Suffragette on draama naisista, jotka perustivat naisten äänioikeutta ajaneen liikkeen 1910-luvun Isossa-Britanniassa. Elokuvan on käsikirjoittanut Abi Morgan (Rautarouva, The Invisible Woman) ja ohjannut Sarah Gavron (Brick Lane).
Carey Mulligan (Drive, The Great Gatsby – Kultahattu) näyttelee pelotonta ja oikeudentajuista Maudia, josta tulee nousevan naisasialiikkeen kantava voima. Elokuvamaailman tietoisuuteen An Education -draamasta ponnahtanut Mulligan pääsee näyttelemään nyt lähempänä omaa ikäänsä kuin aiemmassa roolissaan, joten Mauden esittäminen tarjosi hänelle myös henkilökohtaisen kasvupohjan.
– Näyttelin An Education -elokuvassa itseäni kahdeksan vuotta nuorempaa hahmoa, joten olen vasta viime aikoina päässyt näyttelemään oman ikäluokkani rooleja. Esitän silti tässäkin elokuvassa itseäni nuorempaa hahmoa, mutta Maud ja muut liikkeen naiset olivat ikäänsä nähden vanhoja, sillä heillä oli rankka ja uuvuttava elämä, Mulligan kertoo Los Angeles Timesin järjestämän näytöksen jälkeen.
Suffragetiksi kutsutun aktivistin näytteleminen ei kuitenkaan ollut Mulliganille itsestäänselvyys.
– Olin epävarma historiallisen elokuvan tekemisestä, sillä olin jo lupautunut romanttiseen draamaan Far From the Madding Crowd, ja koska olen näytellyt aika monessa muussakin historiallisessa elokuvassa. Mutta tajusin, että kyse ei ole vain historiasta vaan naisille tärkeistä asioista. Kyse oli meidän puolestamme taistellusta sodasta, jonka voitosta nautimme edelleen.
Mulligania voi syystäkin kuvata vakavaksi näyttelijäksi, joka vaatii elokuviltaan syvällisempää sanomaa.
– Olen pysytellyt erossa helposti luokiteltavista, supersankari- ja scifi-elokuvista. Kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi niistä, mutta en vain ole löytänyt kiinnostavaa roolia niiden kaltaisista elokuvista. Pyrin aina löytämään sellaisia hahmoja, joita en ole aiemmin näytellyt. Maud oli sellainen. Hän on niin tavallinen elokuvan alussa, joka oli upeaa. Sen sijaan, että hän olisi vain elänyt elämäänsä, hän yritti säilyä hengissä monien muiden kaltaistensa naisten tavoin. Liikeen ja tarinan kautta hänestä tulee fantastinen ja inspiroiva aktivisti, joten tämän kehityskaaren näytteleminen oli suuri haaste.
Maud työskentelee pesulassa, joka on raskas ja epäkiitollinen työ. Hänellä on myös lapsi miehensä Sonnyn (Ben Whishaw) kanssa. Mulligan oli hämmästynyt, miten vähän hän oikeasti tiesi Maudin ja tämän kanssasisariensa elämästä. Pelkästään käsikirjoituksen lukeminen oli näyttelijälle oppitunti.
– Kukaan tuntemani ihminen ei tiedä, että nämä naiset olivat nälkälakossa ja tuhosivat julkisia rakennuksia ja taidegallerioita. He eivät pelkästään kaataneet paria postilatikkoa, mikä on koulussa oppimani siloteltu versio. Muistan nähneeni oppikirjoissa valokuvia hattupäisistä naisista, jotka marssivat kadulla iloisesti laulaen ja pitäen teekutsuja. En tiennyt todellisuudesta mitään.
Kun rauhanomaiset protestit eivät johda mihinkään, koulutetuista ja työväenluokan naisista koostuva ryhmä ei epäröi käyttää äärimmäisiä keinoja saadakseen äänensä kuuluville ja saavuttaakseen tasa-arvon.
– Ennen varsinaista äänioikeusliikettä ylempään ja keskiluokkaan kuuluneet naiset ajoivat tasa-arvon edistämistä.Eri sosiaaliluokkiin kuuluvat naiset eivät edes olleet tekemisissä toistensa kanssa tuona aikana, mutta heidän merkityksensä ymmärrettiin kaikkien yhteiskuntaluokkien kannatuksen saamiseksi. Niinpä työläisnaiset alkoivat järjestää mielenosoituksia, puhuakseen niissä ja saadakseen äänensä kuuluville. Sääntöjä rikottiin monella rintamalla. Se oli myös suuri historiallinen tapahtuma, josta ei ole koskaan ennen tehty elokuvaa, korostaa Mulligan.
Elokuvassa pyrkimys realismiin ja aitouteen ulottui myös puvustukseen. Näyttelijät käyttivät vanhoja vaatteita niin paljon kuin mahdollista. Mulliganin asut olivat peräti sata vuotta vanhoja, mutta niiden pelättiin repeävän toimintakohtauksissa, joihin valmistettiin kopiot uusista materiaaleista.
– Kaikki hänen vaatteensa olisivat olleet käytännöllisiä ja moneen kertaan käytettyjä kirppislöytöjä. Muodinmukaisuus ei olisi tullut edes hänen mieleensä.
– Elokuvassa on paljon toimintaa. Naiset eivät pelkästään istu puhumassa poliittisista asioista, vaan toimivat militanttien tapaan. He saivat viestinsä kuuluville ollen äänekkäämpiä kuin ketkään muut.
Näyttelijä löysikin roolin kautta sisäisen vahvuutensa.
– Kun aloin näytellä, olin usein ainoa nainen miesten keskellä. Joko yritin miellyttää muita olemalla kohtelias ja mukava koko ajan keskittyen työhöni tai esitin rääväsuista kovista. Suffragettessa näytteleminen sai minut havahtumaan, että minun ei tarvitse esittää mitään. Voin olla oma itseni naisena ja itsevarma omista ideoistani. Olen aikuinen, jolla on oikeus saada ajatukseni kuuluville ilman että minun pitää manipuloida tilannetta.
Vaikka Maud on fiktionaalinen hahmo, elokuvassa nähdään naisasialiikkeen toimintaan liittyneitä merkittäviä historiallisia hahmoja, kuten Meryl Streepin (Rautarouva, Into the Woods, Perhe – August: Osage County) esittämä Emmeline Pankhurst, joka johti liikettä ja perusti naisten sosiaalisen ja poliittisen liiton (Women´s Social and Political Union). Keskeisiä sen toiminnassa olivat myös Emily Wilding Davison ja David Lloyd George. Heitä näyttelevät Natalie Press ja Adrian Schiller.
– Meitä kiinnosti kertoa tarina tavallisen työläisnaisen näkökulmasta vuonna 1912. Teimme valtavasti taustatyötä. Kahlasimme läpi julkaisemattomia päiväkirjoja, muistelmia, poliisiraportteja ja akateemisia tekstejä. Kehitimme niiden pohjalta monesta henkilöstä koostuvan Maudin, joka osallistuu oikeisiin tapahtumiin ja tapaa liikkeen tiimoilta tärkeitä historiallisia hahmoja, sanoo Gavron.
Gavronin haasteena oli ohjata historiallinen tarina niin, että sen sanoma epätasa-arvosta puhuttelee tämän päivän ihmisiä.
– Olin hyvin innoissani löydettyäni tarinan ja tehdessäni siihen liittyvää taustatyötä. Paloin halusta näyttää elokuvan katsojille, etenkin kun sain työskennellä niin upeiden naisnäyttelijöiden kanssa. Olin halunnut ohjata tämän tarinan 10 vuotta, ja kesti kuusi vuotta ennen kun pääsin tositoimiin. Kuten Abi on sanonut, meidän piti markkinoida tätä pienenä taide-elokuvana, jossa on toimintaa ja räjähdyskohtauksia.
Gavronin ylistämiin näyttelijöihin kuuluu myös Helena Bonham Carter (Cinderella – Tuhkimon tarina, The Lone Ranger), joka esittää keskiluokkaista Edithtia. Hän on taitava kemisti mutta antoi miehensä johtaa puotiaan, jossa paikallinen naisryhmä kokoontui. Myös Edith perustuu useampaan tosielämän sankariin.
Korkeasti koulutettu Emmeline Pankhurst oli loistava puhuja, jolla oli hyvät yhteydet yhteiskunnan huipulle.
Mulligan ehdotti rooliin Meryl Streepia. Vaikka rooli on cameomaisen lyhyt, legendan ohjaminen oli Gavronille unelmien täyttymys.
– Ehdottomasti. Meryl vastasi nopeasti ja positiivisesti pyyntöömme. Vietimme pari upeaa päivää kuvatessamme hänen kanssaan Lontoossa.