Kirjoittaja: Marta Bałaga

Nämä trollit eivät laula tai pidä hauskaa – Raja-elokuvan ohjaaja Episodin haastattelussa

Iranilaissyntyisen Ali Abbasin toinen elokuva vuoden 2016 Shelley-kauhudraamadebyytin jälkeen perustuu Ystävät hämärän jälkeen -kirjan kirjoittaneen John Ajvide Lindqvistin novelliin. Monien yllätykseksi Raja voitti Cannesissa Un Certain Regard -sarjan. Yllätykseksi sen vuoksi, että koskettava tarina yksinäisestä, tylsässä työssä tullissa jumissa olevasta Tinasta (Eva Melander), joka kohtaa epäilyttävän ja outoa salaisuutta kantavan miehen (Eero Milonoff), kertookin… peikoista.

Sarjamurhaajasta kertova kohuelokuva sai kutsuvieraat pakenemaan näytöksestä – ”Niin paha kuin ihminen vain voi olla”

Murhia ja yhä uusia murhia. Sarjamurhaajan 12 vuoden kehityskertomus. Veritekoja taideteoksena. Lapsellista, miehistä itsesääliä ja sekopäisiä perusteluja. Ankanpoikien silpomista. Mitä, ai spoilerivaroitus? Haloo! Tämä Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla esitettävä elokuva on Lars von Trierin ohjaustyö. Mitä muuta odottaa?

Spike Leen BlackKklansman-elokuvan suomalaistähti Jasper Pääkkönen: ”Amerikassa koko yhteiskunta rakentuu rasismille”

Epäselvyyksien välttämiseksi: Spike Leen BlacKkKlansmanilla ei ole mitään tekemistä Ted V. Mikelsin vuonna 1966 ilmestyneen, myös nimellä I Crossed the Color Line tunnetun elokuvan The Black Klansman kanssa. Se kertoi vaaleaihoisesta afroamerikkalaisesta miehestä, joka muuttaa Alabamaan ja liittyy Ku Klux Klaniin ennen kuin alkaa kostaa organisaatiolle tyttärensä murhan. Leen elokuvalla ei myöskään ole tekemistä vuoden 1959 ranskalaiselokuvan J’irai cracher sur vos tombes eli I Spit on Your Graves (ei, ei siis I Spit on Your Grave), jossa vaaleaihoinen afroamerikkalainen mies matkaa etelävaltioihin tutkimaan veljensä lynkkausta ennen kuin – jep, arvasitte – alkaa kostaa tämän murhaa. Eli jälleen kerran teimme taustatyötä aivan turhaan.

Terry Gilliamin Cannes-päätös julistaa: Maailma tarvitsee enemmän hulluutta!

Terry Gilliamin jälkeen kenelläkään ei enää ole oikeutta valittaa elokuvatuotannon ongelmista. Tuhoutuneita kuvauspaikkoja. Sairastuvia tai kuolevia näyttelijöitä. Ilmaan haihtuvat rahoitukset. Keksi jokin ongelma, ja todennäköisesti se on tapahtunut Miguel de Cervantesin klassikon kauan haudutetuissa kuvauksissa. Mutta monien – Episodi mukaan lukien – hämmästykseksi se vihdoin saatiin nähtäväksi Cannesin elokuvajuhlilla.

Lars von Trier ihmettelee Cannes-anteeksiantoa: ”En edes tehnyt mitään anteeksi annettavaa”

Joukkouloskävelyitä, järkyttyneitä yleisöjä ja hyvin, hyvin epäonninen ankka. Lars von Trierin paluu Cannesiin sen jälkeen, kun hänet vuonna 2011 julistettiin persona non grataksi hänen vitsailtuaan Hitlerin ymmärtämisestä, ei ollut kaikkien makuun. Eikä hän muuta haluaisikaan.