Kun vuonna 1946 syntynyt Sylvester Gardenzio Stallone palasi syntymäkaupunkiinsa New Yorkiin vuonna 1969, hän kamppaili näyttelijänä ja käsikirjoittajana useiden vuosien ajan. Ennen Rockya (1976) Stallonen ura koostui pienistä rooleista ja pääosasta pehmopornoelokuvassa Italialainen ori (1970), ja hänen taloudellinen tilanteensa oli äärimmäisen heikko. Työ teatterin vahtimestarina 35 dollarin viikkopalkalla ja hetkellinen kaduilla asuminen tarjosivat suoraa emotionaalista aineistoa Rockyn karuun, työläisluokkaiseen elämään.
Rockyn käsikirjoitus, jonka Stallone kirjoitti vain kolmessa päivässä, sai inspiraationsa maaliskuussa 1975 käydystä raskaansarjan nyrkkeilyottelusta, jossa Muhammad Ali puolusti titteliään haastajaa Chuck Wepneriä vastaan. Wepnerin uskottiin olevan täysin vailla mahdollisuuksia maailman parasta nyrkkeilijää vastaan, mutta hän yllätti kaikki pysymällä pystyssä lähes koko ottelun ajan, ennen kuin Ali voitti hänet teknisellä tyrmäyksellä ottelun 15. erässä – vain 19 sekuntia ennen kellon soittoa. Stallone näki Wepnerissä altavastaajan, joka ei voittanut titteliä, vaan itsekunnioituksensa. Tämä teema – altavastaajan moraalinen voitto – muodosti Rockyn tarinallisen ytimen.
Stallonen uhkapeli
Rockyn tuotannon kannalta ratkaiseva asia oli Stallonen tinkimätön neuvottelutaito. Tuottajat Irwin Winkler, Robert Chartoff ja Gene Kirkwood innostuivat Stallonen käsikirjoituksesta ja tarjosivat siitä ensin 100 000 ja lopulta peräti 265 000 dollaria sillä ehdolla, että pääosaan valittaisiin tunnettu näyttelijä, kuten Burt Reynolds. Stallone kuitenkin kieltäytyi toistuvasti tarjouksista, vaikka hänen oma taloudellinen tilanteensa oli kurja. Hänellä oli tilillään vain 106 dollaria.
Kieltäytyminen oli tietoinen uhkapeli, jonka Stallone otti – hän halusi näytellä päähahmoa, vaikka saisi siitä palkkioksi ”pelkän sokerimunkin ja tonnikalavoileivän”. Neuvottelujen jälkeen tuottajat suostuivat antamaan Stallonelle pääroolin, mutta sillä ehdolla, että elokuvan budjetti pidettäisiin erittäin pienenä. Stallonelle maksettiin käsikirjoituksesta ainoastaan 25 000 dollaria, ja hänen viikkopalkkansa näyttelijänä oli vain 360 dollaria. Tämä kuitenkin kannatti ennennäkemättömällä tavalla, etenkin kun Stallonelle myönnettiin 10 prosentin osuus elokuvan nettotuotoista.
Kun elokuvasta tuli huikea kassamagneetti – se oli vuoden katsotuin elokuva Yhdysvalloissa – Stallone itse kommentoi, että Rocky oli luultavasti ensimmäinen ja viimeinen elokuva, josta kukaan näki nettotuotto-osuuksien todella tuottavan. Hänen tapauksessaan osuus merkitsi lopulta 2,5 miljoonan dollarin tuloja.
Jättimenestyksen lisäksi Rocky sai 10 Oscar-ehdokkuutta napaten niistä kolme pystiä: paras elokuva, ohjaus (John G. Avildsen) ja leikkaus. Parhaan elokuvan pysti oli erityisen merkittävä, sillä vastassa olivat muun muassa Taksikuski ja Kasvot kuvaruudussa. Menestys johti jatko-osiin, joista ensimmäinen, Rockyn uusintaottelu (Rocky II), ilmestyi vuonna 1979.
Rockyn kylmä sota
Rocky IV (1985) merkitsi käännekohtaa Stallonen luomassa elokuvasarjassa. Sen idea syntyi kylmän sodan kiihkeimpinä vuosina, ja sen tuotantoa leimasivat paitsi kaupallinen ylilyönti myös äärimmäiset fyysiset uhraukset. Kyseessä oli Stallonen kolmas ohjaustyö kahden edellisen jatko-osan jälkeen – ja viimeinen ennen vuotta 2006, jolloin hän palasi ohjaajaksi elokuvassa Rocky Balboa.
Stallone ohjasi, päänäytteli ja käsikirjoitti elokuvan. Täydellinen luova kontrolli antoi hänelle mahdollisuuden muokata elokuvaa nopeasti vastaamaan 1980-luvun markkinatrendejä. Samalla se mahdollisti taiteelliset valinnat, jotka myöhemmin johtivat itsekritiikkiin.
Rocky IV yhdistää kaduilta nousseen urheilutähden dramaattisen tarinan Stallonen toisen menestyssarjan, Rambon, avoimen isänmaalliseen ja poliittiseen otteeseen. Juoni rakentuu vastakkainasettelulle, jossa Neuvostoliiton edustama Ivan Drago (Dolph Lundgren) on moderni ja koneellisesti tuotettu nyrkkeilijä, jonka järkälemäinen olemus asetetaan suoraan vastakkain askeettisten ja luonnonläheisten metodien avulla valmistautuvan Rockyn kanssa. Lopullinen ottelu on puhtaasti symbolinen ja fiktiivinen ratkaisu geopoliittiseen konfliktiin, jossa amerikkalainen sankari päihittää pahan imperiumin sen omalla maaperällään.
Kaikenlaisten ylilyöntien lisäksi Stallone pyrki saamaan viimeisen ottelun näyttämään mahdollisimman aidolta. Hän ohjeisti Lundgrenia unohtamaan koreografian ja iskemään häntä rintaan oikeasti noin 20 sekunnin ajan. Tämä johti siihen, että erittäin vahva ja maailmanluokan karateka iski Stallonea rintaan niin kovaa, että se vaurioitti sydäntä ympäröivää kalvoa. Stallone joutui sairaalaan usean päivän ajaksi. Tämä toisaalta palveli myös elokuvan markkinointia vahvistaen Dragon uhan realistisuutta.
Vuosikymmenien jälkeinen uusintaleikkaus
92 minuuttia kestävä Rocky IV erottui merkittävästi sarjan aiemmista osista. Se omaksui 1980-luvun estetiikan, mikä näkyi elokuvan musiikkivideomaisessa rakenteessa. Stallone myönsikin myöhemmin, että puolet elokuvasta koostui montaaseista, joita runsaat hittikappaleet (kuten Burning Heart ja Living in America) korostivat. Myös kolmen ensimmäisen osan säveltäjän, Bill Contin, siirtäminen syrjään Vince DiColan tieltä oli virhe, jonka Stallone taatusti tiedosti.
Vuonna 2021 Stallone julkaisi elokuvasta uudelleenleikatun version, Rocky IV: Rocky vs. Drago (94 min). Julkaisun pääasiallinen motiivi oli taistella sitä vastaan, mitä hän oli itse ohjannut, ja palauttaa Rocky sille käsikirjoitetulle tasolle, jolla se oli ollut ennen MTV-aikakauden estetiikkaa.
Rocky vs. Drago (joka tunnetaan myös lisänimellä The Ultimate Director’s Cut) on kauttaaltaan uudelleenleikattu, kypsempi versio elokuvasta. Vaikka se on vain kaksi minuuttia alkuperäisjulkaisua pidempi, eroavaisuuksia on kymmenien minuuttien verran – molemmat versiot sisältävät lukuisia eksklusiivisia hetkiä.
Uudesta versiosta on poistettu kaikki yliampuvat ja ”liian kepeät” dialogipätkät sekä kohtaukset, joissa oli mukana Paulien (Burt Young) robotti. Näiden camp-elementtien lisäksi otteluiden iskuäänet ovat hillitympiä, ja huomattava osa Brigitte Nielsenin näyttelemän Ludmilla Dragon kohtauksista ja lähikuvista on jätetty leikkaamon lattialle.
Sen sijaan nyt nähdään enemmän Adriania (Talia Shire). Lisäksi elokuvan kerronta on yleisesti huomattavasti dramaattisempaa ja lähempänä osien 1 ja 2 tyyliä. Dragosta tehdään hieman inhimillisempi, ja taustalla kuullaan jälleen Bill Contin tuttuja teemoja. Huomattava muutos on tehty myös kuvasuhteessa: alkuperäinen versio oli 1.85:1, kun taas uusi on rajattu 2.40:1:een.
Rocky vs. Drago on katsojasta riippuen joko shokki tai huomattava parannus. Mikäli on nauttinut elokuvasta camp-henkisenä ja tarkoituksellisen yliampuvana viihteenä, muutokset jättävät paljon hampaankoloon. Sen sijaan, jos kaipaa ensimmäisten osien tyylistä jatkoa, ohjaajan uusi versio on selkeä valinta.
Vielä kerran, Rocky!
Elokuvan Rocky Balboa (2006) synty sai alkunsa Sylvester Stallonen tarpeesta antaa ikoniselle hahmolleen kunniallinen tarinapäätös vuoden 1990 ilmestyneen Rocky V:n (ohjaus John G. Avildsen) epäonnistumisen jälkeen.
Ensimmäisen Rocky-elokuvan tavoin myös Rocky Balboan tarina sai innoituksensa tosimaailman tapahtumasta. Tässä tapauksessa kyseessä oli vuoden 1994 George Foremanin ja Michael Moorerin välinen ottelu, jossa paluun tekevä 45-vuotias Foreman nousi takaisin raskaansarjan mestariksi.
Tämä elokuvasarjan kuudes osa oli paitsi kaupallinen jatko-osa, myös syvästi henkilökohtainen narratiivinen korjaus, jonka tarkoituksena oli palauttaa sarja juurilleen. Tämä onnistui, ja elokuvasta tuli menestys niin kriitikoiden kuin teatteriyleisön keskuudessa. Rockyn tarina ei kuitenkaan päättynyt, vaan jatkui elokuvassa Creed: The Legacy of Rocky (2015).
Vuonna 2024 102-minuuttinen Rocky Balboan alkuperäisjulkaisu sai rinnalleen 117-minuuttisen Director’s Cut -version. Päinvastoin kuin Rocky vs. Drago, tämä uusi ohjaajan versio ei ole kauttaaltaan uudelleenleikattu vaan sisältää lähinnä uusia kokonaisia ja vaihtoehtoisia kohtauksia. Esimerkiksi ensimmäinen kohtaus Rockyn asunnossa paljastaa enemmän hänen aamurutiineistaan ja näyttää samalla, että Paulie punkkaa hänen luonaan.
Vähän tämän jälkeen nähdään kolmeminuuttinen kohtaus, jossa Rocky käy tapaamassa Paulieta tämän työpaikalla heidän keskustellessaan töistä ja tulevaisuudesta. Mukana on muitakin lisäkohtauksia Paulien kanssa, minkä lisäksi Adrianin menetyksestä johtuvaa Rockyn surua avataan laajemmin. Myös Marie (Geraldine Hughes) saa enemmän ruutuaikaa, ja häneen tutustutaan täysin eri tavalla kuin teatteriversiossa.
Ehkä merkittävimmät lisäminuutit nähdään Rockyn ja Stepsin (James Francis Kelly III) välisessä uudessa kohtauksessa. Rocky kyselee Stepsin isästä ja puhuu vanhempien tärkeydestä. Steps puolestaan kysyy, miksi Rocky kutsuu hänen äitiään Little Marieksi. Tämä kohtaus tuo sellaista kahden ensimmäisen Rocky-elokuvan tunnelmaa.
Etenkin edellinen kohtaus huomioon ottaen Rocky Balboa – Director’s Cut on selkeä kädenojennus alkuperäisten osien rauhallisemmasta tyylistä pitäville. Alkuperäinen julkaisu oli jo sellaisenaan toimiva, mutta faneille lisätyt minuutit tuovat kohtuullista lisäarvoa.
Sylvester Stallone haluaisi tehdä myös erikoisversion parjatusta Rocky V:stä. Jää nähtäväksi, tuleeko sellaista koskaan.
Miten nähdä artikkelin versiot?
Sekä Rocky IV:n että Rocky Balboan teatteriversio on julkaistu suomiteksteillä niin dvd:llä kuin blu-rayllakin. Muualla maailmassa siitä on julkaistu myös 4K UHD ilman suomitekstejä.
Kummankaan elokuvan Director’s Cut -versiosta ei ole suomeksi tekstitettyä tallennetta. Ulkomailta ne saa 4K UHD:nä.
Teksti: Tom Kajaslampi