Parhaan pitkän animaation Oscarin voittanut Flow ei ilmaantunut ihan tyhjästä. Se aloitti tyylillä Cannesin maailmanensi-illalla ja voittamalla myöhemmin isosti maailman isoimmalla animaatiofestivaalilla Annecyssä. Sekin olisi jo enemmän kuin tarpeeksi, mutta sitten jotain tapahtui: Flow murtautui festivaalikuplastaan ”normaaliksi” elokuvaksi ja osoittautui hyväksi perhe-elokuvaksi. Sitä sen tekijä, tuskallisen ujo latvialaisohjaaja Gints Zilbalodis ei osannut odottaa. Vai osasiko?
– Ei animaatiota ja näytelmäelokuvaa pitäisi nähdä jotenkin erillisinä. Toivon, että Flow ylittää moisia rajoja, koska iso osa vaikutteistani tulee näytelmäelokuvien tekijöiltä. Minua kiinnostaa heidän herkkyytensä ja hienovaraisuutensa, koska en pidä liioittelemisesta, hän kertoi Episodille Cannesissa viime toukokuussa.
– Tarinassa on traagisia näkökohtia, mutta minusta se on voimaannuttava. Halusin tehdä siitä jännittävän, surullisen ja hauskan. Yllättävän. Kuvittelet katsovasi söpöjä eläimiä, suojauksesi laskeutuvat ja sitten muutamat rankemmat iskut yllättävät sinut. Ehkä Flow tosiaan voi ylittää tätä kuilua, ehkä siitä voivat nauttia niin cinefiilit kuin lapsiperheet. Studio Ghiblin elokuvat toimivat kaikille ja yleensäkin animaatio vanhenee mielestäni arvokkaammin. Nämä elokuvat ovat ajattomia.
Sanaton lauma
Ne todellakin ovat. Totta on myös, että paperilla Flow voi vaikuttaa hieman pelottavalta. Siinä ei puhuta, ja tulossa on kaiken tieltään ahmiva pelottava tulva. Se uhkaa myös Kissan kotia. Sillä ei ole ketään apunaan, se on aivan yksin, mutta se onnistuu pelastautumaan veneeseen täynnä muita eläimiä. Sitten ne purjehtivat maailmanlopun läpi.
– Aikaisemmissakaan elokuvissani ei ollut dialogia. Uskon, että se on vahvuuteni: tarinoiden kertominen ennemmin kuvien kuin sanojen kautta, Zilbalodis arvelee.
Lue myös: Nämä 7 ennätystä Oscar-gaalassa rikottiin – Latvialainen animaatio oli eräs illan sensaatioista
– Kaikki hahmot ovat eläimiä ja halusimme niiden myös käyttäytyvän kuin eläimet ja pysyä sillä tavalla todellisempina. Tämä ei ole Disney-elokuva. En voi kertoa yleisölle, mitä niiden päässä liikkuu. Hiljaisuus antoi tilaisuuden olla ilmeikkäämpi elokuvantekijän työkaluilla. Pystyin esimerkiksi keskittymään enemmän kameraan.
Kissan ohella veneessä on kapybara, leikkisä koira, kissamaki ja sihteeri-lintu, joka on joutunut parvensa hylkäämäksi. Ne eivät ikinä ole olleet toistensa seurassa. Mikä voisi mennä vikaan?
– Se oli lähes kuin normaali roolitusprosessi. Tutkailimme erilaisia eläimiä, mietimme niiden persoonallisuuksia ja pyrimme antamaan jokaiselle valokeilaa. Mietimme yksilöitä ja yhteisöjä, milä tavalla yksittäinen olento haluaa – tai ei halua – kuulua yhteisöön.
– Kissa on hyvin itsenäinen ja omillaan toimeentuleva, mutta koira on päinvastaisella matkalla, vasta alkamassa tehdä omia päätöksiään. Kapybara ei juurikaan muutu, mutta siinäpä se: ne tulevat jo juttuun kaikkien kanssa. Se on rauhantekijä kaikkien muiden riidellessä.
Eläinten liikkeiden peilaaminen elokuvassa oli ykkösprioriteetti tekijöille.
– Animaattorimme katsoivat kissavideoita. Työkseen! He kutsuivat sitä tärkeäksi tutkimustoiminnaksi. Joitakin asioita on kuviteltava, totta kai, mutta suurin osa yksityiskohdista tai jopa äänistä tuli todellisesta elämästä. Halusimme edelleen pitää sen todellisena. Eri kissoja kuunnellessa voi heti todeta, että niillä on erilaiset persoonallisuudet. Siihen on vain kiinnitettävä huomiota.
Niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin, Zilbalodis ei pidä itseään erityisesti kissaihmisenä.
– Luulen, että nautin enemmän koirien seurasta, mutta olen ehkä itse enemmän kuin kissa. Elokuvassa tämä itsenäinen olento oppii hyväksymään muita. Se on jotain, mitä minunkin on pitänyt oppia, sillä edellisessä elokuvassani Away tein kaiken itse. Nyt minun piti oppia työskentelemään muiden kanssa. Ihmisten ei tarvitse tietää tarinaani, mutta he kyllä vaistoavat, milloin elokuva on tärkeä sen tekijöille.
Realismista tunteeseen
Muutamaa kuukautta myöhemmin Zilbalodis puhuu edelleen katsojille, tällä kertaa Torontossa. Flow’n matka ei ole ohi.
– Alan kirjoittaa musiikkia todella aikaisessa vaiheessa vielä käsikirjoitusta tehdessäni. Se on todella tärkeää, sillä musiikki auttaa minua ymmärtämään tarinaa. Se on helpoin tai hauskin osuus, käsikirjoituksen kirjoittaminen on vaikein. Tekemällä niitä samaan aikaan tavallaan tasapainotan niitä, hän hymyilee.
– Kuten totesin, tämä on ensimmäinen elokuvani oikean ryhmän kanssa. Minun oli keksittävä miten kommunikoida muille ideoitani. Joskus pystyin siihen suusanallisesti, mutta joskus vain piirsin hahmotelmia tai käytin musiikkia. Se auttoi välittämään ideaa. Eläimissä on on viattomuutta, joka saa heti kiintymään niihin. Yritimme myös käyttää söpöimpiä löytämiämme ääniä alussa. Animaatiossa voi vähän huijata prosessia sillä tavalla.
Hän myöntää silti eläimien animoinnin mutkikkaaksi. Vaikeammaksi kuin ihmisten animoinnin.
– Niillä on neljä jalkaa ja se on neljä kertaa hankalampaa. Kissat ovat hyvin monimutkaisia, koska ne eivät tunnu noudattavan mitään yksinkertaisia sääntöjä. Ne ovat joustavia ja taipuisia, fysiikan lait eivät tunnu koskevan niitä. Kaikki ovat nähneet kissoja ja koiria, joten ihmiset tajuaisivat heti, jos jokin asia ei olisi oikein. Muiden eläinten osalta minulla oli enemmän vapauksia.
– Emme olleet tekemässä dokumenttia. Tutkimme todellista elämää, mutta emme toisintaneet sitä. Aluksi Kissa on vain kissa. Mutta sitten siitä tulee jotain vähän enemmän, se on pohtivampi. Kaikki hahmot tekevät päätöksiä ja niiden kautta opimme tuntemaan niitä.
– Emme voineet laittaa niitä puhumaan keskenään, vaikka kyse oli siitä pitäisikö venettä ohjata tuonne vai tänne, pitäisikö siihen ottaa lisää matkustajia vai ei. Halusin päätöksistä monimutkaisia, ohjaaja selittää.
– Se johti tähän maagisen realismin valtakuntaan. Emme enää oikeastaan huolehtineet logiikasta, ennemmin oli kyse puhtaasta tunteesta.
– Jos uskaltaa olla erilainen, vai vakuuttaa cinefiiliyleisön, koska he haluavat tulla haastetuiksi. On silti myös mahdollisuus tavoittaa perheyleisö loukkaamatta heidän älykkyyttään. Uskon, että ihmiset haluavat nähdä uusia asioita, joihin eivät ole törmänneet aikaisemmin. Sellaisten hankkeiden myyminen on vaikeaa, mutta riskejä pitää uskaltaa ottaa.
Teksti: Marta Bałaga, Cannes
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.