Vuonna 2006 ensi-iltansa saanut Running Scared (2006) on muodostunut yhdeksi nykyelokuvan mielenkiintoisimmista tapauksista, jossa kaupallinen epäonnistuminen teatterilevityksessä on kääntynyt vuosien saatossa poikkeuksellisen vahvaksi kulttimaineeksi. Wayne Kramerin käsikirjoittama ja ohjaama teos on visuaalisesti hyperkineettinen, moraalisesti provokatiivinen ja rakenteellisesti monikerroksinen neo-noir-trilleri, joka haastoi genren perinteiset konventiot tavalla, johon kriitikot ja suuri yleisö eivät välttämättä olleet valmiita julkaisuaikana.
Elokuvan saama 7,3:n IMDb-arvosana ja Rotten Tomatoesin 79 prosentin yleisöpisteet kuvaavat ilmiötä, jossa teos on löytänyt uskollisen kannattajakunnan kotivideomarkkinoiden ja suoratoistopalveluiden aikakaudella.
Running Scared (2006) on synkkä toimintatrilleri, joka sijoittuu rikollisuuden täyttämään New Jerseyhin. Se seuraa rikollisryhmässä toimivan Joey Gazellen ja tämän perheen vaaralliseksi muuttuvaa elämää, kun ase, jolla on tapettu korruptoituneita poliiseja ja jonka Joeyn tulisi hävittää, päätyy vääriin käsiin.
Joey yrittää peittää jälkiä ja suojella itseään sekä läheisiään, mutta tapahtumaketju riistäytyy nopeasti hallinnasta. Tarina etenee intensiivisessä, väkivaltaisessa ja jatkuvasti kiristyvässä jännitteessä, jossa rikolliset, korruptio ja henkilökohtaiset suhteet kietoutuvat toisiinsa.
Yksi merkittävimmistä tekijöistä elokuvan jälkikäteen syntyneessä arvostuksessa on Paul Walkerin roolisuoritus Joey Gazellena. Vuonna 2004 Walker tunnettiin ensisijaisesti The Fast and the Furious -elokuvien toimintatähtenä ja Hollywoodin “kiiltokuvapoikana”. Kriitikot eivät useinkaan pitäneet häntä vakavasti otettavana dramaattisena näyttelijänä, vaan pikemminkin karismaattisena mutta rajallisen roolikirjon omaavana tyyppinä.
Walker hakeutui itse aktiivisesti rooliin, koska hän ihaili Guy Ritchien kaltaisten ohjaajien rosoisia rikoselokuvia ja halusi todistaa kykynsä haastavamman materiaalin parissa. Kramer ei aluksi nähnyt Walkeria Joey Gazellenä, mutta vakuuttui tapaamisessa näyttelijän intensiivisestä katseesta ja kyvystä välittää sisäistä kovuutta. Walkerin valinta rooliin, joka sisälsi äärimmäistä väkivaltaa ja karkeaa kieltä, oli tietoinen riski. Hän totesi, että monet tulevat vihaamaan elokuvaa sen rujouden vuoksi.
Huolimatta vahvasta visiosta ja teknisestä toteutuksesta Running Scared oli teatterikierroksellaan taloudellinen epäonnistuminen. Elokuva tuotti maailmanlaajuisesti noin 9,5 miljoonaa dollaria, mikä ei riittänyt kattamaan edes tuotantokustannuksia, saati sitten markkinointikuluja.
Yksi keskeinen syy epäonnistumiseen oli se, että levittäjä New Line Cinema ei löytänyt sopivaa tapaa markkinoida näin poikkeuksellista elokuvaa. Elokuvalle annettiin vain vähän ensi-iltatukea, eikä sille järjestetty näyttävää punaisen maton ensi-iltaa. Kramer on kertonut, että elokuva oli jopa lähellä jäädä kokonaan ilman teatterilevitystä.
Suurin markkinointiongelma liittyi sensuuriin ja trailerisääntöihin. MPAA-luokitusjärjestelmän vuoksi trailereissa ei saanut näyttää lapsia vaarassa, vaikka tämä oli koko elokuvan keskeinen emotionaalinen elementti. Tämän seurauksena trailerit antoivat vaikutelman tavanomaisesta toimintatrilleristä ilman elokuvan erityistä särmää. Katsojat, jotka olisivat saattaneet arvostaa teoksen syvempiä tasoja, eivät tunnistaneet sitä markkinointimateriaalista, ja perinteistä Walker-toimintaa odottaneet katsojat saattoivat järkyttyä elokuvan nihilistisestä tunnelmasta.
Lisäksi New Line Cinema julkaisi elokuvan vain viikko Eight Below – Seikkailu etelänavalla (2006) -perheseikkailun jälkeen. Tämä aiheutti hämmennystä yleisössä ja Walkerin fanikunnassa, joka koostui suurelta osin nuoremmista katsojista ja joille Running Scared oli aivan liian synkkä ja väkivaltainen.
Vaikka Running Scared floppasi teattereissa, se löysi yleisönsä DVD-julkaisun myötä. Kotivideomarkkinoilla elokuva tavoitti nuoria aikuisia ja elokuvaharrastajia, jotka etsivät valtavirrasta poikkeavaa ja intensiivistä sisältöä.
Elokuvan maine lähti kasvamaan puskaradion kautta ja myöhemmin suoratoistoalustojen aikakaudella katsojat alkoivat arvostamaan elokuvan tiheää tunnelmaa. Monet ovat kuvanneet elokuvaa “paniikkikohtaukseksi selluloidilla”, ja tämä intensiteetti saattoi toimia pienemmällä ruudulla jopa paremmin kuin teatterissa, jossa visuaalinen tykitys saattoi tuntua liialliselta.
Paul Walkerin kuolema auto-onnettomuudessa vuonna 2013 toi elokuvalle uuden huomioaallon. Fanit, jotka halusivat muistella näyttelijää muutenkin kuin vain The Fast and the Furious -sarjan tähtenä, löysivät Running Scaredin ja hämmästyivät hänen suorituksestaan.
Running Scared on esimerkki elokuvasta, joka epäonnistui taloudellisesti mutta saavutti myöhemmin vahvan yleisösuosion. Wayne Kramer loi teoksen, jolla on tunnistettava tyyli ja pysyvä kyky hätkähdyttää. Elokuva on jäänyt elämään teoksena, joka “menee liian pitkälle” ja on siitä ylpeä.
Running Scared, jonka pääosissa nähdään Paul Walkerin lisäksi Cameron Bright, Chazz Palminteri ja Vera Farmiga, on katsottavissa Prime Videossa. Elokuvan ikäraja on K-18 ja kesto 117 minuuttia.
Alla pahamaineinen ja elokuvaa väärentävä traileri.
Lähteet: IMDb, Medium, Rotten Tomatoes, Wikipedia
Lue myös: Nyt suoratoistossa: Viiden tähden kauhuhelmi – tätä ahdistavaa kuvakikkaa et huomannut!
Lue myös: Renny Harlinin 2000-luvun parhaiten arvioitu elokuva saapuu vihdoin Blu-raylle
Lue myös: Vain aikuisille: Ilmaiskatselussa 80-luvun splatterklassikko – kauhu karkaa valkokankaalta katsomoon