Kolumni: Onko Martin Scorsesen mammuttimainen mafiaeepos suuruudenhullu projekti?

Loppuvuoden odotetuimpiin elokuviin kuuluu The Irishman, vaikka se tuleekin vain rajoitettuun teatterilevitykseen.

Marraskuussa ilmestyvä Netflixin alkuperäistuotanto The Irishman on Martin Scorsesen ohjaama eeppinen rikoselokuva, joka tuo yhteen veteraanitähdet Al Pacinon ja Robert De Niron.

Mukaan on houkuteltu myös Mafiaveljistä tuttu Joe Pesci, joka oli jo ehtinyt lopettaa uransa.

Tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa De Niro esittää mafian tappajaa, joka oli tavalla tai toisella osallinen Pacinon esittämän ammattiyhdistyspomo Jimmy Hoffan katoamiseen. Pesci esittää mafiapomo Russell Bufalinoa.

De Niro, Pacino ja Pesci ovat reilusti yli seitsemänkymppisiä, ja vuosikymmeniä kattavassa elokuvassa roolihahmoja on nuorennettu digitaalisesti, mikä on maksanut maltaita. Elokuvan budjetti on 159 miljoonaa, ja se on Scorsesen uran kallein tuotanto.

The Irishman on paitsi Scorsesen kallein myös pisin elokuva. Kolmituntinen Wolf of Wall Street ja lähes yhtä pitkä Casino häviävät pituudessa reilusti The Irishmanille, jonka kesto on peräti kolme ja puoli tuntia. Indiewire kirjoittaa, että The Irishman on pisin laajalle yleisölle suunnattu amerikkalainen elokuva yli kahteenkymmeneen vuoteen.

The Irishman esitetään yleisölle ensimmäisen kerran 27. syyskuuta New Yorkin elokuvajuhlilla. Netflix esittää Yhdysvalloissa elokuvaa marraskuun alusta rajoitetussa teatterilevityksessä ennen kuin se tulee suoratoistopalveluun katsottavaksi 27. marraskuuta.

Kolmi- ja puolituntinen elokuva on hankala pala elokuvateatteribisnekselle, koska lipun hinta on sama kuin puolta lyhyemmällä elokuvalla, mutta sitä ei ehditä esittää päivän aikana yhtä monta kertaa.

Netflixille taas ei ole mitään haittaa pitkästä kestosta, pikemminkin päin vastoin. Netflixin tavoitteena on saada käyttäjät pysymään linjoilla mahdollisimman pitkään, joten yhtiöllä ei ole mitään tarvetta rajoittaa elokuvan kestoa.

Netflix tarjoaa tekijöille yleensä muutenkin enemmän taiteellista vapautta kuin perinteiset elokuvayhtiöt. Ei siis ihme, että Scorsese löysi elokuvalleen kodin Netflixistä.

Elokuvatoimittaja Kalle Kinnunen tosin kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, että The Irishman on monien muiden Netflixin originaalielokuvien tapaan ongelmallinen. The Irishmanin pitkä kesto osoittaa Kinnusen mukaan, että Scorsesella on ”lähtenyt homma lapasista”, kun tuotantoa ei Netflixillä valvota yhtä tarkkaan kuin on perinteisesti totuttu.

Elokuvaa ei ole vielä päästy katsomaan ennakkoon, joten siitä on hankala keskustella, mutta joka tapauksessa Kinnusen kommentti on mielenkiintoinen. Yleensähän studioiden valvontaa ja puuttumista tuotantoihin pidetään huonona asiana. Hyvä esimerkki tästä on Sergio Leonen vuoden 1984 ohjaustyö Suuri gangsterisota, joka on monella tavalla The Irishmanin kaltainen elokuva: arvostetun veteraanin ohjaama mittava mafiaeepos, jonka pääosassa on Robert De Niro.

Leonen elokuvaa esitettiin Euroopassa lähes nelituntisena versiona, mutta Yhdysvalloissa elokuvastudio leikkasi siitä hieman yli kaksi tuntia kestävän version ilman ohjaajan suostumusta. Lyhennettyä versiota pidetään yleisesti täysin epäonnistuneena, kun taas Euroopassa nähty pitkä versio on noussut klassikon asemaan.

Eikö siis ole hyvä, että Scorsese saa vapaat kädet? Haluaisitko mieluummin katsoa studion leikkaaman kaksituntisen The Irishmanin vai Scorsesen toiveiden mukaisen täyspitkän version? Vaikka projekti vaikuttaisikin suuruudenhullulta, olisi valinta ainakin minulle helppo.

Jussi Huhtala

Tässä kolumnisarjassa tarkastellaan kotiteatterijulkaisuja ja striimipalveluja sekä niihin liittyviä ilmiöitä. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JussiHuhta1a

Sarjan edellinen kolumni:
Mikään ei ole ikuista – Netflixin kasvu hidastuu

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Vastaamalla näet muiden vastaukset.