Colin Firth suistui raiteilta: lähti takaisin radalle

Kaikki elokuvien ystävät tietävät elokuvan Kwai-joen silta. Parhaan elokuvan pystin ja kolme muuta Oscaria voittanut elokuva kertoo japanilaisten brittiläisillä sotavangeilla rakennuttaman rautatiesillan kohtalosta. Kuoleman rautatienäkin tunnetun radan rakentamisen ympärille nivoutuu myös tositarina The Railway Man. Se kertoo Colin Firthin esittämästä miehestä, joka vuosia myöhemminkin kantaa sotavankeuden kauheuksia mukanaan.

Eric Lomax oli junaintoilija. Lapsena 1920-luvulla hän istui sillalla ja katseli niiden puksuttavan ohi. Oli kohtalon ivaa, että kun japanilaiset valtasivat Singaporen vuonna 1942, parikymppinen Lomax vangittiin tuhansien muiden sotilaiden kanssa ja hän joutui rakentamaan pahamaineista Kuoleman rautatietä viidakon läpi Bangkokin ja silloisen Rangoonin välille.

Sodan päättyessä Lomax vapautui, mutta hän kantoi edelleen vankileirin kauhuja sisällään. Kun hän kohtasi viehättävän naisen – junassa, tietysti – traumat alkoivat purkautua. The Railway Man perustuu vuonna 1995 ilmestyneeseen kirjaan, jonka Lomax kirjoitti pyrkimyksistään vapautua demoneistaan.

Suurin osa Thaimaan ja Burman väliselta kuoleman rautatieltä selvinneistä vaikeni kokemuksistaan. Käsikirjoittaja Frank Cottrell Boycelle kuitenkin selvisi, että tämä piti paikkansa vain päiväsaikaan. Öisin traumatisoituneet miehet kärsivät painajaisista ja ahdistuskohtauksista. Eric Lomaxin kirja teki Cottrell Boyceen vaikutukseen kuvatessaan, kuinka demoniensa kohtaaminen voi vapauttaa niin ihmisen mielen kuin ruumiinkin.

Yksi haasteista oli oikeiden näyttelijöiden löytäminen. Lomax ja hänen kokemuksensa toivat tekijöille mieleen sellaisia brittiläisiä valkokangassankareita kuin Roger Livesey sekä Alfred Hitchcockin kanssa työskennelleet Michael Redgrave ja Robert Donat. Valitettavasti he olivat kaikki jo edesmenneitä, joten oli löydettävä samanlaista arvokkuutta ja piilotettua voimakkuutta henkivä nykynäyttelijä.

– Meille tuli mieleen vain Colin Firth, Cottrell Boyce toteaa. – Hän matkusti kanssamme junalla Berwickiin tapaamaan Ericiä. He selasivat Ericin juna-aikataulukokoelmia, joista osa on niin vanhoja, että ne listaavat hevosten vetämiä rautatievaunuja. He nauroivat. Ericin nauraessa hänen silmänsä kurtistuivat ja hän nosti molemmat kätensä suunsa eteen. Luulen, että se sai Colinin sitoutumaan elokuvaan vähintään yhtä paljon kuin käsikirjoituksemme.

– Monissa käsikirjoituksissa päähenkilö on hyvin yleismaailmallinen. Tässä ei ollut mitään tavanomaista, hahmo heräsi eloon lukiessani, Firth kertoo. – Ericin intohimo juniin ja aikatauluihin, hänen äärimmäiset, jopa sotilaalliset ominaisuutensa, lojaalisuus ja kunniakäsitykset… niistä muodostui dynaaminen persoonallisuus. Hänessä oli myös pimeä puoli, joten minulla oli käsissäni mies, joka oli ihastuttava mutta myös arvoituksellinen.

Elokuvaa kuvattiiin myös Thaimaassa, osittain jopa autenttisilla tapahtumapaikoilla. Siellä tekijät alkoivat hieman käsittää mitä Lomax ja kymmenet tuhannet muut olivat käyneet läpi.

Osa Kuoleman rautatiestä on nykyään turistikohde, mutta elokuvan sotilasasiantuntija vei Jeremy Irvinen ja Skargårdin hahmoa nuorena näyttelevän Sam Reidin radan osalle, jota viidakko oli peittämässä.

– Raivasimme pienen pätkän 40 asteen helteessä ilmankosteuden ollessa 98 prosenttia. Käytimme työkaluja, joita sotavangeilla olisi ollut käytettävissään, ja olimme puolessatoista tunnissa aivan romuina. Kun kuvitteli tekevänsä sitä 16 tuntia päivässä minimaalisella ruoka-annoksella ja vain tilkalla vettä, ymmärsi mistä oli ollut kyse, Irvine kuvailee.

– Käydessämme kallioon hakatussa Hellfire Passissa, Helvetintulen solassa, tuntui kuin siellä edelleen kummittelisivat sen hakanneet minua nuoremmat miehet. Se oli hyvin intensiivinen kokemus.

Firth jakaa tunteen.

– Siellä tapahtui jotain, joka on jättänyt lähtemättömän jäljen, oli kyse sitten omasta mielikuvituksestasi tai ei. Oli käsittämätöntä seistä valtavassa kiveen hakatussa haavassa ja kuulla kuinka sen kaiversi joukko miehiä käsivoimin kuudessa viikossa. Oli musertavaa kuulla kuinka moni kuoli siellä.

Eric Lomax kuoli 93-vuotiaana vuonna 2012, kun The Railway Mania vielä leikattiin, eikä hän koskaan ehtinyt nähdä elokuvaa valmiina. Hän säilytti kiinnostuksensa rautateihin loppuun asti, mikä tuli selväksi, kun hän pääsi kerran käymään kuvauspaikalla. Pyörätuolissa mäen harjalle raahattu mies kiinnitti huomiota kamera-ajoa varten rakennettuun rataan.

– Mikä tuon raideleveys mahtaa olla? vanha ja hauras mies innostui kysymään.

Haastattelu: Lionsgate
Toimittanut: Jouni Vikman

The Railway Man tulee ensi-iltaan 28. maaliskuuta. Lue lisää elokuvasta uudesta Episodista 3/2014.

Aiheeseen liittyvät jutut