Se oli kysymys, jonka Episodi esitti Tom Hardylle haatattelutilaisuudessa Tukholmassa.
– Haluaisin ajatella, että ainakin jotkut kysymykset saavat vastauksensa, Hardy vastaa arvoituksellisesti.
– Oikeastaan halusimme luoda perheen, jonka katsoja oppii hiljalleen tuntemaan. Sen jäsenillä on traumansa ja omat toimintatapansa mutta myös mahdollisuuksia edessään.
Sarjan hahmot ovat tosiaan kokeneet kovia ja kokevat niitä tarinan edetessä lisää. Lisäksi se ylittää monta sovinnaista rajaa. Oliko esimerkiksi James Delaneyn ja hänen siskonsa (Oona Chaplin) epäterve suhde Hardyn idea?
– Vaikea sanoa. Alunperin ajatus oli minun, mutta en kuitenkaan ollut vastuussa siitä miten se toteutui lopullisessa käsikirjoituksessa. James ei tiedä kaikkea, vain että on kasvanut ilman äitiään, joka suljettiin hullujenhuoneelle. Hänen isänsä taas on etäinen ja ankara kasvattaja. Hän siis kasvaa siskonsa kanssa. Aluksi he ovat ystäviä mutta se kasvaa joksikin muuksi. Sitten James karkotetaan sotilasakatemiaan ja sisko lähetetään jonnekin muualle. Hänen isänsä hylkää hänet siten toistamiseen ja hukkumisvaara herättää muistot äidistä.
– 1800-luvun alussa mielenterveysongelmat ratkaistiin sulkemalla potilas Bedlamiin tai vain toivomalla parasta. Pähkinänkuoressa insestisessä suhteessa on kyse Jamesin pakkomielteestä siskoonsa ja halusta rangaista isäänsä äitinsä lähettämisestä Bedlamiin ja lopulta tämän kuolemasta. Mutta asiat eivät olekaan menneet aivan kuten James kuvittelee. Joten joitakin vastauksia saadaan, mutta jäljellä on vielä paljastettavia asioita. Minä ainakin haluaisin kertoa niitä.
Se kuulostaa kovasti siltä, että odotettavissa olisi uusiakin Taboo-kausia.
– Meille on tarjottu mahdollisuus hahmotella toisen kauden käsikirjoitusta. Ja miksi ei, sillä suhteessa vaatimattomiin lähtökohtiinsa sarjasta on jo tullut iso menestys. Se olisi voinut jäädä vain pyörimään jonnekin BBC:n nurkkaan, ja sekin olisi riittänyt minulle, koska pääsin työskentelemään isäni kanssa. Mutta siitä tuli jotain vähän isompaa, mikä on tosi hulppeaa. Tarkoituksemme olikin luoda jotain, jonka varaan pystyisimme rakentamaan lisää. Tarinoiden kannalta Taboo on hyvin hedelmällistä maaperää.
– Siitä tuli sarja, joka tuntuu kokoillan elokuvalta. Jos sen katsoo kerralla alusta loppuun, kuten minulla on tekijänä jo ollut etuoikeus tehdä, peräkkäisistä jaksoista tulee jotain yksittäisiä osia isompaa. Se on katsomistapa, jota minä suosin. Muutamassa pätkässäkin katsottuna se on kuin pari pitkää elokuvaa. Yksittäin katsottuna jaksot ehtivät väljähtyä mielessä. Taboo oli tarkoitettu yhtenäiseksi tarinakokonaisuudeksi, joka esittelisi hahmoja, joiden seuraamista haluaisi jatkaa vaikka maailman ympäri.
Onko tuo siis vihjaus siitä, että sarjan mahdollisessa jatkossa irrottauduttaisiin Lontoosta ja koko Iso-Britanniasta?
– Tässä yhteydessä se tarkoittaisi Amerikan suuntaa, koska sinne matkasivat tuolloin kaikki eurooppalaiset, joilla oli epätoivoisia taloudellisista, yhteiskunnallisista tai henkilökohtaisista syistä ja olivat menettäneet uskonsa tulevaisuuteen vanhalla mantereella. Amerikkaan lähdettiin etsimään vaurautta ja luomaan uutta elämää – varsinkin jos kaapissa kolisi luurankoja. Joten tarinalla on myös tulevaisuus. Mutta Taboon tekeminen olisi ilman sitäkin ollut kokemisen arvoista, Hardy kuittaa.
