Olipa kerran b-leffojen tähti, stuntmies ja joukko häiriintyneitä hippejä… kas siinä kunnon sadun ainekset.
Kirjoittaja: Marta Bałaga
Pearl
Kehon muokkauksen ja naisellisuuden yhteyksiä tutkiva Pearl ei ole mikään Pumping Iron II: The Women. Englanninkielisellä tekstityksellä varustettu elokuva on KesäKino Engelin ohjelmistoa.
Claire Darlingin viimeiset hullutukset
Draama yksinäisyydestä ja menneisyyden painolastista herättää kokonaisuutena ajatuksia, mutta kärsii tylsistä ja hölmöistä kohtauksista.
Diego Maradona
Dokumenttijyrä Asif Kapadia tarttuu ”Jumalan käteen” mutta pysyy epäileväisenä Tuomaana.
Varda by Agnès
Mestariluokkaa. Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Mitä hullujenhuoneelta jäi käteen? – Cannesin Top Ten
Nyt kun Episodi on vihdoin, vihdoin, vihdoin jättänyt Cannesin taakseen, on aika juhlistaa parhaita siellä näkemiämme elokuvia. Mukaanlukien yksi vuodelta 1982, koska emme usko ikärasismiin.
Sylvester Stallone Cannesissa: “Jos minä pystyn siihen, kuka tahansa pystyy siihen”
Amerikkalainen toimintaikoni saapui Cannesiin täydelliseksi vastapainoksi eurooppalaiselle art houselle ja aasialaiselle kokeelliselle elokuvalle. Sylvester Stallone juhlisti Rambo: First Blood -elokuvan juhlanäytöstä ja kiusoitteli uutuudellaan, köh, Rambo V: Last Blood. Sen nimen keksijä on varmasti niiiiin ylpeä itsestään.
Miltä kuulostaa vihainen asteroidi? – Cannesissa sekin selvisi
Kaikkien uusien – joskus jopa hyvien – Kultaisesta palmusta kisaavien elokuvien keskellä on helppo unohtaa niiden takana olevat ihmiset, varsinkin jos he eivät ole punaisella matolla salamavalojen välkkeessä. Onneksi äänileikkaaja Midge Costin, joka on työskennellyt niin Purppuravyöhykkeessä kuin Michael Bayn Armageddonissa ja The Rock -toiminnassa, paikkaa vääryyden dokumentillaan äänimaailmojen saloista.
Quentin Tarantino Cannes-uutuutensa hahmoista: ”He olivat hyvin karmeita”
Yhdeksännessä elokuvassaan Quentin Tarantino tutkii omaa suosikkiaihettaan: elokuvaa. Vaikka Once Upon a Time… in Hollywood ei ole ihan sellainen mestariteos kuin monet haluaisivat, siinä on pakottamatonta ilmavuutta, jota hänen viimeisimmistä elokuvistaan on puuttunut. Jos joutuisimme arvaamaan, veikkaisimme syyksi Los Angelesin aurinkoa.
Suomalainen sadomasotarina haastaa Cannesin – ”Pyysin ammattidominaa konsultoimaan”
Teemu Nikin All Inclusive -lyhärin jälkeen oli J-P Valkeapään Koirat eivät käytä housuja -elokuvan vuoro valloittaa Cannesia. Ja kuinka hänen Directors’ Fortnight -sarjassa esitetty kolmas kokopitkänsä olisikaan voinut epäonnistua siinä, sillä siinä nähdään sureva leski Juha (Pekka Strang), joka vaimonsa hukkumisen jälkeen kehittää mieltymyksen kuristumiseen, ja dominatrix Mona (Krista Kosonen), joka mielellään auttaa siinä.
Seksiä, huumeita ja korokepohjakenkiä Cannesissa – Rocketman saapuu haastamaan Bohemian Rhapsodyn
Pelastettuaan Bohemian Rhapsodyn Bryan Singerin saatua kenkää ohjaajan pestistä näyttelijästä ohjaajaksi siirtynyt Dexter Fletcher nappasi vielä isomman kourallisen glitteriä: Rocketman on musikaalinäkemys Elton Johnin elämästä, ja vaikka se on hieman hupsu, se saa hyräilemään säveliään päiväkausia. Ja ehkä sijoittamaan johonkin todella, todella kiiltävään.
Kauhulegenda John Carpenteria juhlittiin Cannesissa – ”Välitän vain kirkumisesta”
Cannesin avajaiselokuvaksi valittua Jim Jarmuschin The Dead Don’t Die -zombisatiiria seurasi brasilialainen outous Bacurau, jossa Udo Kier juoksentelee kiväärin kanssa ja kokonainen kylä trippailee psykedelisissä huumeissa. Tämän vuoden elokuvajuhlista on muodostumassa hyvin kutkuttava. Ei ihme, että jopa John Carpenter poikkesi moikkaamaan.
