Pääkirjoitus: Kuolemaa ja eläviä kuvia

19.10.2014 15:11

Pääkirjoitus 10/2014

Helmikuussa tuli uutinen Philip Seymour Hoffmanin kuolemasta huumeiden yliannostukseen. Elokuussa hätkäytti Robin Williamsin itsemurha. Kuitenkin vasta Peter von Baghin menehtyminen syyskuussa pitkän sairauden jälkeen havahdutti miettimään millaisia merkkihenkilöitä elokuvamaailma onkaan vuoden 2014 aikana jo nyt menettänyt.

Elokuvatähdissä ja muissa omilla kasvoillaan tunnetuissa alan ammattilaisissa on se mielenkiintoinen piirre, että menetykset tuntuvat myös henkilökohtaisilta. Verkkopalvelujen kommenttipalstoilla Lepää rauhassa -hymistelyt saavat jo makaabereja piirteitä, kun Hollywood-tähti lähes omitaan oman perheen jatkumoksi. Elokuvaharrastajan mielessä jokainen poismeno kuitenkin limittyy omiin kokemuksiin ja elämäntilanteisiin.

Aikoinaan Suomessa oli vain muutama tv-kanava, ja niillä esiteltiin elokuvia harvakseltaan. Mustavalkoiset klassikot tulivat tutuiksi ja esimerkiksi Shirley Temple jäi elämään sydämeen ikuisena, aurinkoisena kiharapäänä. Lauren Bacall puolestaan vanheni arvokkaasti myös valkokankailla ja oli loppuun asti yksi viimeisistä muistutuksista Hollywoodin studiokultakauden glamourista.

Elokuvat jäädyttävät aikaa, ja rakkaan teoksen tekijän kuolema herättää ajattelemaan, kuinka paljon aikaa on kulunut suosikeista, jotka muistaa katsoneensa kuin vasta eilen. Menahem Golanin kuolema sai haikeudella muistelemaan monia 1980-luvulla katsottuja toimintavideoita, jotka alkoivat Golan-Globus -tuotantoyhtiön tunnuksella. Richard Kiel oli ikimuistettava konna Bond-elokuvissa, kun ne olivat hölmön viihdyttävimmillään.

Ghostbusters – Haamujengi
(1984), Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? (1988) ja Jurassic Park (1993) ovat moderneja klassikoita, ja on vaikea käsittää, että poissa ovat niin ensin mainittua käsikirjoittanut ja siinä näytellyt Harold Ramis kollegansa Casey Kasemin kanssa, Roger Rabbitin hapan yksityisetsivä Bob Hoskins ja viimeksimainitun intohimoinen huvipuistomiljonääri Richard Attenborough.

Ohjaaja Alain Resnais, spagettilänkkärien Eli Wallach, valkokankaan ja tv:n James Garner, lapsitähtenä aloittanut Mickey Rooney, uudenlaista komediaa esitelleet Joan Rivers ja Rik Mayall, Texas Chainsaw Massacre -klassikon Marilyn Burns, hirviötaiteilija H.R. Giger ja moni muu. Hyvästi ja kiitos.

Roolihahmot ja niiden näyttelijät menevät helposti kokeneemmaltakin elokuvafanilta sekaisin. Näyttelijän kuollessa mikään – eivät edes aika tai teknologian muutokset – ei hävitä hänen tallennettuja suorituksiaan. Niiden kautta katsoja voi kohdata edesmenneen ystävänsä uudelleen ja uudelleen. Siihen ei ihan mikä tahansa some pysty.

Jouni Vikman
Päätoimittaja

PS. Kuin sattumalta muutamaa tässäkin mainittua edesmennyttä voi kunnioittaa loka-marraskuun vaihteen Night Visions -festivaalilla.

Lisää luettavaa