastermind on lempeä elokuva. Useimmat Reichardtin elokuvat ovat.
– Pidän Kellyn elokuvissa siitä, että hahmot ovat vain ihmisiä, ihmisiä joita kohtaamme elämässämme. Siksi niitä on niin ihanaa katsoa, lisää Magaro.
– Kellyn kanssa työskentelyssä on ystävällisyyttä, jota ei usein saa, O’Connor huomauttaa. – Usein näemme hahmoista ja ihmisluonnosta äärimmäisimpiä versioita, ja se on meille draamaa. Minusta taas nykyään on kiinnostavampaa nähdä tavallisia ihmisiä asetettuina erikoisiin tilanteisiin.
Kun keskustelu käy jo raskaaksi, sävy muuttuu – yhtäkkiä O’Connor alkaa pohtia omaa rikollista menneisyyttään. Lapsena.
– Kyllä, varastin. Karkkia. Meillä oli kulmakauppa. Halusin pyörittää sitä, se oli kunnianhimoni. Voisin yhä tehdä sen! Minulla oli tapana lähteä kotoa riidan jälkeen – vanhempani antoivat minulle nyytin ja lähettivät matkaan. Kauppa antoi minulle karkkia, tulin surulliseksi ja palasin kotiin. Ja sitten käytin tuota suhdetta hyväksi ja varastin, hän muistelee, hieman syyllisen näköisenä.
Ilmeisesti hänellä oli tapana syödä karkkia joka perjantai myös Paul Mescalin kanssa heidän tehdessään The History of Sound -elokuvaa – mutta se on tarina toiseen kertaan.
– Vietän vähemmän aikaa kotona, ja se pännii, hän sanoo uudesta kuuluisuudestaan. – Olen todella onnekas saadessani tehdä töitä. Tämä on vain pieni hetki, se menee ohi. Se loppuu millä hetkellä hyvänsä, joten juuri nyt vain nautin kaikesta.
Ja jos kaikki menee pieleen, onhan aina se karkkikauppa.
The Mastermind esitetään R&A-festivaalilla seuraavasti:
- La 27.9. klo 15.10–17.00 Savoy-teatteri
- La 27.9. klo 21.00–22.50 Cinema Orion
Katso traileri alta.
Teksti: Marta Bałaga, Cannes
