Kommentti: Sharknado on huono elokuva, eikä siinä ole mitään hauskaa

En katsonut Sharknado 3:a eilen, kun se sai Suomen tv-ensi-iltansa, ja skippasin myös sarjan toisen osan. Ensimmäisen olen nähnyt, enkä pitänyt siitä lainkaan. Siksi jätin jatko-osat väliin. Sosiaalinen media kuitenkin selvästi nauttii näistä elokuvaelämyksistä enemmän kuin minä ja sarjan kolmososakin herätti mukavasti keskustelua Suomi-Twitterissä.

Monet siis ilmeisesti pitävät Sharknado-leffoja viihdyttävinä, mutta minusta ne ovat enemmän tv-tapauksia kuin elokuvia. Niitä keräännytään katsomaan Twitterin ääreen kuin urheilukilpailuja. Katsojat kommentoivat näkemäänsä livenä uudelleentwiittausten toivossa ja vääntävät vitsejä tapahtumien hölmöydestä.

Tällaisen elokuvan katselu voi olla sosiaalisen median hashtag-yhteisön seurassa viihdyttävää, mutta katsooko joku näitä yksin? Sharknado on aivan surkea elokuva, eikä se ole edes viihdyttävällä tavalla huono, kuten Twitter-keskustelusta voisi päätellä. Se on vain huono.

Sharknado on huono, koska sen on tarkoituskin olla huono. Koko sarjan suosio perustuu roskaleffan imagoon ja älyttömään nimeen. Huonous huonouden vuoksi tekee koko elokuvasta teennäisen, koska oikeat hyvät huonot elokuvat ovat aina olleet vilpittömiä: Niistä piti tulla hyviä.

Kevään Night Visions -festivaaleillakin täydelle salille esitetty The Room on oikea huono elokuva. Sen katsominen aiheuttaa minulle joka kerta suurta mielihyvää. Tuottaja, ohjaaja, käsikirjoittaja ja pääosanäyttelijä Tommy Wiseau oli selvästi projektinsa kanssa täysin tosissaan, ja päätyi tekemään yhden kaikkien aikojen parhaimmista huonoista elokuvista.

Sen kaikkia ongelmia ei voi mitenkään selittää auki, koska uusia vikoja tuntuu löytyvän jokaisella katselukerralla aina vain enemmän. Suosittelen sitä kaikille niille, jotka eivät ole sitä vielä nähneet, koska se on huonoudessaan aivan omassa luokassaan. Nauran sille, koska sitä ei ole tarkoitettu naurettavaksi. Se on The Roomin huonouden ja samalla myös sen suuruuden ydin.

Sharknado on kuitenkin elokuva, jota ei ole tehty vakavasti otettavaksi. Se on hölmö, koska se haluaa olla hölmö ja se on huono, koska se haluaa olla huono. The Roomin huumori on tahatonta, koska elokuvan piti olla vakava draama. Sharknadosta taas näkee tasan tarkkaan, milloin tekijät ovat halunneet saada katsojat nauramaan silkalle päättömyydelle. Kaikki on laskelmoitua eli tylsää.

Pahinta Sharknadossa onkin se, että se antaa ymmärtää, että hyvän huonon elokuvan voi vain päättää tehdä. Tämä on loukkaus kaikkia maailman loistavia huonoja elokuvia kohtaan. Samalla tavoin kuin hyvät elokuvat, myös maailman parhaat huonot elokuvat ovat vaatineet Tommy Wiseaun tai Ed Woodin kaltaisia poikkeusyksilöitä, jotka eivät ole missään vaiheessa tiedostaneet tekevänsä jotain todella todella huonoa. Siksi heidän elokuvansa muistetaan edelleen. He tekivät elokuvansa vakavasti.

Sharknadon ongelma on se, ettei kukaan sen tekijöistä ota mitään vakavasti, ja siksi se on vain pelkkä huono elokuva.

Joonas Alanne

Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja. Seuraa Twitterissä: @JoonasAlanne