Istumme katsomassa Coralie Fargeat’n Substance-kauhua, joka onnistui luikertelemaan Cannesin pääkilpasarjaan ja otsikoihin. Ja luojan kiitos siitä – Jacques Audiardin Emilia Perezin – musikaalin Meksikon huumekartelleista, Selena Gomezista vetämässä karaokea ja vaginoplastia-laulusta – ohella se on tämän vuoden juuri päättyneen festivaalin kiehtovimpia ja villeimpiä elokuvia.
Onko se eksplisiittinen? Voi kyllä. Demi Moore esittää näyttelijää, joka on ollut massiivinen tähti ja nykyään fitness-julkkis. Sitten hän kuulee vahingossa olevansa liian vanha. Tuottajat etsivät jo jotain ”uutta, nuorta ja hottia”. Jouduttuaan onnettomuuden vuoksi sairaalaan tähti kohtaa henkilön, joka ehdottaa vaihtoehtoa: The Substancea, ”ainetta”.
Se on tuote, joka mahdollistaa muuttumista paremmaksi versioksi itsestään: ”Sinä. Mutta vain joka tavalla parempi.” Homman koukku on, että sinuja on nyt kaksi, kummallakin viikko aikaa toimia, ei sen enempää. Sitten on vaihdettava takaisin, Demin Elisabethistä Margaret Qualleyn Suehen. Ja sitä tasapainoa on kunnioitettava.
– Olen iloinen, että saan olla todistamassa Demin kolmatta tulemista näyttelijänä. Se on inspiroivaa, Dennis Quaid totesi Ranskassa ja kutsuu samalla Fargeat’ta ”todelliseksi auteuriksi, yhdistelmäksi Kubrickia ja Sam Peckinpahia”.
Kärpänen, Hohto, The Thing – ’se’ jostakin. Paul Verhoeven – siinä Fargeat’n inspiraation lähteet.
– Jokainen elokuva, joka meni äärirajoille asti, sillä sellaista haluan katsoa. Se antoi minulle omaa vapauden tunnetta. Genre-elokuvissa voi vetää yli ja vapauttaa jonkinlaista hulluutta ja energiaa, jota jokapäiväisestä elämästä ei löydy. Siinä on riskinsä, tulee flirttailleeksi groteskin kanssa, mutta niin vain on tehtävä, ohjaaja-käsikirjoittaja kertoo.
Fargeat sukeltaa väkivaltaan ja ruumiilliseen olemassa oloon, mutta hän ei missään vaiheessa halunnut esittää naisen kroppaa eksploitaatiomaisesti.
– Yritin alleviivata, että naisina kroppamme määrittelee, miten meidät nähdään yhteiskunnassa. Tein sen kieltämättä melko äärimmäiseen tapaan, sillä kohdistamme jo itseemme väkivaltaa, joka on äärimmäistä.
Demi Moore kertoo tienneensä, mihin oli ryhtymässä. Silti kyseessä on hänen uransa urhein roolisuoritus.
– Siinä oli erittäin hyvin määritelty tarvittava haavoittuvuuden ja paljauden määrä. Margaretissa minulla oli mainio kumppani ja olimme ymmärrettävästi hyvin läheisiä tietyissä hetkissä. Ja alastomia, Moore nauraa.
– Jos jokin pelottaa minua, tiedän sen olevan samalla myös mahdollisuus. Tämä elokuva kosketti niin monia asioita, joita kohtaamme etsiessämme tietynlaista hyväksyntää.
Itsensä katsominen vanhempana naisena – se on pitkä juttu – oli ”outoa”.
– Tavallaan se tuntui siltä, kuin en olisi katsonut itseäni. Mutta pikku koirani tunnisti minut aina ja vain sillä oli merkitystä.
– Luulen, että elokuvan tekemisen prosessin myötä pystyin hyväksymään itseni jollakin tavalla paremmin. En ole varma, olenko itse oikeasti kokenut cancelointia [iän vuoksi]. En pidä itseäni tai tilannettani uhrina. Käsikirjoituksessa minua kiehtoi, että kyseessä oli miesnäkökulma ideaalisesta naisesta, ja hahmomme naisena hyväksyivät sen omakseen. Tämä uusi, nuori versio saa mahdollisuuden ja toistaa silti samaa kuviota.
Moore kuitenkin korostaa, ettei elokuva ole miesvastainen.
– Se on mulkvistivastainen.
Quaidista oli hauskaa olla yksi sellaisista.
– Paskiaisia on niin hauska esittää. Omistin roolin Ray Liottalle, jonka oli alun perin tarkoitus esittää hahmoa. Hän kuoli tällä viikolla kaksi vuotta sitten. Hän oli uskomaton näyttelijä, Quaid hehkuttaa.
– Muistan ajat, jolloin 40 oli päätepiste, kun miehet vain jatkoivat porskuttamista. Näyttää siltä, että rajat ovat nyt murtumassa. Kun minä olin pentu, kiiteltiin aina kauneutta ja seksikkyyttä. Nykyään tiedetään, että naisilla on paljon muutakin tarvittavaa. Luulen, että 20 vuoden kuluttuakin tämä elokuva puhuttelee ihmisiä, koska se käsittelee sitä, mitä ajattelemme itsestämme.
Coralie Fargeat mukaan lukien.
– 40 täytettyäni ajatukseni naisena olivat joskus väkivaltaisia, uskoin olevani häviämässä. ”Se oli siinä!” Mikä ihme sai ajattelemaan niin? Olen koulutettu, olen feministi. Silti, iästä riippumatta, olemme vakuuttuneita siitä, ettemme ole ”oikeanlaisia”, hän tunnustaa.
– En tunne naista, jolla ei olisi ollut jonkinlaista syömishäiriötä tai joka ei olisi tehnyt kropalleen jotain brutaalia. Olemme nyt hyvin alkuvaiheessa muutosta. Toivottavasti saamme jatkossa asiat kehittymään eri suuntaan.
Marta Bałaga
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
