Cannesin elokuvajuhlat ovat viimeinkin ohi, eikä enää tarvitse vilkaistakaan baguetteihin päin. On aika pohtia niitä elokuvia, joita kaikkin näkemiemme joukosta rakastimme eniten. Ja niitä paria joita emme rakastaneet, mutta minkäs teet.
Kirjoittaja: Marta Bałaga
Terry Gilliamin Cannes-päätös julistaa: Maailma tarvitsee enemmän hulluutta!
Terry Gilliamin jälkeen kenelläkään ei enää ole oikeutta valittaa elokuvatuotannon ongelmista. Tuhoutuneita kuvauspaikkoja. Sairastuvia tai kuolevia näyttelijöitä. Ilmaan haihtuvat rahoitukset. Keksi jokin ongelma, ja todennäköisesti se on tapahtunut Miguel de Cervantesin klassikon kauan haudutetuissa kuvauksissa. Mutta monien – Episodi mukaan lukien – hämmästykseksi se vihdoin saatiin nähtäväksi Cannesin elokuvajuhlilla.
Lars von Trier ihmettelee Cannes-anteeksiantoa: ”En edes tehnyt mitään anteeksi annettavaa”
Joukkouloskävelyitä, järkyttyneitä yleisöjä ja hyvin, hyvin epäonninen ankka. Lars von Trierin paluu Cannesiin sen jälkeen, kun hänet vuonna 2011 julistettiin persona non grataksi hänen vitsailtuaan Hitlerin ymmärtämisestä, ei ollut kaikkien makuun. Eikä hän muuta haluaisikaan.
Peikoista rasisteihin – Cannes kuhisee särmikkäitä suomalaisia
Peikko. Chewbacca. Ku Klux Klanin jäsen. Tämän vuoden Cannes-elokuvajuhlilla suomalaiset näyttelijät ovat urheasti heittäytyneet outoihin, pahoihin ja rumiin (et sinä, Chewie) rooleihin. Kansanvälisten ohjaajien pitäisi siis matkata pohjoiseen mikäli haluavat rooleihinsa lisää särmää. Spike Lee sen jo tietää.
Sorry, Lars von Trier – tässä on Cannesin hirviömäisin elokuva
On jo muutama vuosi siitä, kun vain hirviöille tarkoitetun hotelli Transylvanian omistaja, kreivi Dracula, teki ensi-esiintymisensä valkokankailla kaikessa 3D-upeudessaan. Nyt on vuorossa jo hänen kolmas seikkailunsa. Hotel Transylvania 3: Monsterit matkalla vie kreivin avomerelle.
Cold War on Cannesin Po Po Land
Oscar-palkitun Idan jälkeen maailma ei tuntunut tarvitsevan toista mustavalkoista puolalaisdraamaa enää vähään aikaan. Sen ohjaaja Paweł Pawlikowski päätti kuitenkin tehdä juuri sellaisen. Onneksi Cold War -elokuvan hurmioitunut vastaanotto Cannesissa osoitti että niille löytyy tilaa.
Lumihanki kutsuu perhettä Cannesissakin
Cannesin elokuvajuhlat jatkavat suopeaa suhtautumistaan suomalaisia lyhytelokuvia kohtaan viime vuonna Special Jury Distinction -palkinnon saaneen Teppo Airaksisen Katon jälkeenkin. Mikko Myllylahden kirjoittama ja ohjaama Tiikeri sai vastikään ensi-iltansa Leica Cine Discovely -kisassa osana virallista La Semaine de la Critique -sarjaa. Oh là là!
Suomalainen peikko Eero Milonoff ensi-illassa Cannesissa
Tietynlaisia elokuvia odottaa näkevänsä Cannesissa. Kolmituntinen, puun mukaan nimetty turkkilaisdraama? Jep. Elokuvaessee Jean-Luc Godardilta, jonka ei enää olisi kannattanut vaivautua? Ehdottomasti. Mutta kuten Eero Milonoff toteaa, Ali Abbasin Gräns (”Raja”) ei oikein sovi kuvaan.
Mestariohjaajan Cannes-avajaisleffassa on sentään yksi hyvä puoli
Cannesissa saa aina varautua pariin asiaan. Aina on nälkä. Aina missää jonkin näytöksen, josta muut puhuvat haltioissaan. Aina joku mollaa ranskaksi yrityksestä salakuljettaa huonosti kätketty voileipä näytökseen. Aina avajaisleffa haisee.
Kohti valoa
Japanilaisohjaaja Naomi Kawase pysyy uskollisena tyylilleen, mikä joillekin on hyvä uutinen, joillekin huono.
Stalinin kuolema aloitti häikäilemättömän valtataistelun – Tällaista elokuvaa ei ole aiheesta aiemmin nähty
Niin oudolta kuin vertailu saattaa kuulostaakin, The Death of Stalin on vähän kuin hieman vanhempi serkku. Serkku, joka tekee asioita, joita itse ei uskalla; joka yllyttää kertomaan sopimattomia vitsejä ja nauraa, kun menetät tietokoneenkäyttöoikeutesi niiden takia. Mutta päivän päätteeksi hän silti ostaa sinulle oluen.
Nyt Netflixissä: Niin hauskaa komediaa, että leffaherkutkin menevät nauraessa väärään kurkkuun!
Ricky Gervaisin uusi liveshow on hillittömän hauska.
