Elokuva, joka taatusti saa aikaan satoja spontaaneja laulusuorituksia suihkussa.
Kirjoittaja: Marta Bałaga
Joker
Why so serious? Juuri siksi.
Ad Astra
Avaruudessa kukaan ei kuule puhettasi isäsuhteestasi.
Once Upon a Time… in Hollywood
Olipa kerran b-leffojen tähti, stuntmies ja joukko häiriintyneitä hippejä… kas siinä kunnon sadun ainekset.
Pearl
Kehon muokkauksen ja naisellisuuden yhteyksiä tutkiva Pearl ei ole mikään Pumping Iron II: The Women. Englanninkielisellä tekstityksellä varustettu elokuva on KesäKino Engelin ohjelmistoa.
Claire Darlingin viimeiset hullutukset
Draama yksinäisyydestä ja menneisyyden painolastista herättää kokonaisuutena ajatuksia, mutta kärsii tylsistä ja hölmöistä kohtauksista.
Diego Maradona
Dokumenttijyrä Asif Kapadia tarttuu ”Jumalan käteen” mutta pysyy epäileväisenä Tuomaana.
Varda by Agnès
Mestariluokkaa. Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Mitä hullujenhuoneelta jäi käteen? – Cannesin Top Ten
Nyt kun Episodi on vihdoin, vihdoin, vihdoin jättänyt Cannesin taakseen, on aika juhlistaa parhaita siellä näkemiämme elokuvia. Mukaanlukien yksi vuodelta 1982, koska emme usko ikärasismiin.
Sylvester Stallone Cannesissa: “Jos minä pystyn siihen, kuka tahansa pystyy siihen”
Amerikkalainen toimintaikoni saapui Cannesiin täydelliseksi vastapainoksi eurooppalaiselle art houselle ja aasialaiselle kokeelliselle elokuvalle. Sylvester Stallone juhlisti Rambo: First Blood -elokuvan juhlanäytöstä ja kiusoitteli uutuudellaan, köh, Rambo V: Last Blood. Sen nimen keksijä on varmasti niiiiin ylpeä itsestään.
Miltä kuulostaa vihainen asteroidi? – Cannesissa sekin selvisi
Kaikkien uusien – joskus jopa hyvien – Kultaisesta palmusta kisaavien elokuvien keskellä on helppo unohtaa niiden takana olevat ihmiset, varsinkin jos he eivät ole punaisella matolla salamavalojen välkkeessä. Onneksi äänileikkaaja Midge Costin, joka on työskennellyt niin Purppuravyöhykkeessä kuin Michael Bayn Armageddonissa ja The Rock -toiminnassa, paikkaa vääryyden dokumentillaan äänimaailmojen saloista.
Quentin Tarantino Cannes-uutuutensa hahmoista: ”He olivat hyvin karmeita”
Yhdeksännessä elokuvassaan Quentin Tarantino tutkii omaa suosikkiaihettaan: elokuvaa. Vaikka Once Upon a Time… in Hollywood ei ole ihan sellainen mestariteos kuin monet haluaisivat, siinä on pakottamatonta ilmavuutta, jota hänen viimeisimmistä elokuvistaan on puuttunut. Jos joutuisimme arvaamaan, veikkaisimme syyksi Los Angelesin aurinkoa.
