Käsikirjoittajalegenda William Goldman (All the President’s Men, The Princess Bride) kirjoitti kirjassaan Adventures in the Screen Trade kuuluisat sanat: “Kukaan ei tiedä mitään… Yksikään ihminen koko elokuva-alalla ei varmuudella tiedä, mikä tulee toimimaan. Se on aina pelkkää arvailua, ja jos olet onnekas, harkittua arvailua.”
Goldmanin sanat tulevat mieleen Paluu tulevaisuuteen -elokuvan yhteydessä. Vuonna 1985 ensi-iltansa saanut aikamatkustusseikkailu saattaa tänä päivänä olla ilmiselvässä klassikon asemassa, mutta sen matka valkokankaille oli kaikkea muuta kuin ilmiselvä. Robert Zemeckisin ja Bob Galen alkuperäinen käsikirjoitus hylättiin studiopomojen toimesta hurjat 44 kertaa ennen kuin se vihdoin sai vihreää valoa.
Useat studiot pitivät koko konseptia hämmentävänä ja taloudellisesti kannattamattomana. Disney hylkäsi projektin, koska sivujuoni, jossa Marty McFlyn oma äiti ihastuu tulevaan poikaansa menneisyydessä, oli liian rohkea yhtiön perheystävällistä brändiä ajatellen. Universal taas piti käsikirjoitusta liian kilttinä aikansa suosittuihin räväköihin komedioihin verrattuna.
Ensimmäisissä käsikirjoitusversioissa ikonisen DeLorean-auton tilalla on aikamatkustuksen mahdollistava jääkaappi, ja Doc Brownin lemmikkinä oli koiran sijaan simpanssi. Nämä olivat vain joitain monista muutoksista, jotka käsikirjoitus koki ennen lopullista versiotaan.
Tämän lopullisen version vihreän valon mahdollisti Zemeckisin ohjaaman Vihreän timantin metsästys -elokuvan menestys. Seikkailuelokuvan menestyksen siivittämänä Steven Spielberg puski Paluu tulevaisuuteen -käsikirjoituksen läpi Universalilla, joka lopulta näytti elokuvalle vihreää valoa.
Lähde: Screen Rant
