Samurai Cop (1991) on täydellinen esimerkki siitä, kuinka totaalinen tekninen ja narratiivinen epäonnistuminen voi synnyttää kulttuurisen ilmiön. Iranilais-amerikkalaisen Amir Shervanin ohjaama teos oli alun perin tarkoitettu vakavasti otettavaksi “buddy cop” -toimintaleffaksi, mutta sen sijaan se on noussut yhdeksi “so bad it’s good” -genren kirkkaimmista ikoneista.
Elokuvan tuotantohistoria on täynnä uskomattomia käänteitä, jotka selittävät sen ainutlaatuisen, lähes surrealistisen luonteen.
Ohjaaja Amir Shervan oli tehnyt pitkän uran Iranin kaupallisessa elokuvateollisuudessa ennen maassa tapahtunutta vuoden 1979 vallankumousta. Muutettuaan Yhdysvaltoihin hän pyrki toteuttamaan amerikkalaista unelmaa tekemällä Hollywood-tyylisiä toimintaelokuvia, mutta tuloksena oli usein kulttuurisia väärinkäsityksiä ja teknistä hapuilua.
Samurai Copin pääosaan Joe Marshalliksi valittiin Matt Hannon (nykyisin Mathew Karedas), joka toimi tuohon aikaan Sylvester Stallonen henkivartijana. Shervan palkkasi Hannonin välittömästi tämän käveltyä sisään toimistoon, uskoen löytäneensä oman Mel Gibsoninsa. Vastustajaksi Yamashitan rooliin saatiin Robert Z’Dar, joka oli jo saavuttanut nimeä Maniac Cop -elokuvien tähtenä. Z’Darin voimakas ulkonäkö johtui cherubismista, joka kasvatti hänen leukalinjansa poikkeuksellisen suureksi.
Elokuvan kuvaukset alkoivat kesäkuussa 1990. Budjetti oli niin pieni, että se määritteli lähes jokaisen taiteellisen valinnan:
- Valaistus ja aikataulu: Shervanilla ei ollut varaa yökuvauksiin tarvittavaan valokalustoon. Tästä syystä koko elokuva on kuvattu kirkkaassa päivänvalossa, vaikka kohtaukset sijoittuisivat käsikirjoituksessa yöhön.
- Yksi otto per kohtaus: Säästääkseen filmiä ja aikaa ohjaaja vaati, että lähes jokainen kohtaus kuvataan vain kerran. Tästä johtuen näyttelijöiden jäätymiset, kömpelö dialogi ja tekniset mokat jäivät lopulliseen elokuvaan.
- Peruukkigate: Tunnetuin tuotantovirhe koskee Hannonin hiuksia. Luultuaan kuvausten päättyneen Hannon leikkasi hiuksensa lyhyiksi. Kun Shervan kutsuikin hänet lisäkuvauksiin, ratkaisuna käytettiin halpaa naisten peruukkia. Elokuvassa peruukki vaihtuu aidon tukan kanssa satunnaisessa järjestyksessä, on usein vinossa ja meinaa pudota taistelukohtauksissa, mikä pakotti Hannonin pitämään siitä kiinni tai käyttämään hattua.
- Äänitys ja ADR: Suuri osa elokuvasta kuvattiin ilman äänen taltiointia. Jälkiäänitykset tehtiin kuukausia myöhemmin Shervanin toimistossa. Koska monia sivunäyttelijöitä ei saatu paikalle, ohjaaja dubbasi itse noin 80 prosenttia äänistä muokkaamalla omaa ääntään elektronisesti. Tämä loi elokuvaan robottimaisen ja surrealistisen äänimaailman.
Vaikka Joe Marshallia kuvataan “samurai-mestarina”, Matt Hannonilla ei ollut aiempaa kokemusta miekkailusta tai aseista. Taistelut improvisoitiin usein vain 15 minuuttia ennen kuvausta. Jotta kankeat tappelut näyttäisivät dynaamisilta, niitä nopeutettiin jälkituotannossa, mikä sai näyttelijät kuulostamaan ajoittain maaoravilta.
Elokuvan visuaaliseen omituisuuteen kuuluu myös kuuluisa “lankaleijona” – käsintehty, langasta ja kankaasta valmistettu täytetty leijonanpää, joka roikkuu erään naishahmon seinällä. Tästä koristeesta on tullut fanien keskuudessa kulttiesine.
Samurai Cop ei koskaan päässyt teatterilevitykseen Yhdysvalloissa, vaan se julkaistiin suoraan videolle. Pian julkaisun jälkeen se katosi unholaan vuosikymmeniksi, ja samalla katosi myös sen tähti.
Internetissä alkoi levitä huhu, että Matt Hannon olisi kuollut pian elokuvan jälkeen. Syynä sekaannukseen oli toinen samanniminen näyttelijä, jonka kuolinilmoitus yhdistettiin virheellisesti Samurai Copiin. Hannon itse eli hiljaiseloa, vaihtoi nimensä Karedasiksi ja oli täysin tietämätön siitä, että hänen epäonnisesta elokuvastaan oli tulossa maailmanlaajuinen kulttihitti.
Elokuvan pelasti Cinema Epochin perustaja Gregory Hatanaka, joka löysi alkuperäiset 35 mm:n negatiivit hylättyinä ja vahingoittuneina vuonna 2012. Hatanaka restauroi elokuvan HD-muotoon, mikä paljasti tekniset virheet entistä kirkkaammin.
Vuonna 2014 Matt Hannonin tytär latasi YouTubeen videon, jossa hänen isänsä todisti olevansa elossa. Video räjäytti internetin ja nosti elokuvan suosion uusiin sfääreihin. Pian paljastui myös Hannonin oma hurja menneisyys: hän oli istunut vankilassa osallistuttuaan vuonna 1992 aseelliseen ryöstöön, jossa varastettiin Rembrandtin maalaus televangelisti Gene Scottin “katedraalista” Los Angelesissa.
Samurai Copin kulttimaine perustuu sen vilpittömyyteen: toisin kuin monet tahallaan huonot nykyelokuvat, Samurai Cop oli aito yritys tehdä hyvä toimintaelokuva, joka kuitenkin epäonnistui jokaisella mahdollisella osa-alueella.
Tämä, jos jokin elokuva on aidosti niin huono, että se on hyvä.
Tämän kulttikalkkunan voi katsoa nyt ilmaiseksi Fawesomessa. Suoratoistoa ei ole tekstitetty suomeksi.
Katso Samurai Cop täällä. 97 minuuttia kestävällä elokuvalla ei ole suomalaista ikärajaa, mutta se todennäköisesti olisi K-16.
Alla elokuvan juliste, traileri ja tietoa jatko-osasta.
- Gregory Hatanaka ohjasi vuonna 2015 jatko-osan Samurai Cop 2: Deadly Vengeance, jossa Mathew Karedas ja Mark Frazer palasivat rooleihinsa. Elokuvassa esiintyy myös Tommy Wiseau, mikä sementoi Samurai Copin paikan “huonon elokuvan” kuninkaallisessa hovissa. Vaikka jatko-osa oli tietoisesti “huono”, alkuperäisen elokuvan tekninen osaamattomuus ja Amir Shervanin omalaatuinen näkemys amerikkalaisesta toimintasankarista pysyvät saavuttamattomina.
Lue myös: Kulttihetki: Ilmaiskatselussa kohuelokuva, joka järkytti Amerikkaa ja muutti television pelisäännöt
Lue myös: Nyt ilmaiskatselussa: Nuorten löytämä kirja herättää karmivat tarinat eloon