Tom Cruise toi suihkuhävittäjät Cannesiin – koska hän pystyy

Top Gun: Maverick

Tom Cruise ei ole käynyt Cannesin elokuvajuhlilla 30 vuoteen. Ilmeisesti lehdistötilaisuudessa vuonna 1992 joku kysyi häneltä hänen suosikkihammastahnamerkkiään. Se riitti hänelle.

Oli miten oli, eilinen oli hyvä päivä Tom Cruiselle, joka edelleen säilytti megavattihymynsä salaisuuden. Elokuviensa mestarillisena promotoijana hän ehti:

  • Pitää pitkän masterclass-luennon sivuamatta ainoatakaan kohuaihetta, mainintaa uskonnosta tai menneistä ihmissuhteista,
  • saada ”yllätyksenä” Kultaisen palmun,
  • ilmestyä kuvankauniina Top Gun: Maverickin Cannesin ensi-iltaan ja katsomaan kahdeksan punaista, valkoista ja sinistä savua syytävän suihkuhävittäjän ylilentoa.

Hävittäjät olivat niin äänekkäitä, että eräs hermoheikompi journalisti kuvitteli venäläisten olevan tulossa. Tänä vuonna kaikki ovat vähän varpaillaan.

Huolimatta negatiivisestakin julkisuudesta vuosien varrella – usein liittyen Cruisen skientologiatempauksiin – hänen tähtivoimaansa ei käy kiistäminen. Se tuli taas todistettua.

Cruise on ammattilainen, joka soittaa yleisöä miten haluaa ja ajattelee isosti. Hän otti festivaalin haltuunsa edes hikoilematta ja toi mukanaan kaivattua överihauskuutta. Oli kuin olisi taas nähnyt The Expendables -köörin vyöryvän Cannesiin tankkien kera. Paitsi että tänä vuonna tankit olisivat todennäköisesti säikäyttäneet loputkin ihmiset.

Tunnin mittaisessa jutustelutilaisuudessa Cruise oli kuitenkin täysin tosissaan. Anekdootteja, alan juoruja tai muita mehukkaita juttuja ei juuri saatu mutusteltavaksi. Hän sai kuitenkin tuotua esiin asiansa korostaen edelleen tekevänsä ”elokuvia valkokankaita varten”. Top Gun: Maverickia ei koskaan harkittukaan suoratoistosisällöksi.

Cruise kertoi alkaneensa tuottaa elokuvia saadakseen oman tahtonsa läpi. Hän kuulostikin enemmän tuottajalta kuin kevytmieliseltä tähdeltä. Ehkä se on nyt hänen roolinsa. Hauskin puheenaihe taisi olla hänen rakkautensa stuntteja kohtaan.

– Sinulla on lapsia, yrityksiä johdettavana. Miksi teet niitä, juontaja kysyi.

– Kukaan ei kysynyt Gene Kellyltä: ”Miksi tanssit? Miksi laulat itse?” Minä haluan laulaa, haluan tanssia ja haluan nähdä pystynkö siihen, Cruise vastasi.

Hän lisäsi haluavansa aina venyttää toimintataidemuodon rajoja ja muisteli kuinka lapsena päätti hypätä katolta lakana laskuvarjonaan.

– Kun hyppää katolta, on hetki, jolloin mielessä välähtää: ”Tämä ei onnistu ja minä kuolen!” Osuin maahan niin lujaa, että näin tähtiä keskellä päivää. Onneksi se oli kosteaa.

Muussa tapauksessa elokuva-ala voisi näyttää hyvin erilaiselta.

Cruise mainitsee myös uteliaisuutensa, myös elokuvan tekemistä kohtaan. Yhdessä ensimmäisistä rooleistaan, George C. Scottin ja Timothy Huttonin tähdittämässä vuoden 1981 Taps-elokuvassa, hän pääsi ensimmäistä kertaa katsomaan päivän aikana kuvattuja materiaaleja.

– Ohjaaja sanoi minulle: ”Et aina pidä siitä miltä näytät tai kuulostat, mutta yritä katsoa sitä kuin olisit yleisössä.” Sen näkökulman olen säilyttänyt koko loppuelämäni. En koskaan käynyt elokuvakoulua, mutta osaan asiani. Kävin läpi joka ikisen osaston ja opiskelin niiden roolit. Ajattelin, että vaikka en enää ikinä tekisi yhtään elokuvaa, tietäisin mistä niissä on kyse. En koskaan ole pelännyt osoittaa tietämättömyyttäni.

Kaikki kuitenkin toimi ja hän piti kiinni unelmistaan.

– Nelivuotiaana halusin tehdä elokuvia, lentää lentokoneita, halusin seikkailua elämääni. Epäonnistuessanikin olen halunnut jatkaa matkaa jotain uutta oppineena. Aina kannattaa edes yrittää, hän totesi ja jatkoi selittämällä, miksi odotti niin kauan ennen kuin palasi hänet nykyiseksi massiiviseksi staraksi tehneen elokuvan pariin.

– Ihmiset kyselivät miksi odottaa 36 vuotta uuden Top Gunin tekemistä, he olisivat halunneet jatko-osan välittömästi. Minä en. Minun piti kasvaa taiteilijana ja ymmärtää mitä elokuvan tekeminen on. Esimerkiksi Mission: Impossible -jatko-osia tehdessäni opin käymään vuoropuhelua yleisön kanssa.

Vaikka Cruisen uralle omistetussa koosteessa Nicole Kidman loisti huomiota herättävästi poissaolollaan, yleisö tuntuu ottaneen omakseen hänen tekemisensä ja sanomisensa. Hän myös tuntuu kuuntelevan kollegoitaan ja antavan näille mitä he haluavat.

Simon Pegg todella halusi tehdä maskikohtauksen [Mission: Impossible – Falloutissa]. Kuka voisi sanoa ei Simonille?

Marta Bałaga

Aiheeseen liittyvät jutut