Liettuan talouden romahdettua 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella jäi mullistuksien panttivangiksi myös Marko Mäkilaakson pitkäaikainen unelma, zombisotaleikki War of the Dead – Stone’s War. Sen piti alunperin ilmestyä jo muutama vuosi sitten, mutta ensi-iltaansa se on päässyt vasta nyt.
Vaikka päällimmäisenä muistoissa ovat tuotannon loppusuoran ongelmat, on Mäkilaakso kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen.
– Totta kai näen vain ison ongelman, mutta leffa on se, jonka halusin tehdä. Just tuollaisen actionleffan, Jäätävä polte -tyyppisen videopelimäisen elokuvan, ohjaaja maalailee.
– Me tehdään – toivon mukaan – kaupallista leffaa, se on puhtaasti viihdettä eikä yritäkään olla mitään muuta.
Näyttelijä Samuli Vauramolla on samansuuntaiset esikuvat.
– Jean Claude van Dammen Bloodsport on legenda. Ajattelin, että jos joku päivä pääsisi tekemään jotain sellaista. Koululaisena juoksi nopeasti koulusta kotiin, kun edellisenä päivänä oli nauhoittanut James Bondin telkkarista. Kun oli valmistunut näyttelijäksi tuli realismi vastaan, että täällä ei sellaista tehdä. Jos sitä haluaa, on lähdettävä jonnekin muualle. Ja sitten tuli yhtäkkiä tällainen tilaisuus vastaan. Oli kuin olisi päässyt lastentarhaan takaisin ”sit täältä tulis nää ja sit nää ampuis ihan hirveesti ja tota vois potkaista ja tolta vois ampua koko pään irti”. Ei semmoista vaan pääse tekemään, mutta nythän se on muuttumassa täällä. Pikku hiljaa on menty siihen, että ei tarvitse häpeillä. Voi tehdä rehellisesti viihdyttävää.
– Ei vain vakavaa taideleffaa, komppaa kuvaaja Hannu-Pekka Vitikainen.
Jäätävän poltteen ja videopelien lisäksi Mäkilaakso listaa omiksi suosikeikseen Rambot sekä Indiana Jonesit ja muut Steven Spielbergin elokuvat.
– Mä olen niin kaupallinen ihminen kuin voi olla, Michael Bay rules! hän tunnustaa.
– Minulla on tavallaan toisinpäin, en ole juuri ollenkaan action-ihminen enkä ole tykännyt action-leffoista. Päin vastoin [Andrei] Tarkovskit ja muut on mun juttu. Ja ehkä tästä kombinaatiosta tulee meidän juttu. On hieno tehdä tuollaista itselle uutta genreä mitä ei olisi ajatellut; että minusta tulee action-elokuvan kuvaaja. Oli hieno päästä tekemään, että okei, tässä on tämmöisiä mahdollisuuksia, Vitikainen kertoo.
Elokuvaa on helppo moittia kaveriporukalla tehdyksi roiskutteluksi, mutta tekijäporukka tietää totuuden.
– Kaveriporukalla, joo. Mutta ei niin, että mennään vaan ja sohitaan, se oli kaikki tarkkaan mietitty. Se on ihan tekemällä tehty sillä vähän alle miljoonalla mikä meillä oli budjetti. Halusin valkokankaalle lapsuuden suosikkielokuvien maailman tietäen täsmälleen mitä siitä tulee. Totta kai nyt vuosien jälkeen tekisin ihan toisenlaisen elokuvan, koska se oli se vimma tehdä silloin. Että mennään ja tehdään ja fiilistellään ja nautitaan, ei tällaisia mahdollisuuksia usein tule, Mäkilaakso toteaa.
War of the Deadin konsepti voi saada historiaan perehtyneen ihmisen pään pyörälle, kun suomalaisten, amerikkalaisten, venäläisten ja saksalaisten liittolaisuus- ja viholliskuviot menevät iloisesti sekaisin jatkosodan aikaan. Mäkilaakso oli kaavaillut elokuvaan pitempää taustoittavaa alkuselostusta.
– Tuottaja Joel Soisson sanoi, että kaikki ajattelee vain jenkkejä, ei niitä kiinnosta Suomi tai mikään muukaan maa. Tärkeintä on, että tiedetään, että on nää ja nää, ja ne menee tonne, se on siinä ja action alkamaan. Niin siinä kävi, että alkuselostus on hyvin simppeli. Se oli alunperin pitempi ja siinä oli montaasi, mutta 30 sekunnin kohtaus olisi maksanut 150 000, ja jouduttiin deletoimaan se idea. Mutta kaikki oli selitetty ja tuntui loogiselta siinä taiteellisessa vapaudessa, joka oli otettu, Mäkilaakso perustelee.
Vitikainenkin myöntää, että välillä joitakin asioita pitää tehdä vain, koska se näyttää hyvältä.
– Varsinkin elokuvassa, joka lähtee noin visuaaliselta pohjalta.
Vauramolla tosin oli yksi hetki, jolloin uskottavuus hänen mielestään kärsi.
– Minun olisi pitänyt potkaista korkealle, ja minulla oli jalassa modernit maiharit. Sanoin, että enhän minä voi potkaista niin korkealle, sillä jos maiharit näkyy kameralle, niin illuusio murenee. Vieressä oli stuntmies zombiksi maskeerattuna. Vastaus oli, että ”joo, mä ymmärrän sun pointin, mutta eiköhän vaan kuvata”.
Haastattelu: Jouni Vikman
Kuvassa ohjaaja Marko Mäkilaakso. Lue arvio elokuvasta täältä.
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.